Osaatko pyytää anteeksi, jos olet satuttanut toista ihmistä?

Pyrin olemaan satuttamatta. Anteeksi pyydän jos teen jotain väärin.

En osaa

En välttämättä tunne mitään, mutta osaan pyytää anteeksi kun sitä vaaditaan. Ei yksi sana mitään muuta.

On hyvä taito osata pyytää anteeksi. Tutustumisvaiheessa voi tehdä virheitä, kun ei vielä tunne ihmistä...

Anteeksipyyntö on paras silloin tehdä kasvokkain.

Koko äitiys on ollut yhtä anteeksi pyytämistä, eikä se lopu näköjään lapsen vanhetessakaan.

Ikäloppunakin saa toistuvasti olla pyytämässä anteeksi jo 25 vuotta sitten tapahtunutta muuttoa (vesivahingon ja homeen tieltä), omaa huonoa käytöstään uudestaan ja uudestaan samoista asioista ja sitä, että on edes elossa.

Saa pyytää anteeksi, että ostaa toivottuja lahjoja ja sitäkin jos ei voi kaikkia lahjatoiveita lastenlapsille täyttää.

Kylään pyritään samantien ja etenkin silloin kun itse ei ole kotona ja sitäkin pitää pyytää anteeksi. Kylään ei kutsuta koskaan. Etukäteen ilmoitus päivän jälkeen on mahdottomuus. 

Kylään ei siis enää kutsusta tulla. 

Itse en saa hyvän joulun toivotusta koskaan, syntymäpäiviäni ja äitienpäivää ei enää huomioida. Eli vastavuoroisuutta ei ole. 

Käytös on mennyt niin pahaksi, että tekemisiäni yritetään määräillä ja jos kauniisti selitän jotain asiaa, etten voi toivotun lailla toimia, puhelimessa alkaa huuto-ja kiroilukonsertti ja siihen otetaan mukaan jo lapsenlapsetkin.

Mutta vastauksena siis itse kysymykseen, kyllä olen pyytänyt anteeksi, mutta aina ei saa anteeksi mitä pyytää. 

Jos toinen ihminen satuttaa itsensä tekemisistäni, joissa ei ollut mitään väärää, en todellakaan pyydä anteeksi. 

'Jos toinen ihminen satuttaa itsensä tekemisistäni, joissa ei ollut mitään väärää, en todellakaan pyydä anteeksi"

Mistä tiedät, että näet asian oikein ja toinen on väärässä? 

Vierailija kirjoitti: En välttämättä tunne mitään, mutta osaan pyytää anteeksi kun sitä vaaditaan. Ei yksi sana mitään muuta.

Tämä! Olen monesti pohtinut sitä kun lapsilta riitatilanteissa vaaditaan anteeksipyyntöä, ja sitten asia on muka sillä selvä. Tottahan se kuuluu hyviin käytöstapoihin pyytää anteeksi, jos on toiminut väärin, mutta tärkeämpää on ymmärtää miksi se oma toiminta oli väärin, ja miltä se vastapuolesta tuntuu. Vasta silloin voi aidosti olla pahoillaan. Anteeksi-sana on merkityksetön, jos sitä voi käyttää ikään kuin vapaudut vankilasta-korttia. Millään teoillahan ei ole silloin väliä, kun sanomalla tietyn taikasanan, voidaan kaikki mitätöidä.

Mitä vaan saa tehdä, jos pyytää anteeksi. Monet esim. uskovaiset ajattelevat noin. Ei ne hurskaat sanat vaan teot. 

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ihminen satuttaa itsensä tekemisistäni, joissa ei ollut mitään väärää, en todellakaan pyydä anteeksi. 

Olet varmaan työpaikkakiusaajani. Ei koskaan tee mitään väärin eikä kertaakaan ole pyytänyt anteeksi tekojaan. Pyhä ihminen.

Lyön lyötyjä, oppiipahan!

