Miten kiljukaula vaiennetaan (nukkumaanmeno)

Olet vieressä, estät poislähdön, et reagoi mihinkään. Istut siinä hiljaa, et ota katsekontaktia, huone pimeeks pimennysverhoilla.



Alussa voi yrittää leikkiä, mutta veikkaan, että alle viikossa käy hiljaisesti nukkumaan - kunnhan et jätä yksin!!!

annat hyvän lämpimän vellipullon ja laitat kivaa musiikkia soimaan. muuten päivän rytmit ja ulkoilut kuntoon, niin nukkuminen oikenee luonnostaan.

vai syökö jotku muka vielä pulloa tossa iässä?

(huudella tai tulla pois sängystä), tuo kestää aikansa ja se on toivottoman pitkän tuntoinen jakso. En voi muuta sanoa kuin että kestä päivästä toiseen hajoilematta itse lapsen nähden.



Käy hänen luonaan viemässä vettä, peittelemässä, toivottamassa hyvää yötä ihan loputtomiin, sen 20-30 kertaa illassa. Ensimmäisillä käynneillä siis täytät tarpeita ja lopuilla vain sanot "sssshh" ja menet pois.



Hän testaa aina vain onko äiti/ isi paikalla, pidetäänkö huolta, suututaanko minuun vaikka olisin kauhea... Ja sinä vakuutat joka ikinen ilta, että kaikki on hyvin, nuku vain.



Tiedän että pää tuntu leviävän tuossa vaiheessa, mutta huuda hiljaa tyynyysi tai itke miehen kainalossa. Tuo vaihe MENEE OHI ja sen jälkeen teillä on itsekseen nukahtava, suloinen pikkutyttö taas talossa.



Kaikkein tärkeintä on rauhallinen johdonmukaisuus lapsen itsensä nähden.



(Toivottavasti en kuulosta alentuvalta kaikkitietäjältä, haluan vain vakuuttaa sinua, että selviätte tuosta kyllä). Itselläni 5 poikaa ja muistissa nuo illat varmaan hamaan hautaan asti.

(huudella tai tulla pois sängystä), tuo kestää aikansa ja se on toivottoman pitkän tuntoinen jakso. En voi muuta sanoa kuin että kestä päivästä toiseen hajoilematta itse lapsen nähden.

Käy hänen luonaan viemässä vettä, peittelemässä, toivottamassa hyvää yötä ihan loputtomiin, sen 20-30 kertaa illassa. Ensimmäisillä käynneillä siis täytät tarpeita ja lopuilla vain sanot "sssshh" ja menet pois.

Hän testaa aina vain onko äiti/ isi paikalla, pidetäänkö huolta, suututaanko minuun vaikka olisin kauhea... Ja sinä vakuutat joka ikinen ilta, että kaikki on hyvin, nuku vain.

Tiedän että pää tuntu leviävän tuossa vaiheessa, mutta huuda hiljaa tyynyysi tai itke miehen kainalossa. Tuo vaihe MENEE OHI ja sen jälkeen teillä on itsekseen nukahtava, suloinen pikkutyttö taas talossa.

Kaikkein tärkeintä on rauhallinen johdonmukaisuus lapsen itsensä nähden.

(Toivottavasti en kuulosta alentuvalta kaikkitietäjältä, haluan vain vakuuttaa sinua, että selviätte tuosta kyllä). Itselläni 5 poikaa ja muistissa nuo illat varmaan hamaan hautaan asti.

Mä en yhtään ymmärrä tällaisia neuvoja!!! Miksi on päämääränä yksin nukahtava lapsi?!?

Kun vieressä olemalla kunnes nukahtaa voi selvitä alta 10 minuutin. Meillä nukutetaan eikä reagoida mahdollisiin pelleilyihin. Illat ovat rauhallisia eikä lapset koskaan huuda, koska heitä ei jätetä selviytymään yksin!!!!

mitä vaan keinoa voi käyttää, jos se toimii. ei meidän lapsi kulkenut vellipullon kanssa alle kouluikäisenä, vaikka sai sitä pikkulapsena sänkyyn. tapansa kullakin.

ja että onko talossa muitakin hoitoa vaativia sisaruksia. 10 minuuttia illassa on todella kohtuullinen yhdessäolon hetki, mutta paljon kuulee kertomuksia myös tuntikausen vieressä makoilusta. Ja johon ei kelpaa kuin vain isä tai äiti.



Siitä ei paljon lähdetä hearrastuksiin, yökyläilemään, tekemään kotitöitä tai olemaan hetkeä puolison kanssa.



Ihan mikä perheelle itselleen sopii, vapaus on pariskunnilla itse päättää.

silloin yksin nukahtava lapsi, jos se nukahtaminen käy 10 minuutissa. Mutta kuten joku jo mainitsi, tuntikausien nukuttaminen on aivan outoa, eihän siihen kenenkään rahkeet riitä eikä ole tarviskaan.

