Tajusin, ettei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä elämästäni. Kaikki ympärillä on vain ihmisten manipulaation tulosta.

Olen paininut paljon sen kanssa, että en olisi riittävä tai etten ole kuten pitäisi olla. Miksi pitäisi kun eihän meistä kukaan täällä oikeasti voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmiset vain omaksuvat kaiken toisiltaan ja ympäristöstään mutta se ei ole se ainoa totuus millään mittakaavalla. 

On elämä mielenkiintoista kun katselee sivusta, että mitä ihmettä kaikki sekoilevat. Sekin, että joku paperi tai auto määrittelee ihmisen arvon niin on todella absurdia kun oikeasti ajattelee. En mene siihen lankaan enää ollenkaan. 

Ihan kun katselisi näytelmää jossa on jokaisella omat roolinsa mutta sen alla on jotain aivan muuta. Minua ihan huvittaa katsella tätä, en pysty ottamaan vakavasti tätä kaikkea. Minullakin omat roolini mutta nyt yritän päättää itse mitä näillä resursseilla pystyn ottamaan. 

Ainoastaan sitä pohdin miten jotkut haluavat tehdä oikeasti pahaa toisille ihmisille, sitä minun on todella vaikea ymmärtää. Ehkä sekin on ympäristön tuotosta.