Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka teet vaativaa työtä, mietitkö koskaan että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin?
07.01.2025 |
Eli vaativaa joko henkisesti tai niin että joudut esim sisäistämään paljon asiaa jatkuvasti ja opettelemaan uutta ja tekemään ratkaisuja, jotka ei aina välttämättä osottaudu oikeaksi. Tuleeko koskaan olo että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja hakeutua johonkin helppoon aivottomaan hommaan?
Itse juuri instagramista katsoin jotain videota ulkomailta jossa joku mies istui museon porteilla oven avaajana/lipun myyjänä, tuli ihan olo että olispa ihanaa. (Tiedän, sillä palkalla ei ehkä edes elä). Mutta välillä oma riittämättömyyden tunne ja kuormitus kasvaa liian suureksi, tekisi mieli vaan luovuttaa eikä kokoajan pyrkiä hyvään ja parempaan. Minun työni tekniikan alalla on niin laaja-alainen, ettei mitenkään edes 10 vuodessa voi tulla ammattilaiseksi koska uutta opittavaa tulee jatkuvasti jne. Itselle on jotenkin tosi vaikea kestää sitä että en voi vieläkään olla sieltä osaavimmasta päästä ja tuntuu että mitä pidempään tuota työtä teen, ymmärrän kokoajan enemmän kuinka vähän asioista ymmärränkään.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Joo mut laskut pitää maksaa
Niimpä täähän se on. Toisaalta mietin et nää on varmaan niitä hetkiä kun toiset irtisanoutuu työstään ja muuttaa pakettiautoon tai Intiaan vetämään joogakursseja tai Thaimaahan ja kääntyy buddhaksi. Välillä sitä kuitenkin miettii et onko se rahakaan kaiken tämän henkisen pahaolon arvoista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun. Työni on mukavaa mutta välillä se vaikeutuu esihenkilön tai nk asiakkaan ymmärtämättämyydestä. Vaikka kuinka seikkaperäisesti ja selkeästi annan pyydetyt ohjeet, ( luokkaa kohta 1, 2 jne...) nämä ohjeita pyytäneet yrittävät oikaista ja kun huomavat itse että pitää palata kohtaan 1, alkavat selitellä...
Ja käytän tällaiseen turhanpäiväiseen päiväkotiluokan neuvomiseen ison osan työajastani. Palkkani maksaa veronmaksajat ..
Minulla olisi oikeasti tärkeämpääkin tekemistä kuin opastaa ihmisiä asioissa, jotka heidän tulisi jo tietää.
Tekisi. Niin vidusti ja joka hetki.
Olen yrittänyt etsiä jotain yksinkertaisempaa, suorittavaa työtä, mutta kiven alla ovat nämä paikat ja jos haluaisi enemmän palkkaa kuin sen 11 €/h, täytyy olla edes jonkinlainen koulutus. Itseäni ei haittaisi opiskella jotain amistutkintoa, mutta kun ei ole varaa jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja läsnäoloa vaativa amistutkinto ei sovi päivätyön kanssa yhteen, niin aikalailla sitä puun ja kuoren välissä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Työni on mukavaa mutta välillä se vaikeutuu esihenkilön tai nk asiakkaan ymmärtämättämyydestä. Vaikka kuinka seikkaperäisesti ja selkeästi annan pyydetyt ohjeet, ( luokkaa kohta 1, 2 jne...) nämä ohjeita pyytäneet yrittävät oikaista ja kun huomavat itse että pitää palata kohtaan 1, alkavat selitellä...
Ja käytän tällaiseen turhanpäiväiseen päiväkotiluokan neuvomiseen ison osan työajastani. Palkkani maksaa veronmaksajat ..
Minulla olisi oikeasti tärkeämpääkin tekemistä kuin opastaa ihmisiä asioissa, jotka heidän tulisi jo tietää.
Joo. Sinä olet hyvä, pomo paha ja "nk" asiakas eli joku pakotettu uhri hankalia. Melko uskottavaa
Olen heittänyt hanskat tiskiin eli jäin kotirouvaksi. Tosin ei siksi, etten kokisi pärjääväni, vaan siksi, että tuntuu, että kaikki on jo nähty omassa työssäni, jota tein vuosikymmenet.
Varmaan kaikilla vaativampaa työtä tekevillä on samoja ajatuksia työuran alkupuolella. Mutta ajan mittaan työn oppii ottamaan enemmän työnä ja vaikeuksiinkin kyynistyy. Työuran alkupuolella omasta vaikutusvallasta on vääristynyt käsitys eli sitä kuvittelee, että omilla tekemisillä on suurempi merkitys kuin niillä on. Sekä tunnustukseen että moitteisiin kiinnittää enemmän huomiota kuin myöhemmin, jolloin näkee, että niistä molemmat riippuvat enemmän tilanteesta ja sanojasta kuin itsestä ja omasta työsuorituksesta. Tuontyyppinen kyynisyys vähentää työstressiä merkittävästi.
