Sanooko lääkäri vanhalle ihmisille suoraan, että tämä on kuolemassa, jos on outoa särkyjä ympäri kroppaa?

Koko kropan säryistä en tiedä, mutta lääkäri sanoi mummilleni ihan suoraan, että hän elää jatkoajalla ja sydän ei enää kestä kauaa. Mummi ei ollut moksiskaan kun tiesi itsekin mitä on tulossa.

Tuskinpa.

Rohkea lääkäri sanoo. Mulle isän terveyskeskuksessa oli hoitaja sanonut suoraan, että ikää on jo paljon.

Riippuu potilaasta ja toki lääkäri-potilassuhteesta. Vieraammille ei ehkä sanota, mutta tutulle potilaalle voikin sanoa. Yleensä käytetään rivienväli-ilmaisuja tyyliin "valitettavasti emme voi enää tehdä mitään" "tilanne on hyvin paha eikä juuri hoitokeinoja ole enää käytettävissä" "jatkossa keskitymme oireiden hoitamiseen ja kipujen hallintaan (jos vaikka on syöpäpotilas, toki tuo ilmaisu ei merkits emitään pahaenteistä, jos potilas on vastaanotolla vain nyrjähtäneen nilkan vuoksi tmv)"

Ei.

Kaikki vanhat ihmiset on kuolemassa ennemmin tai myöhemmin. Tuskin tarvitsee erikseen mainita.

Vierailija kirjoitti:

Koko kropan säryistä en tiedä, mutta lääkäri sanoi mummilleni ihan suoraan, että hän elää jatkoajalla ja sydän ei enää kestä kauaa. Mummi ei ollut moksiskaan kun tiesi itsekin mitä on tulossa.

Elääkö mummi vielä? Mikäli ei, kauanko kuolemaan meni tuosta lääkärin kanssa keskustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kropan säryistä en tiedä, mutta lääkäri sanoi mummilleni ihan suoraan, että hän elää jatkoajalla ja sydän ei enää kestä kauaa. Mummi ei ollut moksiskaan kun tiesi itsekin mitä on tulossa.

Elääkö mummi vielä? Mikäli ei, kauanko kuolemaan meni tuosta lääkärin kanssa keskustelusta?

Ei elä. Kuoli kolmen kuukauden päästä. Oli nopea ja rauhallinen lähtö ja ilmeisesti kipuja ei ollut kuin sekunteja. Massiivinen tukos sydämessä ilmeisesti.

sydänsairaalle isälleni hänen vakisydänlääkärinsä sanoi, että suunniteltu leikkaus on peruttava, koska veriarvot ovat niin huonot ja jos sen tekisimme, kuolisit leikkaukseen. isä kysyi paljonko elinaikaa on jäljellä ja lääkäri sanoi, että näiden veriarvojen kanssa muutama viikko maksimissaan ja sitä voi muutamalla päivällä ehkä pidentää, mutta ne päivät olisitte sairaalassa ja vahvasti lääkittynä, joten ette niistä kokisi juuri mitään. Isä sanoi, että ei sitten pidennetä, haluaisin kuolla kotona. Lääkäri määräsi vahvat kipulääkkeet ja kysyi, että haluaako isäni olla enemmän tajuissaan ja tietoisena vai nukkua. Isäni valitsi niin hyvin tieotisuustason kuin suinkin voi lääkkeillä saada ja lohkaisi pohjalaisittain, että hän ehtii sitten levätä ikuisuuteen asti, joten nautitaan nyt täysillä näistä päivistä.

koen, että oli inhimillistä ja hyvää hoitoa, että lääkäri puhui isälleni suoraan ja pystyi sen tekemään, koska oli hänen hoitava lääkärinsä ja tunsi potilaansa. Samasta syystä kannatan ehdottomasti omalääkärimallia niin teveyskeskuksiin kuin erikoissairaanhoitoonkin. potilaat voi paljon paremmin, kun on tuttu lääkäri eikä joka kerta pidä kertoa kaikkia asioita alusta

Vierailija kirjoitti:

sydänsairaalle isälleni hänen vakisydänlääkärinsä sanoi, että suunniteltu leikkaus on peruttava, koska veriarvot ovat niin huonot ja jos sen tekisimme, kuolisit leikkaukseen. isä kysyi paljonko elinaikaa on jäljellä ja lääkäri sanoi, että näiden veriarvojen kanssa muutama viikko maksimissaan ja sitä voi muutamalla päivällä ehkä pidentää, mutta ne päivät olisitte sairaalassa ja vahvasti lääkittynä, joten ette niistä kokisi juuri mitään. Isä sanoi, että ei sitten pidennetä, haluaisin kuolla kotona. Lääkäri määräsi vahvat kipulääkkeet ja kysyi, että haluaako isäni olla enemmän tajuissaan ja tietoisena vai nukkua. Isäni valitsi niin hyvin tieotisuustason kuin suinkin voi lääkkeillä saada ja lohkaisi pohjalaisittain, että hän ehtii sitten levätä ikuisuuteen asti, joten nautitaan nyt täysillä näistä päivistä.

