Anopin lääke..

tai sitten on poika liian monta kertaa uhannut itsarilla.



Itselläni on tämmöinen "mä tapan itseni" -tuttava, rasittava tapaus. Ei ota vastaan apua vaikka on lääkäriin asti "kannettu".

voisi sitten ainakin olla vaikeuttamatta meidän elämää typerillä vihjailuillaan. Mun mielestä ei ole mitenkään normaali suhtautumistapa anopilla.

jos on tuollainen äiti.

ollut mustaa huumoria..?

vaikka kaikkeen aina sanookin, ei tuu mitään.

Samanlainen tunnevammainen anoppi kuin omani, johon koko perhe on laittanut välit poikki. Erotuksena vain se, että kun hänen poikansa päätyi vakavaan itsemurhayritykseen, syy olikin minun. Ja kun hain itselleni apua tuossa kriisivaiheessa ja sain unilääkkeen, olin pilleristi.

Ehkä anoppi on jo kuullut nämä jutut niin moneen kertaan,että on tosissaan kyllästynyt ja hän on jo sopeutunut siihen, että sukuhauta on paras paikka.

anopin pystyvän asiassa auttamaan?



Kyllä ammattiapu pojalle on ainoa, millä voi olla tehoa.



Anna anopin olla rauhassa.

jos ei osaa auttaa, niin olisi sitten kylvämättä riitaa tyyliin; mihinköhän se(minä) piilottaa rahansa. Ja tiedän myös, että syyllistää minua ihan jokaisesta poikansa virheestä. Kai ajattelin, että anoppi huolestuisi ja yrittäisi jotenkin auttaa. Anoppi on ilkimys, joka on aina suhtautunut vähättelevästi omiin lapsiinsa.

Tämä oli vaan piste iin päälle.

jos on tuota mieltä.

Kai ajattelin, että anoppi huolestuisi

Pata kattilaa jne. ;)

eikä vaan lisätä masennusta, vai suhtautuisitko sinä noin asiaan? Ilkimys on, kun koittaa lisätä riitaa meidän väleihimme, vihjailemalla, että minä piilotan palkkaani tai väittämällä että ajattelen vain itseäni, koska en ole koskaan sellainen ollut.

huonoa huumoria, ei äitien kuulu noin suhtautua, jos tuo ei ole kulunut fraasi. Opitpahan tästä ettet puhu anopille asioitanne.