Tuntuuko teistä muista lapsettomista koira omalta lapselta?

No ei todellakaan. Koira on koira, ihmislapsi on ihmislapsi.

Kyllä sukulaisten  puputkin voi olla kun on yhteys niihin ja turvautuu minuun.

Kyllä tuntuu. Mulla on viisi koiraa.

Mulla on kolme lasta ja silti oma koirakin tuntuu lapselta.

Lapselta? No ei en ole lapsirakas omaa koiraa halii, rutistelee ja puristelee ja pööpöttää sormella nenuun lapselle tuskin tekisin samoin, ainakin nyky-yhteiskunnassa tulisi lasu. 

Minulla ei ole koiraa mutta jos olisi, tuntuisi se varmasti rakkaalta koiralta. Lasta en ole koskaan halunnut enkä halua. Eli koira olisi tavallaan rakkaampi kuin lapsi, joka tuntuisi riippakiveltä ja siksi en halua assosioida koiraa lapseen.

Mulla ei ole koiria vaan kissoja, mutta en mä niitä ikimaailmassa lapsiksi ajattele. Eivät ole yhtään minkään korvike vaan täydelliset sellaisinaan. Haluan kissat siis nimenomaan kissoina, ja jos haluaisin lapsen, tekisin lapsen. 

Se on kyllä tosi outoa, että eläimet inhimillistetään usein nykyisin. Koira on eläin, vaikka voi olla kovinkin läheinen  ja lapsi on ihminen.

Ei voi siis minusta näitä edes verrata!

Kissa on minun babyni. Ei siis todellakaan lapsen korvike, mutta muu pieni ja halittava. Saatan paijata sitä sylissä ja tuijotella sen isoihin nappisilmiin, mutta sitten on vain kiva että lattialle laskettuani se osaa seuraavat 3 tuntia viihdyttää itsensä, käydä itse vessassa, syödä itse, ei valita tai inise tai väitä vastaan. Jos lapset olisivat yhtä oma-aloitteisia, niin voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä tosi outoa, että eläimet inhimillistetään usein nykyisin. Koira on eläin, vaikka voi olla kovinkin läheinen  ja lapsi on ihminen.

Ei voi siis minusta näitä edes verrata!

Toiselle se koira voi silti olla paljon rakkaampi kuin se lapsi olisi, vaikka onkin ihminen. Tai ehkä juuri siksi.

Ei. Koira ei käyttäydy tahallaan huonosti, kilju ja lyö niin kuin tuttujen lapset tekevät.

Aika järkyttävä jo ajatuksena. Elämässä joutuisi useamman lapsen menettämään ennen teini-ikää. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole koiraa mutta jos olisi, tuntuisi se varmasti rakkaalta koiralta. Lasta en ole koskaan halunnut enkä halua. Eli koira olisi tavallaan rakkaampi kuin lapsi, joka tuntuisi riippakiveltä ja siksi en halua assosioida koiraa lapseen.

Huomaa että sulla ei ole koiraa. Koirakin osaa olla helvetin ärsyttävä ja itsepäinen. Nirsoilee ruoan kanssa, joutuu keskellä yötä viemään ulos p a s k a l l e kun maha sekaisin, puree huonekalut rikki, jos vielä pentu niin haluaa jatkuvasti leikkiä ja on iholla koko ajan pureskelemassa sormia. Siihen päälle kaikki turhat haukkumiset ja ulinat niin voin sanoa että välillä meinaa pää räjähtää.

Jos olisin halunut lapsia, olisin varmaan hankkinut niitä (omia en voi saada, koska perinnöllinen sairaus). Koiran ja kissan olen hankkinut, eivät ole lapsia vaan eläimiä perheenjäsenen asemassa.

Ei ole enää koiraa, mutta ei tuntunut 🐕