Mikä tekee elokuvasta pelottavan?

Salkkarinäyttelijät

Yleinen tunnelma. Mun mielestä jumpscaret ei ole pelottavia vaikka niissä saattaakin säikähtää. Sinister esimerkiksi on hyvä esimerkki yleisestä tunnelmasta mikä tekee siitä pelottavan, se uhka ei ole kokoajan naaman edessä vaan jossain taustalla

Trump.

Joskus vuosia sitten tuli telkkarista ohjelma, jossa käsiteltiin elokuvamusiikkia. Siinä näytettiin samaa kohtausta niin, että musiikki vaihtui. Nainen käveli sillalla sumussa ja välillä sama pätkä oli ihanan romanttinen, välillä taas kauhua. En ollut ajatellutkaan miten paljon musiikki vaikuttaa.

Sellanen missä ei ole pikkulapsia.

Äänet on iso tekijä ja musiikki mitä ylhäällä joku sanoi

Ritual elokuva ja yleisesti ottaen metsät missä ei ole ihmisiä tai mitään asutusta lähelläkään eikä sieltä pääse mihinkään karkuun

Tunnelma, epävarmuus, jännittynyt odotus tulevasta, musiikki ja toimivat ääniefektit sekä valaistus.

Jo mainitut tunnelma, musiikki ja muut.

Hyvä näyttely, oikea rytmitys, sopivasti jännitystä ja pelottavuutta ja oma mielikuvitus. Pelottavimpia on elokuvat missä vihjataan jostain kauheasta ja oma mielikuvitus lähtee laukalle.

Hiippailu ja painostava musiikki.

Tarina joka etenee kohti jonkin järkyttävän salaisuuden paljastumista, oudot elementit, pelon ja vierauden tunnetta synnyttävä äänimaailma. 

Viimeksi mainitusta esimerkkinä japanilaisen Ringu-elokuvan (1998) kirotun videonauhan suorastaan kuvottavan hyönteismäiset äänet.

Tietyt kammottavaa symboliikkaa sisältävät esineet ovat kauhuelokuvissa lähes aina pelottavia, esim. kaivo, labyrintti ja ovi jonka avaaminen on kielletty.

elokuvassa käsitellään vihreää sairautta tai punaista pahuutta.

Mä en ikinä unohda 28 viikkoa myöhemmin elokuvan alkukohtausta, mä näin sen siis joskus nuorena mutta se jäi mieleen ja siitä pelottavan teki nimenomaan se ihmisen hauraus ja voimattomuus kun kaikki jahtaa ja ykski purasu ni se on siinä