Ei voi kuin ihmetellä naapurin tapakasvatusta.

Tai kun sitä käytöstapojen opastusta ei selkeästi ole. Heidän kullanmurunsa huutelevat aivan vieraille ihmisille milloin mitäkin törkeyksiä, riehuvat kovaäänisesti pitkiä aikoja rapussa, pitävät aivan järjetöntä meteliä (siis ei mitään ns. "tavanomaista", ja vaikka maailmaan ääntä mahtuukin...) jne. jne.



Lapset ovat lapsia, ja riehuminenkin kuuluu jossakin määrin asiaan, mutta mitä liikkuu sellaisten vanhempien päässä, jotka eivät opeta jälkikasvulleen käytöstapoja?