Pääkohdat priorisoinnista terveydenhuollossa:
Priorisoinnin tarve ja ongelmat:
Lääkärien on jatkuvasti priorisoitava, koska resurssit ovat rajalliset.
Yksittäisen lääkärin harteilla oleva priorisointi aiheuttaa ristiriitoja ja vastuun jakamisen ongelmia.
Selkeiden ohjeiden puute:
Priorisoinnin periaatteet eivät ole tarkasti määriteltyjä lainsäädännössä.
Poliitikot eivät tarjoa yksiselitteisiä ohjeita, mikä johtaa epäyhtenäiseen käytäntöön.
Eettiset ja taloudelliset periaatteet:
Lääkärien tulisi huomioida yhdenvertaisuus, hoidon tarve ja kustannusvaikuttavuus.
Kustannusvaikuttavuus arvioi, kuinka paljon terveys- ja hyvinvointihyötyä rahalla saadaan aikaan.
Poliittiset päätökset ja resurssien jakautuminen:
Priorisointi yhteiskunnallisella tasolla on poliittista ja voi heijastaa puolueiden äänestäjäkunnan etuja.
Hyvinvointialueiden rahoitus ei ole oikeudenmukainen, mikä vaikeuttaa palvelujen toteuttamista.
Mahdolliset priorisointikriteerit:
Keskustelua käydään esimerkiksi elintapasairauksien tai iän huomioimisesta priorisoinnissa.
Tietyt potilasryhmät, kuten mielenterveys- ja päihdepotilaat, jäävät usein vähemmälle huomiolle.
Kustannussäästöjen kyseenalaisuus:
Asiantuntijoiden mukaan priorisoinnilla ei välttämättä saavuteta merkittäviä säästöjä.
Tuottavuuden parantaminen voisi olla tehokkaampi tapa hillitä kustannuksia.
Huomattu on kun on mielenterveystaustaa niin on ihan turha toivoa mitään hoitoa enää.