Ärtymys ja suru..

Huomasin, että olen pitkästä aikaa tosi ärtynyt ja surullinen.

Joku varasti vaatteeni, rahat lopussa ja pisteenä iin päälle:

Mies ghostasi minut juuri kun meidän piti tavata. Jotenkin tämä kymmenen vuoden sinkkuus kulminoitui siihen pisteeseen, että minulle ei varmasti löydy enää ketään. 

Olen aiemmin itkenyt niin paljon, etten enää osaa itkeä. Nyt vaan katson utubesta telkkarista kaikkia nyyhkymusiikkeja. Ja olen surullinen. Kait tälle surullekkin on oltava oma aikansa?

Ja kaikille tiedoksi kaikki nettideitit on laitettu tauolle. 

Haluaako joku jutella?