Kaunis kevätpäivä, ja mä istun sisällä muksun kanssa. Miten mun elämästä tuli näin tylsää?!
Tuntuu, että elämäni on täynnä pelkkiä ikäviä velvollisuuksia (ruoanlaittoa, siivousta, siivousta, siivousta, lasten läksyjen tarkistelua, vaipanvaihtoa, komentamista, huolehtimista, asioiden järjestelyä)
ja sitten kun olis tällainen päivä, että ei ole niitä ikäviä velvollisuuksia vaan olis periaatteessa aikaa tehdä mitä haluaa (no, pienimmän muksun kanssa) niin huomaan ettei mulla edes ole mitään kivaa, mitä voisin tehdä.
Menenkö tuonne pihalle muksun kanssa seisoskelemaan, katson kun hän kaivaa lapiolla hiekkaa ja istun tylsistyneenä vieressä ja haukottelen ja taistelen tylsyyteen nukahtamista vastaan?
Vai katsonko koko päivän telkkaria tai roikun netissä, ja välillä laitan lapselle syötävää ja siivoan hänen sotkujaan?
Tuntuu ettei huvita mikään, mikä olisi mahdollista, ja sitä mitä oikeasti haluaisin tehdä, en pysty tekemään.
Jos voisin tehdä IHAN mitä haluaisin, pakkaisin pienen rinkan, ja lähtisin yksin kiertämään eurooppaa koko kesäksi, kiertelisin nähtävyyksiä, tutustuisin uusiin ihmisiin, vaihtaisin maisemaa tiuhaan tahtiin ja kokisin.
Joo.. todella toteutuskelpoinen idea, rahattomana, kolmen lapsen kotiäitinä.
Kesä tulee ja mua ei huvita mikään, ja se mikä huvittais, ei mitenkään onnistu. Masentavaa.
Kommentit (13)
Siis kotipihasta pois, kävelylle jätskikiskalle esim.
kaveria, sukulaista tai ketään jota voisit vaikka pyytää välillä käymään, tai mennä johonkin kyläilemään.
Ja ei se lapsen kanssa leikkiminen puistossa ole minusta niin kamalan tylsää. Jos lapsi itsekseen leikkii niin kyllä siinä voi samalla vaikka lukea, neuloa tms. Ja nyt on niin kaunis ilma että kyllä tuolla ulkona olo voittaa sisällä möllöttämisen.
niin mitä silloin teit? Rilluttelitko kavereiden kanssa vai poikaystävän kanssa. Oliko sinulal aina joku joka järjesti sinulle jotain mukavaa. Nyt on sinun vuorosi järjestää perheellesi mukavaa. Mielikuvitus käöyttöön. Tylsyyden tunne ei tule ulkopuolelta, se tulee sinulta itseltäsi.
minusta on mukavaa istua hiekkalaatikon reunalla. Eilen oli ihanaa siistiä kukkapenkkejä, suunnitella istutuksia... tänään grillataan. Lisäksi jo lumien ollessa maassa oltiin koko perhe "retkellä" kotipihassa, syötiin pölkkyjen päällä grillimakkaraa, lämmintä mehua ja juteltiin. Voisi tehdä lasten kanssa eväsretken puutarhaan taas joku kaunis päivä. Sorsiakin vois käydä syöttämässä joella...
Eilen käytiin koko perhe jo aamulla kahdeksalta lenkillä, kun oli upea aamu. Vauva ja 2-vuotias rattaisiin, koira hihnaan ja menoksi!!
Ei minusta ainakaan elämä ole tylsää, päin vastoin!! Ihanaa tehdä ns. tavallisia asioita, sillä omia juttuja sai tehdä 35-vuotiaaksi ihan riittämiin... nyt perhe on ihan huippua!!
Eli vaikka ihan kävelylle ja puistoon. Piknik-retki on kiva lasten kanssa. Kyläilyä sukulaisille tai kavereille. Jotain pelaamista ulkona, vaikka mölkkyä tms.
Tapahtumia järjestetään, niissä voi käydä.
Kaikkea kivaa voi tehdä jos vain haluaa.
peliin! Seikkailuja saadakseen ei tarvitse matkustaa maailman äärin.
ja tunnette elävänne? Jos, niin mitä te teette? ap
Mä inhoan istuskella hiekkalaatikolla... ainakin, jos siellä ei ole ketään muita ihmisiä kuin minä ja lapsi. Samoin , ja vielä enemmän, inhoan kotona möllöttämistä. Siksi lähden aina, lähes säällä kuin säällä ulos. Nyt keväällä on kiva tutkia luontoa - jopa taaperon kanssa onnistuu.
Mutta tylsyyteen meinaan kuolla tasaisin väliajoin. Rutiineja, samoja ympyröitä .. Kaverit ovat pelastus. Ja nimenomaan käymme paljon eri paikoissa, liikumme muuallakin kuin kotilähiössä.
Äkkiä nauttimaan auringosta, huomenna taas on kylmää. Sulla kuulostaa olevan niin pieni lapsi, että se tököttää vaan yksin hiekkiksellä, miten helppoa! Otat lehden mukaan ja nautit auringosta. Samalla voit soitella vaikka illaksi kaveritapaamista, suunnittelet herkkuruokia ja leipomisia.
Suunnittele matkojasi pidemmällä aikavälillä, pystyt niihinkin kunhan suunnittelet säästämistä yms. Lue vaikka valmiiksi matkakirjoja ja kuntoile rinkan kantoa varten.
Vaihdetaan osia. Mulla lapset 10 v ja sen perään pitää kyllä katsoa läksyjä ja lukea sen kanssa kokeisiin. Pienempi 3v ei ole enää vaipoissa.
Ja miksikö haluaisin vaihtaa osia. Siksi, että mulla olis edes teoreettinen mahdollisuus tehdä jotain ulkona tai käydä jonkun luona vaikka kylässä. Siitepölyaikana kökötän 3kk omassa kotona. Tosin töissä olen pystynyt viime aikoina käymään, kun en vaan avaa työhuoneestani ikkunaa.
Voi lapsiparkoja! Lapsesi ansaitsevat kyllä iloisen ja toimeliaan äidin. Entäpä jos pakottaisit itsesi siihen? Lastesi reaktio on hyvä palkka ponnistelullesi ja saisit itsekin iloa elämääsi.
Epäilen vahvasti, että nuorenakaan et kovin aktiivinen tainnut olla. Nyt sitä on turha haikailla lastesi kustannuksella:) Tsemppiä!
ja tunnette elävänne?
Jos, niin mitä te teette?
ap