Lue keskustelun säännöt.
Anorektikot ovat nykypäivän marttyyreita.
09.04.2011 |
Jos sillä ei saisi niin paljon huomiota ja glooriaa osakseen, anorektikoita olisi paljon vähemmän. Oikeastihan se sairaus on ällöttävä. Mutta kun sairastuneet nähdään avuttomina uhreina ja marttyyreina nykymaailman ja ihanan laihuuden alttarilla, niin se yllyttää riskirajoilla keikkuvia ihmisiä. Jos sairauteen suhtauduttaisiin samalla tavalla ymmärtämättömästi kuin vaikkapa sairaalloiseen ylipainoon, anoreksia menettäisi glooriansa.
Miksi suhtautuminen on niin kaksijakoinen? Että anoreksiaa ymmärretään ja ihan oikeasti jopa IHAILLAAN, kun taas toista samoja ongelmia ilmentävää syömishäiriötä: ahmimista vain halveksitaan? Siinä olisi tutkimuksen paikka.
Ja ei: en ole vierittämässä syytä syömishäiriöisten niskaan, he ovat sairaita.
Kommentit (10)
ja laihduttamisessa sen saavat ainakin toimimaan ja vanhemmat/ opettajat hallintaan ja huomioimaan heidät
eikä se ole edes mitenkään väärin- on kohtuullista että jokainen lapsi saa huomiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tarkkailee koko ajan kehoaan. Vääristynyt kuva vartalostaan ja koko elämästä. Täysin ei parane koskaan, vaan alttius uuteen häiriöön pysyy kaiken ikää.
Anorektikon sisällä on kaaos ja hän yrittää pitää elämänsä koossa tarkkailemalla itseään, painoaan.
Jännää, että anorektisuutta kukaan voisi hitustakaan ihailla. Se on mielen sairaus. Onko sitten lähinnä skitsofreniaa vai depressiota vai molempia. Hoidetaankohan koskaan muuten psyykelääkkeillä, tietääkö kukaan?
ja valitettavasti törmännyt jatkuvasti ylläolevaan suhtautumiseen.
Oikeastaan minä halusin vain olla kiltti ja lopulta kuolla. Vaikka anorektikko haluaa olla laiha, hän tuntee itsensä niin huonoksi, että hänen täytyy laihtua piiskatakseen itseään. Koulussa täytyy menestyä, ettei tuottaisi vanhemmille huolta. Lopulta itseinho on niin suurta, että voisi laihduttaa itsensä pois kokonaan.
Bulimiassa taas syö täyttääkseen hirveän ison pahanolon itsestään, jonka sitten kuuliaisesti puhdistuakseen oksentaa.
Me kyllä tiedämme, että käytöksemme näyttää hirveän narsisitiselta, mutta todellisuudessa itseinhomme on valtavaa. Samoin epävarmuutemme.
Hälyyttävän moni seksuaalisesti hyväksikäytetty muuten sairastuu. Samoin he, joilla on tiukka rakkaudeton koti. Näitä tapauksia on suurin osa, vaikka te ette sitä uskoisikaan.
ja valitettavasti törmännyt jatkuvasti ylläolevaan suhtautumiseen.
Oikeastaan minä halusin vain olla kiltti ja lopulta kuolla. Vaikka anorektikko haluaa olla laiha, hän tuntee itsensä niin huonoksi, että hänen täytyy laihtua piiskatakseen itseään. Koulussa täytyy menestyä, ettei tuottaisi vanhemmille huolta. Lopulta itseinho on niin suurta, että voisi laihduttaa itsensä pois kokonaan.
Bulimiassa taas syö täyttääkseen hirveän ison pahanolon itsestään, jonka sitten kuuliaisesti puhdistuakseen oksentaa.
Me kyllä tiedämme, että käytöksemme näyttää hirveän narsisitiselta, mutta todellisuudessa itseinhomme on valtavaa. Samoin epävarmuutemme.Hälyyttävän moni seksuaalisesti hyväksikäytetty muuten sairastuu. Samoin he, joilla on tiukka rakkaudeton koti. Näitä tapauksia on suurin osa, vaikka te ette sitä uskoisikaan.
