Tajusin, että minulla ei ole yhtään sellaista ystävää
jonka kuolema liikuttaisi niin paljon, että todennäköisesti itkisin. On minulla ystäviä, mutta eivät he ole lähimainkaan niin läheisiä kuin vaikka oma perhe. Tuntui oikeastaan aika oudolta ja vähän kamalalta tajuta tämä.
Kommentit (20)
Kukaan ei halua olla noin tunteettomalle ihmiselle niin läheinen ihminen, että avautuisivat sinulle, vaan tarkoituksella pitävät etäisyyttä sinuun ihmisenä. He lähinnä säälistä hyväksyvät sinut porukkaan.
Miksi itkeä jonkun vuoksi joka ei itke vuokseni mun?
Joko joku ystävä on kuollut etkä itkenyt?
Onko kokemusta ap? Jos ei niin odota nyt edes ensimmäinen tapaus
On sulla ongelma. Minulla ei ole yhtään ystävää joten kenenkään ei tarvitse itkeä edes säälistä.
En voisi itkeä joka tapauksessa paljoa ja joudun estämään sitä, koska saisin yleensä siitä nuhan jos itku on liian pitkä tai alkaa koskea. Ja se johtaa pahimmillaan allergiseen reaktioon ja flunssaan. Joten varmaan joudun kokemaan tunteita muuten, yleensä tai yritän vähentää niitä. Käsittely vie aikaa hieman enemmän, jos tiennyt kauan jonkun. Jos on kaukaisia pitää kai päästää irti jotenkin, vaikka liikuttuisi. Eivät kaikki ihmiset pidä muutenkaan toisiin yhteyttä (eikä tiedä onko joku kuollut), vaikkeivät ole kuolleita vaan elossa, ehkä on näkemyseroja miten toimitaan ja katkos. Osa tietysti jää.
En yhtään ihmettele miksi lisäännytään. Ei heidän seuraansa kukaan vapaaehtoisesti halua.
Minulta kuoli yllättäen ystävä, ja kyllä itkin. Itkin kun kuulin asiasta, ja sitten useamman kerran sen jälkeen. Et ehkä tiedä etukäteen, miten reagoit.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli yllättäen ystävä, ja kyllä itkin. Itkin kun kuulin asiasta, ja sitten useamman kerran sen jälkeen. Et ehkä tiedä etukäteen, miten reagoit.
Nössö
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele miksi lisäännytään. Ei heidän seuraansa kukaan vapaaehtoisesti halua.
"Kuolet yksin, jos et pakota ketään seuraasi emättimestäsi."
Jepjep
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta ap? Jos ei niin odota nyt edes ensimmäinen tapaus
Ei kyllä ole kokemusta. Niin voi tietysti olla ettei tiedä, miten oikeasti reagoi. Tuntuu vaan siltä nyt.
Minulla ei ole ollut ystäviä 20 vuoteen. Monet tutut ovat kuolleet sinä aikana kuten vanhempani mutta en itkenyt ollenkaan. Ja sain ison perinnön olen siitä hyvinkin tyytyväinen.
Ei kai ap:n pointti ollutkaan, ettei ystävä voi olla niin läheinen, vaan että hänellä ei ole niin läheisiä ystäviä!
Jaa, mä itken kyllä jopa tuntemattomiakin ihmisiä .
Onko sun läheltä koskaan kuollut ketään ? Itse herkistyn sellaisistakin joita hädin tuskin tunnen
No ei se kiva sekään ole, kun itkee ainoan ystävänsä kuolemaa monta vuotta. Nyt on neljä vuotta mennyt, ja itken enää kerran kuussa. Ensimmäiset 1,5 vuotta itkin vähän joka päivä.
Itkuherkkyys on kaikilla yksilöllinen eikä kerro suinkaan tunteiden määrästä. Kun minun tosi pitkäaikainen hyvä ystäväni kuoli, en itkenyt silloin enkä hautajaisissakaan, Mutta kaipasin ja surin sisimmässäni ja ajatuksissani paljon.
Kyllä ne ystävät voi olla tärkeitä, vaikkei heidän vuokseen itsekään.