Raju, nopea synnytys kuitenkin ilman pahoja repeämiä,...?

Esikoisen synnytys kesti 13 tuntia. Sain epiduraalin tässä synnytyksessä. Ponnistusvaihe oli lyhyehkö.



Toisen lapsen synnytys kesti vajaa 2 tuntia. Oli todella kivulias ja sen synnytyksen jälkeen olin aivan poikki. En ehtinyt tietenkään saada mitään puudutteita. Episiotomia tehtiin, koska vauva oli perätilassa, ei siis repeämiä.



Koska tahansa menen samanlaiseen synnytykseen kuin esikoisen synnytys oli. Sellaista kuin kakkosen synnytys oli, en halua enää kokea. Toki siinä oli lisäjännitettä vauvan perätilan vuoksikin, mutta kyllä se oli muutenkin tuskallinen.

minulla on kokemusta kahdesta suht nopeasta, mutta se nopeampi synnytys meni niin nopeasti ohi, ettei sitä kerennyt oikeastaan edes huomata. Ensimmäisen synnytyksen kohdalla (jossa ponnistusvaihe kesti 40 min) jälkeen tuskin pysyin pystyssä, kun vapisutti niin. Jälkimmäisessä ei tullut edes hiki.

Esikoisen synnytys oli ns. normaalinopea, kuutisen tuntia. Repeämiä tuli jonkin verran (yksi iso) ja eppari leikattiin. En istunut kolmeen viikkoon kunnolla epparin takia. Repeämät paranivat kyllä tosi nopeasti!



Kuopuksen synnytys oli lähempänä salamamallia, ehdittiin nippanappa sairaalaan ( 5 minuutin päässä) ja kun sain housut veke aloin ponnistaa. Vauva syntyi vartin ponnistuksen jälkeen. Alapäähän tuli vain pintanirhaisuja, eikä epparia tietenkään tarvittu. Mulla varmaan vaikutti se, että eka synnytys oli muuttanut alapään rakennetta niin, että myöhemmät vauvat pääsevät tulemaan kuin liukumäestä... :)

mulla eka synnytys oli pitkä, noin vuorokauden, mutta olisin silti voinut kuusi tuntia synnytyksen jälkeen lähteä vaikka lenkille. Olin täynnä tarmoa ja energiaa.

Ponnistusvaihe kesti tunnin, eppari leikattiin ja kaksi viimeistä ponnistusta autettiin imukupilla. Fyysinen toipuminen sujui silti hienosti ja nopeasti. Henkisessä puolessa kestikin monta kuukautta.



Kakkosen synnytys kesti noin 9 tuntia, josta sairaalassa olin 2,5 tuntia. Pikkuisen repeämiä, ponnistusvaihe noin 10 minuuttia. Olin silloinkin synnytyksen jälkeen reipas ja virkeä. Ja koska synnytys sujui viimeisen päälle hienosti, ei mitään "henkisiäkään vammoja" tullut.



Kolmosen synnytys käynnistettiin ja se kesti 5,5 tuntia. Pikku pintanaarmu tuli. Fyysisesti olin aivan rättipoikki väsynyt, meinasin pyörtyä suihkuun ja hyvä kun pääsin kävelemään. Henkiset vammat on kaikkein pahinta lajia, siitä on nyt 7 kk enkä vieläkään oikein tajua synnyttäneeni ja koko juttu v...ttaa mua suunnattomasti vieläkin.



Että näin... jos saisin valita, ottaisin noita kakkosen synnytyksen kaltaisia aina vaan uudestaan.

ilman puudutuksia.



Ensimmäinen spontaani synnytys alkoi n.klo 19 ja klo 21 oli vauva jo maailmassa.

Valitettavasti ekalla kerralla ei kätilö suostunut kertomaan kuinka paljon tikkejä tms. laittoi. Aikansa kyllä otti kun minua kursi kiinni, sattuikin niin vimmatusti. Vaikka se puudutti ompelemista ennen tunsin jokaisen neulan lävistyksen. Persus ei pysynyt penkissä kun sattui niin. Mutta silti muistan ajatelleeni salissa ollessani että ei tämä niin kamalaa ollutkaan ja että voisin kyllä tulla toisenkin kerran.



