Milloin meistä tuli tällainen kulutusyhteiskunta?

Elin itse lapsuuteni 80-luvulla ja nuoruuteni 90-luvulla. Silloin oli täysin normaalia, että vaatteet ja kulutustavarat kierrätettiin sisarukselta toiselle, mutta nykyään tuo lähentelee ihmisoikeusrikkomusta. Lisäksi uusi älypuhelin pitäisi nykyään saada vuoden, vähintään kahden välein. Lisäksi kaikki pelikoneet yms, kun ennen mentiin yhdellä Nintendolla koko lapsuus. Tämä koskee toki yhtälailla aikuisia ihmisiä. Jos perheessä on vailla pari, kolme lasta ovat vaate ja viihdekulut vuodessa jo aivan valtavat. Lisäksi tulee tietysti lomamatkat, joita ilman lapset traumatisoituvat. Minun nuoruudessani riitti mökkireissut ja uimarannat, eikä silti valitettu. Milloin meistä siis tuli tällainen kulutusyhteiskunta?