Osa tietysti ei opi koskaan ottamaan lunkisti työtä työnä. Alan vaihtaminen silloin on ihan hyvä idea tai työpaikan vaihtaminen, jos toisessa paikassa olisi kivempi ilmapiiri. Kollegoilla ja johtamisella on iso merkitys siinä miten työidentiteetti rakentuu. Työnohjaukseenkin kannattaa hakeutua, vaikka omalla kustannuksella. Se on kallista, mutta voi merkittävästi auttaa etenemään uralla tai tekemään isoja siirtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisi. Niin vidusti ja joka hetki.
Olen yrittänyt etsiä jotain yksinkertaisempaa, suorittavaa työtä, mutta kiven alla ovat nämä paikat ja jos haluaisi enemmän palkkaa kuin sen 11 €/h, täytyy olla edes jonkinlainen koulutus. Itseäni ei haittaisi opiskella jotain amistutkintoa, mutta kun ei ole varaa jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja läsnäoloa vaativa amistutkinto ei sovi päivätyön kanssa yhteen, niin aikalailla sitä puun ja kuoren välissä ollaan.
Oppisopimus?
Minä olen tehnyt rakennusalan esimies-, päällikkö- ja asiantuntijatöitä 30 vuotta. Palkka on hyvä ja omaisuutta on kertynyt. Itse asiassa niin paljon, että hain viime vuonna useampaakin helpompaa ja pienipalkkaisempaa työtä.
Valitettavasti tällä kokemuksella ei pääse rautakauppaan myyjäksi, vaikka varmasti olisin yhtä pätevä kuin ne merkonomimyyjätkin. No, kohta ei enää tarvitse tehdä mitään, eikä elintaso tästä enää laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt rakennusalan esimies-, päällikkö- ja asiantuntijatöitä 30 vuotta. Palkka on hyvä ja omaisuutta on kertynyt. Itse asiassa niin paljon, että hain viime vuonna useampaakin helpompaa ja pienipalkkaisempaa työtä.
Valitettavasti tällä kokemuksella ei pääse rautakauppaan myyjäksi, vaikka varmasti olisin yhtä pätevä kuin ne merkonomimyyjätkin. No, kohta ei enää tarvitse tehdä mitään, eikä elintaso tästä enää laske.
Miksi haluat lopettaa? Oletko se ketjun parhaiten kiinni saatu valitusten vastaanottaja, sekö rasittaa? Joskus olin kesätyössä sellaisena, kesän ajan se meni ihan hyvin, jokainen aamu alkoi raivopuheluilla, kun jossain oli tehty jotain väärin :D Heikkohermoisempi nuori kimma olisi varmaan pelästynyt, mutta otin sen mielenkiintoisena kokemuksena, josta onkin ollut paljon hyötyä. Joka päivä toistuessaan siihen varmaan vielä enemmän turtuisi.
Taitaa tulla uuden työn kohdalla ikä vastaan, sanotaan, ettei yli-ikäisiä enää oteta edes haastatteluun.
Koko ajan. Kun keksisi mitä tilalle. Tuntuu turhalta käyttää tää ainoa elämä stressiin, huonossa työilmapiirissä olemiseen, älyttömään vastuunkantoon kun siitä ei saa vastineeksi edes kunnolla liksaa. Olen täysin kyllästynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Joskus aikanaan, kun ei ollut etätöitä. Saatoin olla kuudelta aamulla toimistolla töissä, kun siivojat tuli. Itselläni oli paskamainen päivä edessä ja kateellisena mietin, että olisinpa töissä siivoojana.
Minusta taas tuntuu että tämän mun hommani osais tehdä viisivuotiaskin. Pari kertaa vuodessa huomaan, että ehkei kuitenkaan sentään. Ei tää ole hullumpaa. Vapaa-aikaa sais olla enemmän, tai ainakin nämä alhaisen kysynnän markkinatilanteet touko-kesäkuussa ja huippukysyntä marraskuussa. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi. Niin vidusti ja joka hetki.
Olen yrittänyt etsiä jotain yksinkertaisempaa, suorittavaa työtä, mutta kiven alla ovat nämä paikat ja jos haluaisi enemmän palkkaa kuin sen 11 €/h, täytyy olla edes jonkinlainen koulutus. Itseäni ei haittaisi opiskella jotain amistutkintoa, mutta kun ei ole varaa jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja läsnäoloa vaativa amistutkinto ei sovi päivätyön kanssa yhteen, niin aikalailla sitä puun ja kuoren välissä ollaan.