Olisin ap:lle ehdottanut nukkumisjärjestelyjen muuttamista, mutta siihen ei taida olla mahdollisuutta....meillä on mummolareissulla tehty niin (kun on vain yksi varsinainen makkari lapsille), että isompi menee nukkumaan olkkarin puolelle ja 2v sitten etsii unta äänekkäästi toisaalla....Kotona sujuu hommat.

Meillä käytössä systeemi: Iltahommat ja tyttö omaan sänkyyn, tutti,pusut,peitto,pupu ja valot pois sekä lastenlauluja hiljaisella volyymilla. Nukahtaa siihen, monesti kuuntelee levyn loppuun ja nukahtaa sitten. En ikinä jää huoneeseen ja olen syvästi kiitollinen, että hän osaa nukahtaa itse. Toivon ap teille, että homma helpottuisi, ihan vilpittömästi. Kokemukseni nukahtamisongelmista on vähäinen, mutta uskoisin, että parasta on olla johdonmukainen, sinnikäs ja luja,lempeä. Jotenkin lapsen tulisi saada tuntea, että nukahtaminen on turvallinen juttu eikä tarkoita hirveää rallia. Sitkeästi vaan palautat sänkyyn mitään puhumatta, uudestaan ja uudestaa. Mitään palveluja älä anna, vedet juodaan ennen sänkyyn menoa, samoin pissalla käynti.

Silloin helposti menee överiksi...mietin vaan, että kun hän kuitenkin nukahtaa pian kun vaan saat hiljaiseksi....Jos näin niin vähän aikaisemmin sänkyyn..

vieressä makoilemassa. itsekin muka nukun. Hyvin nukahtavat. Eli lapsen sänky teidän makkariin.

nukahtanut aina omia aikojaan. Edelleen hyvänyönpusujen yms. jälkeen vilkuttaa ja pistää pään tyynyyn. Ja vartin sisään alkaa kiljuminen... Ja veli on tosiaan tottunut viimeiset 5 vuotta nukahtamaan yksikseen. Häntä häiritsee, jos joku on samassa huoneessa...



Mut kai sitä sit tarvii vaan koittaa hyssytellä hiljaiseksi tai jotain. Sitä vaan mietin, että minkä ikäiseltä voi vaatia sitä perinteistä, että kerran juodaan, kerran halitaan ja pusitaan ja sit nuppi tyynyyn ja hiljaisuus, kiitos. Jos kyseessä olis toi meidän 5v, tuskin kukaan ehdottaisi, että silittelisin ja hyssyttelisin, jos alkaa huudella ja haluta vettä ja pissalle ja ties mitä...?

antaa vettä ja jutella hetki, jos he kaipaavat vanhempaa. Mutta siihen ei tarvitse käyttää koko iltaa, joka päivä, viikosta toiseen.

mahdollisuutta tässä kämpässä erottaa tyttöä nukkumaan muuallekaan...



Tuutulaulut laitetaan kasetilta soimaan ja yövalo on. (Nää osaa pyytää itsekin, jos meinaa unohtua :D) Iltarutiinit on.



Eikä tyttö tosiaan edes yritä iteksiin lähteä sängystä pois eli ei tarvi palautella. Kunhan kiekuu.



ap

lähtiessä lupaat, että tulet HETI takaisin kun on hiljaista. itse aloitin kehumaan hetki kun laitoin lapsen sänkyyn (osaatpa reipaasti jäädänukkumaan jne) ja sanoin palaavani kun on ollut hetki hiljaista. Kävelin portaat alas ja menin heti takaisin kun ei ehtinyt alkaa huudella. Sanoin taas palaavani kun on ollut hetken hiljaista. Lapsi jäi odottamaan, menin n 5 min päästä takaisin. ja taas sama lupaus ja siitä pidetään kiinni! Vähitellen pidennät väliä,mutta menet aina ennenkuin ehtii huutaa perään. Meillä neljä yötä takana, kome kertaa

olen ehtinyt käydä ennen kuin nukahti. Käyn vain antamassa pusun ja lupauksen että tuun kohta taas.

Tällätavoin "nukutus" kestänyt 10-30 min=)

Tuntuu olevan pari-kolmivuotiaiden ikään liittyvä juttu, tämä nukkumaan menon ja nukahtamisen jutut.



Ap asuu omakotitalossa? Eikä naapurieta? Ei ole kukaan siis valittanut, että sulla lapsi kirkuu joka ilta 1,5 h?



Minullakin on kiljukaula, oikein kaksin kappalein, tyttö on "pahempi".

Huutoa ja kiljuntaa lapsesta lähtee. Ei niinkään nukkumaan menon aikaan, vaan ihan mistä tahansa asiasta. Volyymi on valtava.