Toisen kanssa sitten menikin alle tunti, mutta vaikka synnytys sattui mielestäni enemmän kuin ensimmäinen selvisin siitä vähemmillä fyysisillä vammoilla. Ommeltiin kyllä tälläkin kertaa mutta ei niin kauaa eikä lainkaan sattunut. Tässäkään synnytyksessä ei ollut puudutusta kuin ommellessa.



Molemmista olen mennyt yksin synnyttämisen jälkeen suihkuun ja pukeutunut ja mennyt sitten vauvan kanssa sängyn kyydissä osastolle. Seuraavana aamuna olen itse hakenut aamupalan.

ja helpoista synnytyksistä.



Esikoisen synnytys kesti 2h 15min, oli siis todella raju syöksysynnytys.

Olin auki 2cm, kun menin sairaalaan (ja olin ollut tuon 2cm auki jo 6 viikkoa) ja aukesin siitäsitten täyteen kymmeneen senttiin parissa tunnissa.

Itse ponnistuvaihe on merkattu alle 1min. Eli yhdellä työnnöllä oli koko poika ulkona.

Ei kivunlievityksiä (ei ehditty antamaan), ei epparia, ei repeämiä.



Todella helppo ja kivuton. Supistus"kivut" olivat lämpimiä aaltoja alavatsassa. Ja ponnistusvaihe oli 100% kivuton ja helppo. Ihan kuin olisi tehnyt kakan (naurakaa vain, mutta ihan oiekasti, tuntui täysin samalta ja yhtä raskaalta).



Heti synnytyksen jälkeen alapää oli sen tuntuinen, kuin ei olisi edes synnyttänytkään. Menin salissa suihkuun, suihkuttelin alapäätä, ei sattunut mihinkään, kävin pissalla jne. Ja alapää oli ihan kuin ennenkin.

Kahden päivän päästä kotona kurkkasin peilillä alapäätä, ja se oli täysin saman näköinen kuin aina ennenkin. (Ei tietoakaan "räjähdyksestä", mistä monet olivat pelotelleet.)



Ja muutenkin olo olit todella hyvä heti synnytyksen jälkeen. Mihinkään ei sattunut, koskenut, painanut, ei mitään.



Toisen pojan synnytys kestikin sitten vain 1h 15min, ja se oli todella raju. Aukeaminen tapahtui sellaisella rytinällä, että olin varma että repeän vatsan aluelta kokonaan; räjähdän. Sen supistu mikä aloitti synnytyksen, kesti yhtäjakosia sen reilun tunnin ajan. Ei ollut sekunninkaan taukoa.

Mutta kun olin lopulta täysin auki, sain alkaa ponnistamaan, ja kivut loppuivat kuin seinään.

Ja ponnistuvaihe taas sen alle minuutin, eli yhdellä työnnöllä poika oli taas ulkona. Ilman epparia ja ilman repeämiä.

Tässäkään synnytyksessä ei ehditty antamaan kivunlievitystä, enkä jäänyt sitä edes kaipaamaankaan, sillä kätilö sanoi ettei mikään aine olisi vienyt niitä kipuja pois, kun oli niin noepa ja raju. Ei auttanut muuta kuin kestää.

Mutta hyvät fiilikset siitä silti jäi. :)



Ja tämänkin synnytyksen jälkeen täysin sama homma; aivan kuin ei olisi synnyttänytkään. Alapää oli täysin ehkä ja kivuton, antoi pestä itsensä ihan täysin jne. Ja kun kotona taas peilillä kurkkasin, niin ainoa ero esikoisen synnytyksen jälkiin, niin nyt oli häpyhuulet ihan mustelmilla.Mutta ne olivat ainoat merkit synnytyksistä.

Joo eli ei ole kokemusta pitkästä ja uuvuttavasta synnytyksestä. Mutta eka synnytys oli kuitenkin pidempi ;) Ja tehtiin eppari. Pari viikkoa oli alapää vähän outo ja olo vähän nuutunut. Osasyy nuutuneeseen oloon oli se, että vauvan ongelmien takia piti olla viikko sairaalassa ja siellä vähän "laitostui".