Ei anteeksi pyyntö muuta tekoja miksikään. Se on vain sana. 

En osaa. Tai pitää olla jotain aivan yli asteikon törkeää niin sitten ehkä.

Joo onnistuu. Nykyään itsetunto on siinä kuosissa että pystyy kohtaamaan myös oman keskeneräisyytensä menemättä heti puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaan saa tehdä, jos pyytää anteeksi. Monet esim. uskovaiset ajattelevat noin. Ei ne hurskaat sanat vaan teot. 

Satutan toisia vain silloin kun /jos heidän taholta olen ensin tullut datutetuksi/loukatuksi. Minulla ei ole mitään syytä ollut koskaa  olla ilkeä muille ihan vaan hyvin vuoksi. Mutta olen ollut helv...n ilkeä muutamankin kerran kun minua on loukattu todella pahasti. Esim kun nuoruuden rakkaani, jonka olin aina halunnut, petti ja jätti minut 2,5 yhdessäolon jälkeen. Se oli hirveä shokki, nouryytys ja tuska kun tajusin tilanteen lopullisuuden. Haukuin hänet niin pahasti kun miehen voi ikinä haukkua. Loukkasin häntä oikein potenssiin 10. 

Sanoin jo hyvin nuorena, että jos minua loukataan tai satutetaan muuten tietoisesti, niin se tulee takaisin korkojen kanssa. Tällä olen mennyt koko ikäni. Enkä tällöin pyydä anteeksi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Turha on vinkua anteeksipyyntöä jos minua loukkaa ensin. 

Olen katunut sitä mitä huusin avomiehelleni. Kun muutin pois, hän halasi ja sanoi "anna anteeks xxxx(nimeni). Pyöritin vaan päätäni koska en saanut sanottua sanaakaan, olin yhä shokissa. Lähinnä ehkä ajattelin että sitä päivää et tule näkemään. Minä en ole täälöä sitä varten että mulle saa tehdä mitä vaan ja se annetaan anteeksi myöhemmin. 35v on tarkalleen tuosta kulunut enkä ole hänelle anteeksi antanut.

Tietysti välittömästi pyydän anteeksi sanomalla "oho". Vain moukka jättää sanomatta.

En todellakaan pyydä anteeksi. Mökötän ja annan ajan kulua kunnes minä annan loukatulle anteeksi, jonka jälkeen voin jatkaa loukkaamista. Toimii heikoille ja helposti hyväksikäytettäville ihmisille.

t: Narsisti

Vierailija kirjoitti:

Satutan toisia vain silloin kun /jos heidän taholta olen ensin tullut datutetuksi/loukatuksi. Minulla ei ole mitään syytä ollut koskaa  olla ilkeä muille ihan vaan hyvin vuoksi. Mutta olen ollut helv...n ilkeä muutamankin kerran kun minua on loukattu todella pahasti. Esim kun nuoruuden rakkaani, jonka olin aina halunnut, petti ja jätti minut 2,5 yhdessäolon jälkeen. Se oli hirveä shokki, nouryytys ja tuska kun tajusin tilanteen lopullisuuden. Haukuin hänet niin pahasti kun miehen voi ikinä haukkua. Loukkasin häntä oikein potenssiin 10. 

Sanoin jo hyvin nuorena, että jos minua loukataan tai satutetaan muuten tietoisesti, niin se tulee takaisin korkojen kanssa. Tällä olen mennyt koko ikäni. Enkä tällöin pyydä anteeksi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Turha on vinkua anteeksipyyntöä jos minua loukkaa ensin. 

Olen katunut sitä mitä huusin avomiehelleni. Kun muutin pois, hän halasi ja sanoi "anna anteeks xxxx(nimeni).

Mitähän tässä oli tarkoitus sanoa? Muuta kuin että promillet on aika kovat jo ennen viittä.

Osaan pyytää anteeksi jos oon tehny väärin jotain ja näin olen aina tehnytkin.