 

koen, että oli inhimillistä ja hyvää hoitoa, että lääkäri puhui isälleni suoraan ja py

            Kiitos paljon vastauksestasi. t.ap

Tulette kuolemaan kivuliaasti kituen, on se mitä yleensä lääkärinominaisuudessa sanon.Ja ehdotan buranaa:)

Lääkäri sanoi isälleni ja meille sukulaisille että kyse on enää päivistä. Isäni kuoli parin päivän päästä. Ehdin olemaan isäni kanssa koko sen päivän, jona hän kuoli ja näin kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Kuoli vanhuuteen. Ikää oli yli 100 vuotta.

On tietoa ja ei sano. Sitten kyllä sanoo, jos on oikeasti tiedossa että sairaus, esim. syöpä tm. on siinä pisteessä ettei kannata hoitaa. Tai jos on tiedossa, että heikkokuntoinen vanhus ei kestäisi isoa leikkausta, tai vaikka kestäisi, niin menehtyisi siiti pian.

Mutta kyllä nämä tutkitaan ennen kuin aletaan puhua kuolemasta. Tai ainakin ennen tutkittiin. Toki lähitulevaisuudessa moni vanhus kuolee ennen kuin edes pääsee lääkärin puheille. 

Vanha ihminen tietää muutenkin kuolevansa lähivuosina.  80 v

Minusta on hyvä valmistautua vanhan ihmisen kohdalla siihen, että tämä kuolee. Ajattelen joka vuosi ennen joulua, että tämä saattaa olla viimeinen joulu äitini 80v kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä valmistautua vanhan ihmisen kohdalla siihen, että tämä kuolee. Ajattelen joka vuosi ennen joulua, että tämä saattaa olla viimeinen joulu äitini 80v kanssa.

Tuo on tärkeä asia oivaltaa. Niitä hetkiä kun ei sitten enää kuoleman jälkeen saa muutoin kuin muistoina, nin sitten juuir noita viimeisiä hetkiä arvostaa hyvin paljon. Ja ihan riippumatta siitä, että onko poismenon läheisyys tiedossa vai ei. Nykyisin ihmiset kun voivat elää 100-vuotiaiksikin, joten 80-vuotiaalla voi olla vielä 20 vuotta edessään, mutta kun ei voi tietää ja yhdessäoleminen on useimmien kuitenkin kivaa ja mukavaa ja vanhemmilta ihmisiltä saa hyvin paljon elämänkokemukseen perustuvaa elämäntaitoa kuultavakseen, niin se on oikeastaan pelkästään plussaa, kun viettää omien "vanhusten" kanssa aikaa.

Kävin omani reilu 90-v isoäitini luona joka valitteli kipuja ja mietti mihin tilanne hänet vielä on viemässä. Kerroin, että hautaan. Tietää kyllä itsekin ettei kymmeniä vuosia enää ole elämässä.

Vierailija kirjoitti:

sydänsairaalle isälleni hänen vakisydänlääkärinsä sanoi, että suunniteltu leikkaus on peruttava, koska veriarvot ovat niin huonot ja jos sen tekisimme, kuolisit leikkaukseen. isä kysyi paljonko elinaikaa on jäljellä ja lääkäri sanoi, että näiden veriarvojen kanssa muutama viikko maksimissaan ja sitä voi muutamalla päivällä ehkä pidentää, mutta ne päivät olisitte sairaalassa ja vahvasti lääkittynä, joten ette niistä kokisi juuri mitään. Isä sanoi, että ei sitten pidennetä, haluaisin kuolla kotona. Lääkäri määräsi vahvat kipulääkkeet ja kysyi, että haluaako isäni olla enemmän tajuissaan ja tietoisena vai nukkua. Isäni valitsi niin hyvin tieotisuustason kuin suinkin voi lääkkeillä saada ja lohkaisi pohjalaisittain, että hän ehtii sitten levätä ikuisuuteen asti, joten nautitaan nyt täysillä näistä päivistä.

 

koen, että oli inhimillistä ja hyvää hoitoa, että lääkäri puhui isälleni suoraan ja py

Tämähän meni mallikkaasti, saispa itsekin näin hyvän lääkärin viime hetkille.