Toisella kerralla meni tosi hyvin, ponnistin pari minuuttia ja selvittiin parilla pintanaarmulla. Olo oli heti synnytyksen jälkeen ihan normaali ja ihan hassua, kun oli pieni nyytti sylissä, eikä mitään oireita.

eka synnytys kesti 13h, ponnistusvaihe 18min, repesin tosi pahasti

toinen synnytys 1h 20min,ponnistusvaihe 1min,eikä yhtään mitään revennyt

en ehtinyt saamaan kummassakaan synnytyksessä kivunlievitystä,mutta uo tosi nopea toinen synnytys oli todella paljon miellyttävämpi kokemus,kuin ensimmäinen synnytys,josta jäi pahat traumat. toisen synnytyksen jäkeen niitä ei enää ole,kunhan vaan ehtii sairaalaan,jos vielä lapsia saa.

2. synnytys avautuminen 35 min, ponnistus 8 min. Ei epparia, ei repeämiä. ". synnytys kaikin puolin helpompi. Tosin lapsikin oli yli puoli kiloa pienempi kuin esikoinen.

sain yhden tikin. Toinen syntyi tunnissa, eikä repeämiä tullut. Molemmissa synnytyksissä olisin voinut kävellä vauva kainalossa autoon ja suoraan kotiin, sen verran hyvässä kunnossa olin fyysisesti, vaikka todella rajuja synnytykset ovat olleetkin.

1. supistusten alkamisesta synnytykseen kesti noin 15 tuntia, ponnistusvaihe kesti 45 min. Tikkejä tuli, olin ihan nuutunut pari päivää.

2. supistusten alkamisesta synnytykseen 2 tuntia, ponnistusvaiheen kestoa ei oikein voi sanoa, kun lapsi syntyi yhdellä ainoalla ponnistuksella. Ei tikkejä, ei mitään ongelmia. Olin elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen.



Puudutteita en saanut enkä kaivannut kummallakaan kertaa. Kakkosen synnytys oli tavallaan helpompi, mutta aika pelottava kokemus. Jos pitäisi valita, niin ehkä mieluummin kuitenkin valitsisin pidemmän keston muutamilla tikeillä, kuin äkkilähdön. Pikasynnytyksessä pelottavaa oli juuri kaiken rajuus, oma kehon hallinta hävisi täysin. Ihan kuin olisi ollut jossain koskessa, ainoa mahdollisuus toimia on yrittää haukata happea aina kun mahdollista.

Eka lapsi tuli melko hitaasti, supistuksia oli kauan. Tuli 3. asteen repeämät eli pahat.



Toinen lapsi tuli tosi nopeasti, ei yhtään repeämää.

Esikoista punnersin 10h, pieni ja ennenaikainen lapsi, silti aiheutti 18 tikkiä sisuksiin 3 kerrokseen.



Seuraavat 3 (2200g-3300g) syntyivät 42min-1h 20min eikä yhtään tikkiä tarvittu enää vaikka synnytykset oli tosi rajuja ja nopeita. Riippuu siitä miten nopeasti kudokset reagoi synnytyksen etenemiseen. Mulla myös palautuminen tosi nopeaa.

-eka synnytys 12h, epiduraali, 30min ponnistus, 2. asteen repeämä, iso eppari ja olin tosi kipeä sen jälkeen



-toka synnytys 4h, ei kivunlievitystä, 1min. ponnistusvaihe, eppari myöskin ja tosi hyvä synnytyskokemus!



Lienee sillä vaikutusta, että toka synnytys oli se nopea eikä eka.

Toinen synnytys raju ja nopea eikä repeämiä ja toivuin myös nopeasti.

Siis useimmiten, ei aina. Ihmisen fysiologia vaan on sellainen.

kaiken mahdollisen kipulääkityksen avulla.

Seuraavat ilman kipulääkitystä yhdellä työnnöllä. Arvatkaa mistä toivuin nopeiten?