Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Epäilys lapsen lyömisestä

Vierailija
25.05.2011 |

3,5-vuotias lapseni alkoi kertoilemaan illalla, että eräs meillä jonkin aikaa sitten päivän lapsia hoitamassa ollut hoitaja olisi lyönyt lasta päähän. Kertoi saman tarinan useaan kertaan ja vastasi tarkasti myös yksityiskohtiin. Huolestuimme mieheni kanssa ihan tosissaan ja lopulta lapsi kertoi juksaavansa.



Mulle jäi todella kalvava tunne asiasta... löikö hoitaja oikeasti lasta ja lapsi kertoi juksanneensa kun tajusi, kuinka huolestuimme asiasta vai onko lapsemme oikeasti noin hyvä ja pitkäjänteinen tarinan keksijä.



Onko kokemusta, kertoilevatko muiden pienet lapset todella uskottavalla tavalla valheita? Miten toimisitte tilanteessa?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuolla perusteella epäilisi ainakaan hoitajaa..

Vierailija
2/4 |
25.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarinoida varsin uskottavasti. Ja usein jutut menevät siten, että ovat nähneet telkkarissa/pk:ssa/ joku on kertonut jonkun jutun, jossa toista on lyöty päähän, ja sitten tavalla tai toisella liittävät sen omaan elämäänsä.



Meilläkin esikoinen joskus 3-v iässä aina jutteli, kuinka äiti lyö häntä. Enkä tosiaan lyönyt.



Eli älkää nyt ihmeessä alkako mihinkään toimenpiteisiin. Seuraavaksi lapsi saattaa puhua ihan samaa teistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joitain vuosia sitten ystäväni 3-vuotias selitti äidilleen kirkkain silmin, että minä olisin lyönyt häntä. olin siis ollut tämän ystäväni tytön kanssa pihalla leikkimässä ja tulimme sisälle, ja samantien lapsi alkoi selittämään tarinaa äidilleen. arvaa olinko että mitä ihmettä, kun meillä oli kaiken lisäksi ollut ulkoilemassa vain ja ainoastaan mukavaa, ei mitään erimielisyyksiä tai että olisin joutunut lasta kieltämään tai torumaan tms. että näköjään ovat hyviä keksimään tarinoita... toisaalta aikuisella on aina valta lapseen, ja sen takia en halua jättää omia lapsiani ikinä vieraan ihmisen hoitoon, siis sellaisen jota en henk.koht. tunne.

Vierailija
4/4 |
25.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on lapsi kertoillut kyllä ennenkin todella uskottavasti juttuja, mutta ei noin loogisesti ja pitkäjänteisesti. Onneksi tuota tapahtuu melko harvoin, mutta en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Siis ihan kirkkain silmin tämäkin valehtelee ja pysyy tarinassaan. Tosin siinä vaiheessa kun oli sanonut juksaavansa pyysin katsomaan mua silmiin ja kertomaan totuuden ja silloin rupesi kiemurtelemaan ja katselemaan muualle puhuessaan.



Missä vaiheessa tuollainen valehteluvaihe menee yleensä ohi, onko kellään kokemusta?



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi kuusi