Enkä tarkoittanut, että se olisi sairastuneen syy. Kuten tuossa aiemmassa ketjussa joku sanoi, niin vaikkapa masentuneetkin ovat sairaalloisen egoistisia... tajuat varmaan itsekin tuosta aiemmasta tekstistäsi kuinka itsekeskeinen maailmankuva siinä on. Että on itse vastuussa vanhempiensa onnesta esimerkiksi. =) Itseinhossakin on sana itse.
Enkä tahdo tosiaankaan syyllistää sairastuneita! Toivon heille kaikkea hyvää! Paranemista ja tervettä itsekunnioitusta sen sairaan omanapaisuuden tilalle.
Ihmettelen tässä vain yhteiskunnan suhtautumista ko. tautiin.
ap
miksei minulla ole glooriaa ja marttyriutta, voin niin pahoin henkisesti että painan 160 kg? ja se on ihan se sama pahaolo kuin oli nuorenakin, jolloin olin lähellä anoreksiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ahmimishäiriö itsekurin puutetta. Itselläni molempia taipumuksia, syömättömyys jää helposti päälle, samoin ahminen. Mutta syömättömyyden käynnistämiseen tarvitaan itsekuria, ahmimiseen sen puutetta.
miksei minulla ole glooriaa ja marttyriutta, voin niin pahoin henkisesti että painan 160 kg? ja se on ihan se sama pahaolo kuin oli nuorenakin, jolloin olin lähellä anoreksiaa.
ja ahmimishäiriö itsekurin puutetta. Itselläni molempia taipumuksia, syömättömyys jää helposti päälle, samoin ahminen. Mutta syömättömyyden käynnistämiseen tarvitaan itsekuria, ahmimiseen sen puutetta.
miksei minulla ole glooriaa ja marttyriutta, voin niin pahoin henkisesti että painan 160 kg? ja se on ihan se sama pahaolo kuin oli nuorenakin, jolloin olin lähellä anoreksiaa.
Näin siis uskotaan. Mutta oikeastihan anoreksiakin on itsekurin puutetta, koska sairastunut ei saa itseään pakotettua syömään. Siitä huolimatta, että kuolemanvaara on todellinen. Laihuuden ihailusta yhteiskunnan halu nähdä anoreksia "kunnioitettavana" tautina siis johtuu... jopa täysin sairaalloisen ja kuolemaankin johtavan taudin näkeminen "kunnioitettavana itsekurina on suorastaan surkuhupaisaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ahmimishäiriö itsekurin puutetta. Itselläni molempia taipumuksia, syömättömyys jää helposti päälle, samoin ahminen. Mutta syömättömyyden käynnistämiseen tarvitaan itsekuria, ahmimiseen sen puutetta.
miksei minulla ole glooriaa ja marttyriutta, voin niin pahoin henkisesti että painan 160 kg? ja se on ihan se sama pahaolo kuin oli nuorenakin, jolloin olin lähellä anoreksiaa.
Näin siis uskotaan. Mutta oikeastihan anoreksiakin on itsekurin puutetta, koska sairastunut ei saa itseään pakotettua syömään. Siitä huolimatta, että kuolemanvaara on todellinen. Laihuuden ihailusta yhteiskunnan halu nähdä anoreksia "kunnioitettavana" tautina siis johtuu... jopa täysin sairaalloisen ja kuolemaankin johtavan taudin näkeminen "kunnioitettavana itsekurina on suorastaan surkuhupaisaa.
ap
Itsekuri olisi sellaista, että osaisi hallita itseään ja tekemiset olisivat kontrollissa. Osaisi lopettaa laihdutuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkäri sanoo että nyt alat syömään, olet liian laiha.
Toihan on käänteisesti ihan samaa kuin ahmimishäiriökin, mieli ei hallitse kehoa vaan keho hallitsee mieltä.
vahvasti tunteva ihminen. Hänen lapsuutensa on ollut hyvin vaikea, ja aiheuttanut anoreksian. eli se, joka väittää anorekstikkojen olevan empatiakyvyttömiä narsisteja, tunnetko yhtäkän ?
Päinvastoin anorektikot kantavat usein maailman murheita harteillaan.
tunne-elämältään kehittymättömiä ja esim. kyvyttömiä tuntemaan empatiaa. Koko maailma pyörii oman navan ympärillä ja negatiivinen huomio hivelee egoa joka on vahvasti narsistinen.