Oletteko tehneet samoja virheitä lastenne kanssa kuin vanhempanne?
Tuleeko mieleen asioita joita ette hyväksyneet ja vannoitte tekevänne aikanaan toisin omien lastenne kanssa, mutta ette tehneet?
Kommentit (10)
Olemme keksineet ihan uusia virheitä.
Raivoaminen ja väkivalta. Vannoin itselleni, että se paska stoppaa tähän sukupolveen, ja näin on käynyt. Omat virheeni olen varmasti tehnyt.
Hyvin monessa asiassa olen tehnyt toisin. Mutta suvustani olen oppinut puhumattomuuden kulttuuria, ja koska sain lapset suht nuorena ennen kuin olin itse alkanut rikkomaan tätä kaavaa, niin lasten ollessa pieniä, en osannut opettaa avointa vuorovaikutusta. Sinänsä tavallaan kyllä olin kiinnostunut ja läsnä, mutta jälkikäteen ajatellen huomasin, että hyvin pitkälle ohjausuin myös tunteesta ja vaikeat asiat vaiettiin minunkin perheessäni. Yritän nyt nuorille aikuisille lapsilleni kertoa tätä virhettä ja että voivat itse halutessaan pyrkiä asiassa muutokseen, myös minun kanssani.
Sain itse ruumiillisia rangaistuksia vanhemmiltani, että kasvaisin kunnon ihmiseksi.Tukistuksia ja piiskaa, nurkassa seisottamista, ivaa ja vittuilua. Kasvoin kunnon tolkun ihmiseksi ja päätin, että en kasvata lapsiani samoin.
Kasvatin kaksi tyttöä. En koskaan rankaissut heitä fyysisesti. Toisesta tuli narkomaani ja toinen päätti päivänsä oman käden kautta
Harmittaa
Vierailija kirjoitti:
Sain itse ruumiillisia rangaistuksia vanhemmiltani, että kasvaisin kunnon ihmiseksi.Tukistuksia ja piiskaa, nurkassa seisottamista, ivaa ja vittuilua. Kasvoin kunnon tolkun ihmiseksi ja päätin, että en kasvata lapsiani samoin.
Kasvatin kaksi tyttöä. En koskaan rankaissut heitä fyysisesti. Toisesta tuli narkomaani ja toinen päätti päivänsä oman käden kautta
Harmittaa
Monikin lahjakas poppari on mennyt oman käden kautta, mutta tullut sen kautta useamminkin. Satoja, tuhansia kertoja
Ainakin mä olen pysytellyt hengissä vastoinkäymisistä huolimatta. Äidistäni ei siihen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Raivoaminen ja väkivalta. Vannoin itselleni, että se paska stoppaa tähän sukupolveen, ja näin on käynyt. Omat virheeni olen varmasti tehnyt.
Sama täällä...se v i t t u i l u ja vähättely mitä isältäni sain äidin myötäillessä,stoppasi minuun enkä siirtänyt sitä lapsilleni taakkana kannettavaksi...siitä olen iloinen..toivottavasti minusta jää lapsilleni myönteinen kuva kun aika jättää..
Itseasiassa äitini onnistui paremmin. Erosi ajoissa.
Minä en. Ja tein toisin kuin äitini, eli kaiken päälleni kaadetun kauheuden pidin piilossa. Seksiin pakottamisen, manipuloinnin, kotiorjana olemisen.
Nyt olen se epäkelpo vieraannutettu ja isä on tyyliin vuoden isä. Vaikka ei ikinä eläessään ole vaippoja vaihtanut, eikä ikinä muutenkaan pistänyt tikkua ristiin lasten takia. Oli hänenkin sitten pakko ettei maine mene.
No,itsepä lähdin. Se oli joko lähtö tai junan alle.
Lapsuudessani 60-luvulla ei näytetty mitään tunteita, ei saanut itkeä eikä nauraa. Koskaan minua ei esim. halattu tai sanottu että olisin rakas. Tukkapöllyä kyllä jaettiin. Omien lasteni kohdalla tein täysin päinvastoin, siihen pakottauduin vaikka helppoa se ei ollut, koska malli oli mitä oli. Nyt lapset jo neljänkymmenen kintaalla ja omille lapsilleen ovat myös onneksi täysin toisenlaisia mitä minun vanhemmat oli minulle.
Raivoaminen nyt ainakin.