Meistä on tehty lastens.ilmoituksia, koska lapsi huutaa, parkuu. Niin, en lyö, en ryyppää, en tapakoi. Väsyneenä ja stressaavassa elämänvaiheessa huudan itsekin, ulospäin kun ei näy, se tietysti kuulostaa siltä, että lapset leikkii kiltisti ja sitten äiti tulee ja alkaa huutamaan ja sitten lapset itkee, kun tilanne on niin päin, että lapset riitelee ja huutaa, tai tyttö parivuotiaana suuttuessaa alkoi kirkumaan ja minäkin huusin.



Niin, onhasn se huutaminen kiellettyä ja olen av-palstan ainoa äiti joka korottaa ääntään tai huutaa.



No niin, meillä on siis pariin otteeseen lasten huutamista selvitetty sos.v iranomaisille ja naapurtikin ovat käyneet haukkumassa.

Meillä ei enää tenava kilju. Hyvä että saa itkeä kun oikea itkun aihe on.

Sanon, että suu kiinni, ihmiset luulee että minä hakkaan sinua, naapurit valittaa ja joudutaan taas selvittää miksi sinä huudat.

Kun tätä on vuoden päivät hoettu, alkaa lapsi jo uskoa ja kiljunta loppuu nopeammin.



Elämä on.

Loistavaa, palkitset näin Toivottua Käytöstä eikä itkua!!!!!!!!! Sama muuten toimii kaikkialla, varsinkin teinien kanssa. Kehutaan onnistumisia ja jätetään lipsahduksista motkottaminen vähemmälle.



Ihan loistava oivallus!



T: 6, joka luuli olleensa oikeilla jäljillä ;)

Meidän 3-v nukahtaa itsekseen ja on tehnyt sitä vauvasta asti. Tähän ei siis olla päästy millään huudatuksella.



Jotenkin tuntuu, että tuo on puhtaasti huomionhakemista mitä lapsesi tekee, jos tuo kiljuminen on siis jotain muuta kuin hysteeristä huutamista. Onko mahdollista kokeilla, että parina iltana reagoit vain muutaman kerran ja sitten odotat vaan kylmän viileästi, että nukahtaa omia aikojaan? 2.v ei nyt kuitenkaan ole ihan vauva enää. Auttaako asiaan, jos selität seuraavana päivänä olevan jotain kivaa tiedossa ja sitä varten tarvitaan levännyt olo? Joku kommentoi, että yliväsymyskin aiheuttaa levottomuuta nukahtamiseen ja meillä on kyllä ihan sama juttu.



Tiedän, että lapsen ovat erilaisia mutta niin ovat vanhemmatkin. Kyllähän lapsi haluaa, että isi tai äiti on 24/7 siinä vieressä ja toteuttamassa ties mitä vaan keksii kysyä ja pyytää. Välillä omatkin tätä yrittää mutta olen päättäväisesti sanonut kerran tai max kaksi. Sen jälkeen saattavat huudella ja laulaa omassa sängyssä mutta olen vaan odottanut, että hyytyvät sinne. Ehkä heille on kehittynyt niin hyvä perusturvallisuus, että uskaltavat nukahtaa ja nukkua ilman aikuisen välitöntä läsnäoloa.

eikä ole missään määrin hysteerinen tms. Kunhan huhuilee ja volyymi aina vaan nousee ja nousee. Ja meillä on onneksi pitkämieliset naapurit... (Joista tosin alakertalainen hyvin harvoin on edes kotona ja ainoa seinänaapuri huudattaa stereoitaan sen verran, että tuskin kauheesti kuulee... Se hevimusakaan ei kuulu meille vaan käytävälle, joten ilmeisen hyvät on eristeetkin)



Sit jos alkaa itkemään, niin tietysti menen heti luokse. Yleensä tosin tarkoittaa vaan sitä, että on ottanut yöpuvun ja/tai vaipan pois, eikä saa niitä takaisin...

niin lapsi on kotihoidossa eli saa sylitellä just niin paljon kun tahtoo päiväsaikaan (tässä tuo nytkin köllöttelee puoliksi sylissä :D)

mutta nukahtanut jo pitkään seuraavan kaavan mukaan:



viedään tuutulaululevyn soidessa nukkumaan maito- tai nykyään vellipullon kanssa. Juotan hetken velliä, ja jätän yksin juomaan yövalon kanssa loppupuolen.



Saattaa unilaulella huoneessa hetken mutten mene katsomaan ellei "kutsu" eli huutele selkeästi minulle kovempaa. Annan kaiken ilottelun olla eli en mene muuta kuin kovaa huutoa katsomaan. Toimii mielettömän hyvin.



Tähän tulee tietenkin poikkeus aina kun lapsi sairastaa ja silloin onkin eritavalla vaikeaa tuo nukutus. Mutta meillä siis lapsi ei halua terveenä meidän nukutusta vaan haluaa itse hakea unen.