Kauanko teillä mennyt toipuessa työuupumuksesta?
En nyt lähde selvittelemään tarkemmin tilannetta miksi kysyn, mutta olen kiitollinen vastauksista. Eli kauanko teillä työuupumuksen läpikäyneillä kesti palautua työkuntoon? Voi kertoa myös jos kokemuksena läheisen uupumus.
Kommentit (17)
1. hoitoon hakeutumisen aikana olin 12 pv "saikulla". Kitkuttelin enemmän ja vähemmän väsyneenä vuoden verran. Sitten kesällä irtisanottiin. Mun läheinen oli kuollut silloin keväällä ja alkoi korona. Kolmisen vuotta meni, et olin työkkärin kurssilla, jossa autoin kahdessa firmassa, sitten tein kaksi työpätkää ja autoin toista läheistä, joka myös kuoli. Sitten hakeuduin opiskelemaan. Ens syksystä lähtien pitää tehdä minimimäärä töitä, että saan pakolliset kulut maksettua ja saan suoritettua tutkinnon loppuun.
En usko että on olemassa työuupumusta. On vaan uupumus.
Ekat pari kk meni aivan sumussa, en muista paljon mitään. Ehkä noin puoli vuotta meni et alkoi tuntumaan liki normaalilta jo. Nyt vuoden jälkeen, edelleenkään en useinkaan saa nukutuksi ilman unilääkettä.
Aika ehkä auttaa.
Ekalla kerralla olin 3 viikkoa saikulla joka ei riittänyt mihinkään. Sit töihin.
Toisella kerralla 1kk saikulla, ei apua. Tämän jälkeen 2kk töissä ja irtisanoin itseni tyhjän päälle. Työttömänä 11kk. Vähän helpotti mutta ei merkittävästi. Nyt töissä.
Uskon etten toivu ikinä ennalleen. Yritän nyt vaan jotenkin kitkutella eteenpäin koska saikulle ei kannta jäädä jos mikään työpaikalla ei muutu sinä aikana. Työttömäksikään ei ole varaa jäädä. On vaan kärsittävä. Lyhyitä saikkuja omalla ilmoituksella otan jos olo menee ylitsepääsemättömän hankalaksi. Näitä 1-3päivän saikkuja keskimäärin 3-4krt/v.
8 vuotta ja nyt voin suhtautua asiaan isommalla myötätuntoisemmalla perspektiivillä. Suhtautumiseni työelämään on kuitenkin pysynyt lopullisesti muuttuneena enkä ole aikomassa palata moiseen hulluuteen. Opastan kaikkia välttämään työelämään joutumista kaikin neuvoin.
Vierailija kirjoitti:
Uskon etten toivu ikinä ennalleen. Yritän nyt vaan jotenkin kitkutella eteenpäin koska saikulle ei kannta jäädä jos mikään työpaikalla ei muutu sinä aikana. Työttömäksikään ei ole varaa jäädä. On vaan kärsittävä.
Tämä on jo itseaiheutettua masokismia tämmöinen.
Koko elämä on mennyt toipuessa eikä se taida riittää. V mä olen niin väsynyt.
Muutama vuosi meni eläkkeelle pääsyn jälkeen. Nyt on jo hyvä olla enkä saa enää paniikkikohtauksia.
Useita vuosia.
Osin pakon takia kun piti tehdä töitä paljon lainojen lyhennysten takia. Korona oli myös tähän osasyyllinen. Ja osin sen takia etten ymmärtänyt miten uupumuksesta toivutaan.
Nyt tilanne on ok. Lainat on kuitattu ja sopivasti työtkin loppui vuoden lopussa joten tällä hetkellä olen työttömänä.
Tässä seuraavan työpaikan suunnittelun ohessa on hyvä opetella palautumaan uupumuksesta että jaksaa taas touhuta jossain vaiheessa.
Kirjoittaako lääkärit ensin saikkua tyyliin viikon ja kuinka usein niin lyhyt pätkä auttaa? Vastauksista päätellen ei auta. Ap
Ei siitä toivu. Se uusii aina. Raskasta on jatkaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Useita vuosia.
Osin pakon takia kun piti tehdä töitä paljon lainojen lyhennysten takia. Korona oli myös tähän osasyyllinen. Ja osin sen takia etten ymmärtänyt miten uupumuksesta toivutaan.
Nyt tilanne on ok. Lainat on kuitattu ja sopivasti työtkin loppui vuoden lopussa joten tällä hetkellä olen työttömänä.
Tässä seuraavan työpaikan suunnittelun ohessa on hyvä opetella palautumaan uupumuksesta että jaksaa taas touhuta jossain vaiheessa.
Miten uupumuksesta sitten toivutaan? Ap
7 vuotta