Muuttuuko ihminen?

Et heittänyt ihan helppoa kysymystä! Mitä itse ajattelet? Itse voisin ajatella, että elämänkokemuksen kertyessä ihminen oppii ymmärtämään omaa itseään paremmin. Ja hyväksymään itsensä yhä paremmin. Mikä se 'itse' sitten on? Onko sitä? Vai jokin kooste tarinoista, joilla on itseänsä lapsesta asti määritellyt ja joihin on identifioinut ja kytkenyt itsensä..?

Muuttuu. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Kyllä voi muuttua, sekä hyvään että huonoon suuntaan. Sanonta "seura tekee kaltaisekseen" pitää esimerkiksi hyvin paikkansa.

Muutos lähtee sisältä omasta halusta muuttua. Se ei ole mikään hetkessä tapatuva asia. Itsetutkiskelusta Shakespear sanoo: ennemmin ihminen kylpee omissa murheissaan ja kestää sen kuin hyppää tuikituntemattomaan. Eli vaatii rohkeutta astua epämukavuusalueelle. Kun elää arjessa tottuu tiettyihin rutiineihin. Joskus on ihan tervettäkin muuttaa ihan asuinympäristöään ja tutustua uusiin kulttuureihin. Elämä tuo tullessaan omat haasteensa joiden kanssa painimme mutta ne kuuluu elämään. Resilienssi auttaa meitä jaksamaan vaikeuksien edessä. Meistä tulee yleensä vain vahvempia ns terveen kivun kautta mikä pakottaa muuttumaan. Sanotaan se mikä ei tapa vahvistaa. Kun sulkee oven aukeaa uusia ovia joiden takaa paljastuu uusia mahdollisuuksia. Vastuu valinnoista on aikuisella ihmisellä itsellään. Kannattaa harkiten suhtautua mutta avoimesti uusiin ilmiöihin ja asioihin. Mielipiteemme on usein hengenheimolaisten tapaan samankaltaisia, emme ole laumastamme eksyneitä yksinäisiä susia kuin vanhoina päivinä. Elämän jano ja uteliaisuus johdattelee meitä ja mielemme ohjailee tarkkaavaisuuttamme mitä kohti suunnistamme. Toivomme rauhaa ja kanssaihmisiltä tukea ja lohtua. Päämäärätietoinen suhtautuminen päivään ja kiitollisuus päivän päätteeksi ovat elämän viisauksia. Joka päivä halu oppia ja tulla viisaammaksi.