Onko teillä kokemusta sellaisesta että mitä läheisempi, sitä vähemmän täytyy huomioida?
Eli toinen selittää vaikkapa että olen hänen paras kaverinsa, silti aina kaikki syntymäpäiväni jne menevät häneltä ohi eikä muista mitenkään. Sitten taas sellaisia ns. kaukaisempia kavereita kuitenkin liehittelee, vaikka hankkii joululahjoja tms.
Jotenkin absurdia ettei sitä lähimmäistä tarvitse huomioida yhtään mitenkään ja näitä muita sitten senkin edestä.
Kommentit (11)
Olet itsestäänselvyys ja pysyt liehittelemättäkin. Ne toiset ei ole niin varmasti siinä.
Olen minäkin todistanut sellaista että eräälle korppikotkalle järjestettiin yllätys synttärit vaikka ei sellaisia ollut ansainnut kohdeltuaan ystäviään huonosti
Minulle sen sijaan ei järjestetä mitään vaikka olen aina ollut lojaali ja kiltti
Vierailija kirjoitti:
Olet itsestäänselvyys ja pysyt liehittelemättäkin. Ne toiset ei ole niin varmasti siinä.
Kun en sitten lopulta ollutkaan enää itsestäänselvyys vaan hankin omaa tekemistä ja kokemista, opettelin sanomaan EI ja hiivuin pikku hiljaa pois vaikutuspiiristä. Lopulta piti blokata puhelut kokonaan.
Itse en ollut tuossa vaiheessa enää ollut aktiivisesti yhteydessä useampaan vuoteen.
Tilaisuuksia olisi ollut korjata käytöstään mutta ehei, ei hän siihen kyennyt vaan luuli että pysyn siinä aina.
Mieheni on aina auttamassa ja järjestämässä milloin mitäkin yllätysjuhlia kavereilleen
on synttäreitä, varpajaisia, polttareita jne
mutta olen muutaman vuoden aikana ihmetellyt sitä että kukaan näistä kavereista ei järjestä miehelleni mitään!! Ei yllätys synttäreitä, ei edes varpajaisia
Joskus tehnyt mieli kysyä mieheltä miksi hän panostaa ja auttaa avokätisesti kun mitään ei saa takaisin?
Joulunakin lahjoo kavereitaan, mutta ei saa itse mitään heiltä
Tämähän on ihan sama jos lähdet ulkomaille, niistä ihmisistä tulee kuin sun palvelijoita ja luulet että ne on ystävällisiä. Mut ei.
Kun ne pääsee kotiin puolisoidensa luo, niillä ei oo enää energiaa jakaa heille kun sä oot imenyt sen kaiken, vieraana jota pitää passata kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan sama jos lähdet ulkomaille, niistä ihmisistä tulee kuin sun palvelijoita ja luulet että ne on ystävällisiä. Mut ei.
Kun ne pääsee kotiin puolisoidensa luo, niillä ei oo enää energiaa jakaa heille kun sä oot imenyt sen kaiken, vieraana jota pitää passata kaikessa.
No ei mulle kyllä yksikään ulkomainen ihminen ole ollut palvelija. Maksan oppaalle vaikka johonkin kierrokselle viemisestä eikä se sen enempää rasita häntä tai hänen pitäisi passata mua sen erityisemmin ja sitten mennä kaikkensa antaneena kotiin puolison luo kohtelemaan tätä huonosti. Onpa sulla outo ajattelutapa? Miten tulit yhdistäneeksikään tämän ulkomaanmatkailun läheisen ihmisen muistamiseen liittyvään keskusteluun? Aika kaukaa haettu aasinsilta kyllä...
On kokemusta ja ihmetyttää. Usein vielä niin, että oikein ihailee ja ylistää näitä pintapuolisia ystäviään, jotka eivät koskaan auta häntä missään asioissa ns.hädän hetkellä. On vailla apua sitten meiltä oikeasti läheisemmiltä. Olen ottanut etäisyyttä.
Täytyy huomioida?? Mitä ihmettä.??
Vierailija kirjoitti:
Täytyy huomioida?? Mitä ihmettä.??
Eli sun mielestä läheisen syntymäpäivää ei tarvitse huomioida mitenkään? Vai mitä et ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on aina auttamassa ja järjestämässä milloin mitäkin yllätysjuhlia kavereilleen
on synttäreitä, varpajaisia, polttareita jne
mutta olen muutaman vuoden aikana ihmetellyt sitä että kukaan näistä kavereista ei järjestä miehelleni mitään!! Ei yllätys synttäreitä, ei edes varpajaisia
Joskus tehnyt mieli kysyä mieheltä miksi hän panostaa ja auttaa avokätisesti kun mitään ei saa takaisin?
Joulunakin lahjoo kavereitaan, mutta ei saa itse mitään heiltä
Iloista antajaa Jumala rakastaa.
Jotain miellyttämisen halua tuo on. Yrittää päästä suosioon lahjomalla. Hyvin hyvin läheistä henkilöä ei tarvitse enää lahjoa tai niin tällainen ihminen luulee.