Yhdessä, mutta yksin

Minulla on oma perhe, vaimo ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Koirakin löytyy. Pieni lähisuku. Läheisiä kavereita ei ole ollut pariin kymmeneen vuoteen. Työyhteisössä jutustelen tauoilla, mutta ihmisten kehonkieli ei ole rento seurassani. Yritän harrastaa kuntosalia, valokuvausta ja frisbeegolffia, mutta vähälle ovat jääneet.

Tuntuu, että olen ajatusteni kanssa yksin ja niitä ei voi jakaa kenellekään. Pakenen elämääni suoratoistosarjoihin ja keskustelupalstoille.

Muita samanlaisia tai suosta nousseita?