Voiko avioerolapsi pysyä onnellisena

ovat nyt 20 ja 16. erosta 15v. koko ajan ollu hyvät välit myös isään.

vanhempansa erosivat kun mies oli 4, nyt on 33.

itse avioerolapsi ja ikää nyt 28v. Ihan olen onnellinen enkä koskaan syyttänyt vanhempiani erosta millään tavalla. Onnellisempia ovat omilla tahoillaan. Erosta aikaa 15 vuotta.

Tosin vanhempieni ero olikin aika likainen ja minä ja sisarukseni teini-ikäisiä.Se oli iso kriisi kaikin puolin ja tuhosi tiettyjä asioita pysyvästi.



Vanhemmat lähtivät omille tahoilleen ja olipa mukavaa tuntea itensä aina ulkopuoliseksi ja vieraaksi kun äitini muutti miesystävänsä taloon ja isäni uuden naikkosensa luokse. Hetkessä meni meiltä koti,turvallisuus ja vanhemmat

Mun vanhemmat erosivat 30 vuotta sitten, olin itse 5-vuotias. Näin jälkikäteen ajateltuna, ero oli takuulla parasta, mitä mulle on elämässäni tapahtunut... JOS olisivat jääneet yhteen, saattaisi mun elämäni olla aika erilaista ja olisin taatusti sisältä enemmän kuin rikki...



(Isä oli väkivaltainen alkoholisti, kuoli 54-vuotiaana ihan perinteisesti viinaan)

Sen sijaan lapsi voi katkeroitua, jos joutuu kasvamaan huonon avioliiton keskellä.

jos lapsen kanssa keskustellaan tarpeeksi asioista.





Mutta vaietut perhesalaisuudet ja tabut, riidat, erot ja huonot välit kertyvät taakaksi, onnellisuuden esteeksi ja vaikuttavat oman elämän valintoihin, jos niitä ei käsitellä. Monet sitten käyvät niitä läpi terapiassa jossakin vaiheessa elämäänsä.



Ihminen, joka kykenee kohtaamaan ongelmia ja vaikeuksia suremalla ja analysoimalla niitä, ei masennu eikä katkeroidu.



Avioerolapsi vain joutuu mahdollisesti kokemaan enemmän ja monitahoisemmin kielteisiä asioita lapsuutensa aikana.

Juu,ehkäpä onkin jos kyseessä on väkivaltainen alkoholisti.Rikki se lapsen koti menee silloinkin,ei eroa pidä vähätellä vaikka se aikuisesta toki onkin helpompaa niin.

ja sisaruksistani kaksi käy terapiassa. Eli jotain vaille jäätiin mekin, vaikka kulisseina ehjä, hyvin toimeentuleva perhe.

Juu,ehkäpä onkin jos kyseessä on väkivaltainen alkoholisti.Rikki se lapsen koti menee silloinkin,ei eroa pidä vähätellä vaikka se aikuisesta toki onkin helpompaa niin.

että lapselle merkitsee enemmän se milaisia vanhemmat ovat ihmisinä- ääliö pysyy ääliönä oli sitten aviossa tai eronnut, fiksut ihmiset pysyvt keskimäärin fiksuina myös erossa. Ratkaisevaa on myös ympäristö- onko lapsella turvallisia pysyviä ihmissuhteita myös kodin ulkopuolella. Myös silloin kun ollaan avioliitossa.Mun vanhempani ovat olleet aivan hirveitä, heidän koko elämänsä on mennyt keksinäiseen riitelyyn- ei siinä lapsen koti kovinkaan kummoinen ollut vaikka hienot oli seinät. Minä, lapseni ja heidän isänsä olemme hyvinvoivia vaikka erosimme. Ainoa minkä olen huomannut lapsia vaurioittaneen, on keskinäiset riitamme, se kun lapset jännittivät kun huomasivat ristiriitatilanteiden lähestyvän. No, niitä ei eron jälkeen enää ole. Eroa ei pidä vähätellä, mutta ei sitäkään kuinka paljon lapset kärsivät todistaa pivästä toiseen vanhempien huonosti toimivaa ihmissuhdetta. Lapset haluavat ensisijaisesti normaalia, turvallista, tasapainoista elämää. On toissijaista miten se heille järjestyy.