Oppisopimus?
Kiven alla ovat nuo paikat. Olen niitä yrittänyt metsästää, mutta ilmeisesti työnantajat pitävät minua riskisijoituksena. Toisaalta kiinnostaa aikuinen, työelämään jo tuttunut tekijä, mutta sitten tulee pelko siitä, että tylsistyn kuitenkin pian yksinkertaisempaan työhön ja haluan palata takaisin haastavampiin hommiin. Tämän ovat sanoneet monet ja loput siihen, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa ottaa oppisopimuslaista.
Sama se tuntuu olevan noissa duunarihommissakin kuin asiantuntijatyössäkin, kaikki haluavat valmiin ammattilaisen aloittelijan palkalla.
Ap, en mieti.
Minulla on pitkä akaateminen koulutus. Ja nyt vahva työkokemus.
Viihdyn työssäni, vaikka toisinaan se onkin uuvuttavaa.
Vapaa-ajan harrastukset ja perhe auttavat rentoutumaan ja irtautumaan työkuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetkinen! siis miksi vaativassa työssä olevan pitäisi oppia uutta?
kun hakee asiantuntijatöihin, niin mikään työnantaja ei palkkaa tavallista ihmistä, vaan vaaditaan täydellinen ihminen, joka osaa kaikesta kaiken ja sillä on työkokemusta vähintään 1000 vuotta juuri siitä työstä, jota se hakee. muuten ei pääse töihin ollenkaan.
Vanha totuus. Naisten kouluttautuminen on ajan- ja rahanhukkaa koska naiset alisuoriutuvat työelämässä. Eivät naiset suoriudu eivätkä viihdy niissä työtehtävissä joihin heidät on koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt rakennusalan esimies-, päällikkö- ja asiantuntijatöitä 30 vuotta. Palkka on hyvä ja omaisuutta on kertynyt. Itse asiassa niin paljon, että hain viime vuonna useampaakin helpompaa ja pienipalkkaisempaa työtä.
Valitettavasti tällä kokemuksella ei pääse rautakauppaan myyjäksi, vaikka varmasti olisin yhtä pätevä kuin ne merkonomimyyjätkin. No, kohta ei enää tarvitse tehdä mitään, eikä elintaso tästä enää laske.
Miksi haluat lopettaa? Oletko se ketjun parhaiten kiinni saatu valitusten vastaanottaja, sekö rasittaa? Joskus olin kesätyössä sellaisena, kesän ajan se meni ihan hyvin, jokainen aamu alkoi raivopuheluilla, kun jossain oli tehty jotain väärin :D Heikkohermoisempi nuori kimma olisi varmaan pelästynyt, mutta otin sen mielenkiintoisena kokemuksena, josta onkin ollut paljon hyötyä. Joka päivä toistuessaan siihen varmaan vielä enemmän
Oikeaan osuit tuossakin. Kaikissa tiedotteissa on minun yhteystietoni, eikä ihmiset välitä viikonpäivistä tai kelloinajaoista. Vaikka otin niistä puhelinnumeroni pois, niin sähköposti piipittää jatkuvasti, vaikken vastaakaan niihin kuin työaikana. Työnteosta on tullut enenmmän 24/7 hommaa, vaikkei pitäisi. Vaan on tässä taustalla paljon muutakin.
Tein joskus paperia tehtaalla. Hyvä palkka yli 3000 euroa. Se eii sressannut minua ja sitten tuli yyteet ja san potkut.
Mä heitin. Oikeammin opiskelin toista tutkintoa, ja tajusin jo kesken opintojen, etten pysty sitoutumaan minkäänlaiseen työelämään akateemisen uran vaatimalla intensiteetillä. Niinpä keikkailen ekassa ammatissani, simppelissä duunarinhommassa. Olen ehdottomasti onnellisempi kuin koskaan, koska työ ja vapaa-aika ovat mieleisessäni tasapainossa, mutta jos olisi vielä lapsiperhe tai asuntolainaa, eihän tämä olisi mahdollista saati mikään onnen lähde, vaan stressitekijä. Tämä vie myös koko käden mennessään (jos nyt tässä maassa edes takaisin oravanpyörään pääsisi). En ole neljänkympin jälkeen tehnyt kokopäivätyötä, ajatuskin siitä tuntuu vankilalta. Mutta, kuten totesin, elämäntilanne- ja arvokysymys kannattaako.
Joo mut laskut pitää maksaa