Ymmärrätkö ystävää jos on eri usko, aate tai erilainen kuin muut?

Jos ihminen on kovin erilainen ja omaa tiukat mielipiteet ystävyys on mahdoton. Jos on suvaitsevaisempi niin mahdollinen.

Jos on asiallinen ja ystävällinen, niin ei haittaa. Saa pitää kiinni mielipiteistään, uskonnostaan ja aatteestaan mikäli ei ole vaaraksi muille eikä tyyliin joku vihainen natsiaate, eikä rupea  väittelemään että on oikeassa. Voi toki perustella kantansa jos kysyn ja kuuntelee minun mielipiteeni, mutta ei hänenkään tarvitse omaksua minun arvomaailmaani . 

Mun paras ystävä on uskovainen, itse en kuulu kirkkoon. Meillä on muutakin puhumista kuin uskon asiat. Ei vaikuta meidän suhteeseen joka on kestänyt 25v

Vierailija kirjoitti:

Jos on asiallinen ja ystävällinen, niin ei haittaa. Saa pitää kiinni mielipiteistään, uskonnostaan ja aatteestaan mikäli ei ole vaaraksi muille eikä tyyliin joku vihainen natsiaate, eikä rupea  väittelemään että on oikeassa. Voi toki perustella kantansa jos kysyn ja kuuntelee minun mielipiteeni, mutta ei hänenkään tarvitse omaksua minun arvomaailmaani . 

Entä jos on vaaraton salaliittoteoreetikko tai joku yksin asuva setä tai täti? Voiko väittely silti syntyä yhtäkkiä, jos yksi sanoo yhtä ja toinen toista.

Ihminen yleensä hakeutuu seuraan, jossa  on samat arvot ja asenteet. Varallisuudella ei ole mitään tekemistä tai uskonnolla tai muullakaan. Pitää kuitenkin arvostaa asioita samalla tavalla esim jossain uskonnossa voi olla arvot ihan erilaiset kuin mitä itse ajattelee. Silloin nämä ihmiset on ehdoton ei. 

En le vielä kohdannut ystävyyssuhdetta, jossa ei ystävällä ei olisi tarvetta muokata samanlaiseksi tai vähintäänkin korostaa oman ajattelunsa ja asenteidensa erilaisuutta, joten todennäköisesti ystävyys ei kestäis, jos asenteet ja uskonnolliset käsitykset olisivat suuresti poikkeavat tai ystävällä tarvetta käännyttää omiiin näkemyksiinsä.

Toisaalta joitakin vältän etteivät he muokkaisi asenteita negatiivisempiin suuntiin. Vaikka olenkin työtön en siksi tahdo erityisemmin hengailla samassa tilanteessa olevien kanssa, etenkään heidän jotka ovat jo tyytyneet tilanteeseensa. Tämä jo siksi etten tahdo mukautua heidän näkemyksiinsä ja tyytymiseensä.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku poliittinen tai uskonnollinen näkemys voi olla erottava tekijä. Mä olen nuoresta alkaen ollut poliittisesti oikealla ja mies vasemmalla. Ei haittaa yhteistä elämää mitenkään, mutta välillä saadaa aiheesta kiihtyineitä, mutta kiinnostavia keskusteluita.Sama juttu vaikka liikunnallisuudessa. Mä tykkään liikkua ja mies löhötä. En mä tarvitse miestäni pitämään mua kädestä, kun mä käyn salilla tai lenkillä.

Kyllä voi olla samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja arvoja samalla kuin erilaisiakin. Vaatii molemminpuolista viisautta kunnioittaa tilannetta niin, että erilaiset puolet eivät erota ihmisiä toisistaan, jolloin ystävyys ja ajatustenvaihto voivat säilyä hyvinä ja syvinä.