Lue keskustelun säännöt.
Kun katsot elämää taaksepäin, koetko että olet ollut hyvä vanhempi?
15.01.2025 |
Omat lapset on nyt teini-iässä. Tuntuu, että olen kyllä heidän koko ikänsä kamppaillut tämän asian kanssa. Olen pyrkinyt hyvään vanhemmuuteen, mutta ollut välillä ihan huono vanhempi. Mieleen hiipii esim. ne hetket kun olen menettänyt malttini ja huutanut lapsille, tai ollut liikaa kännykällä. Ja liikaa keskittynyt kotitöihin ja rutiineihin, olisi pitänyt ottaa rennommin. Usein kun näen pienempiä lapsia, ajattelen että saisinpa aloittaa alusta niiden omien kanssa. Osaisin nyt niin paljon paremmin. Tai sitten en, kai sitä esim. yhtä väsynyt olisi silti.
Päällimmäinen fiilis omasta vanhemmuudesta on, että yritän kovasti olla hyvä vanhempi joka noudattaa oppaita jne, mutta lopputulos on kuitenkin vähän sellainen diy-askartelu, joka repsottaa sieltä täältä.
Kommentit (9)
Kyllä. Lapset kävivät koulunsa ja opiskelivat. Kunnioittavat vanhempiaan ja muitakin ihmisiä. Terveet elämäntavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. Molemmat jälkeläiset ovat hyvätapaisia nuoria.
Olen mielestäni ollut hyvä äiti mutta olisin voinut olla paljon, paljon parempi.
Riittävän hyvä. Lapsi on asunut jo 2,5 v omillaan ja pärjää oikein hienosti. On fiksu nuori.
Ei kai se et lapset on korkeakoulutettuja, tarkoita et oot ollut hyvä äiti? Mä ymmärrän hyvä äiti-termin ihan toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Molemmat jälkeläiset ovat hyvätapaisia nuoria.
Mutta eihän se kerro lopuksi yhtään mitään siitä, olitko sä hyvä äiti/isä?
Minäkin olen tosi hyvätapainen ja korkeastikoulutettu/töissä jne. Mutta kyllä esim. oma äiti oli aika poissaoleva/ kylmä äiti. Ehkä myös siksi kannan aika paljon taakkaa omasta äitiydestä, en ole aina itsekään kyennyt olemaan niin lämmin ja läheinen äiti, mitä olisin halunnut olla omille lapsille.
Stressasin aivan liikaa siitä, että kotona oli joka paikka siivottu ja joka vaate puhdas ja viikattu sekä ruoka puhdasoppinen terveellistä. Sen lisäksi olin todella tiukkana ruutuajasta ja lasten nukkuessa murehdin sitä, että he ovat menossa pilalle jos annan flunssaisen lapsen katsoa kaksi filmiä samana päivänä.
Siihen aikaan ei ollut vielä älypuhelimia. Ikävä kyllä teinillä oli sitten pakko saada sellainen ja kun kerran itse siihen rahansa oli säästänyt, ei auttanut muu kuin antaa sitten ostaa sellainen ja tapella joka ilta puhelimen jättämisestä yöksi keittiöön. Toisen kanssa sama juttu. Lapset väistivät luodin siinä mielessä, ettei some ollut yhtä intensiivistä kun nykyään ja he ovat jatko-opinnoissaan olevia nuoria aikuisia nyt.
Näin jälkikäteen ajattelen, että vähempikin siivoaminen ja pyykkääminen muiden tuomioiden pelossa olisi riittänyt. Minun olisi pitänyt olla enemmän henkisesti läsnä lasten kanssa vielä kun heitä kiinnosti seurani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Molemmat jälkeläiset ovat hyvätapaisia nuoria.
Mutta eihän se kerro lopuksi yhtään mitään siitä, olitko sä hyvä äiti/isä?
Minäkin olen tosi hyvätapainen ja korkeastikoulutettu/töissä jne. Mutta kyllä esim. oma äiti oli aika poissaoleva/ kylmä äiti. Ehkä myös siksi kannan aika paljon taakkaa omasta äitiydestä, en ole aina itsekään kyennyt olemaan niin lämmin ja läheinen äiti, mitä olisin halunnut olla omille lapsille.
Ai jestas. En edes huomannut tuota ennen kuin kirjoitit. Meillä on kotona sama. Minä ja sisarukseni olemme hyvätapaisia, hyvin toimeentulevia, elämä kunnossa. Mutta ei meidän vanhemmat hyviä olleet, isänä eikä äitinä. Mutta ajattelevatkohan he itse onnistuneensa vanhempina, koska meistä tuli hyvin pärjääviä? Ajattelevatkohan he, että tämä on heidän ansiotaan?
Ennemminkin ajattelen, että isästäni huolimatta olen pärjännyt elämässä, ei todellakaan hänen ansiostaan.
Olen ollut käsittämättömän paska äiti, mutta hyvä kasvattaja. Näin anonyymisti kehtaan kuitenkin myöntää, ettei minun olisi missään tapauksessa pitänyt lisääntyä. Lapset nyt kuitenkin ovat jo aikuisia ja korkeakoulutettuja, pärjääviä yksilöitä, joten aivan tuo ja sama.