Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriöiset
01.01.2025 |
Miten te muut paniikkikohtauksista kärsivät pärjäätte? Pystyttekö käymään töissä? Miten hoidatte vaivaanne?
Kaipaan vertaistukea kun toi hiton vaiva puskee taas päälle. Sairastuin siihen kolmekymppisenä ja viimeiset 5 v ollut raskaita. Välillä huonompaa, parempaa ja näköjään taas huonompaa. Mulle ne fyysiset oireet on pahin, mä en edes pelkää et kuolen vaan ennemmin toivon sitä. Tänään kaupassa tuli pahin kohtaus aikoihin. Sellaisen jälkeen iskee aina epätoivo ja olen jo ajatuksen tasolla miettinyt, että ois helpompaa vaan kuolla enkä halua elää näin. Käyn töissä mutta arki on jatkuvaa kamppailua. Pidän kulissit yllä kaikille ihmisille ympärillä, mutta sisältä oon ihan raunioina. Eikä kukaan mua osaa auttaa, niin en halua kertoa edes läheisille.
Lyhyt psykoterapiasta ei ollut apua ja mä en jaksa enää puheita siitä miten pitää vaan olla ja hyväksyä se kohtaus. Ei se koko paniikki olis mulle ongelma, jos pystyisin tohon. Myös kaikki estämisen keinot on olleet aivan turhia eikä ole yrityksestä kiinni.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lääkitystä?
Ap... Ei tällä hetkellä. Suunnittelin kyllä että aloittaisin essitalopraamin. Se auttoi aika hyvin sellaiseen sisäiseen outoon levottomuuteen kun söin ahdistukseen, josta kärsin aiemmin. Yhdistän sen oudon levottomuuden siihen, että kroppa on räjähdysherkkä myös paniikkikohtauksille. Tuntuu vaan jotenkin tosi epäonnistuneelta palata lääkkeeseen mutta toisaalta ei näinkään voi jatkua.
Teen etätöitä. Kaupassa käyn kerran viikossa (en koskaan ruuhka-aikaan). Muuten kaikki aika kotona.