Uuvuttaako sosiaalinen työ teitä muita?

ja uuvun pitkän päivän jälkeen niin, etten pysty enää mihinkään koko loppupäivänä. Viikonloppuja odotan kuin kuuta nousevaa. Kotihommat jää tekemättä ja makaan koomassa sohvalla.

sinänsä kyllä tykkään työstäni, mutta onhan se raskasta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Viikonloppuja myös minä odotan. Onneksi on perjantai:) Jotenkin se kun täytyy olla koko ajan varpaillaan, valmiina antamaan jotain, auttamaan jne. Työni on raskasta ja tosi vastuullista, siedettävää kuitenkin ;) ja toisinaan myös.. hauskaa..

ja voin kertoa, että kyllä väsyttää. Työpäivän jälkeen jaksan kyllä omia lapsiani, mutta en yhtään näiden kaveria. Haluan olla ihan omissa oloissani eli oman perheeni kanssa.

Se mikä minut työssä uuvuttaa on se työtahti ja v-maiset esimiehet, mutta itse työn sosiaalisuus on se voimia antava tekijä minulle.

joten viikonloput vietän mieluiten hiljaisuudessa.

pidän ihmisistä, mutta meillä tosi intensiivistä tiimityötä eri ammattiryhmien välillä, lisäksi potilaiden ja omaisten tukemista riittää. Kotona lapset ja mies kimpussa ja lisäksi lasten kaverit. Ei jaksaisi yhtään!! Haluisin myös vaan nukkua ja maata sohvalla YKSIN.

Lähäri mt-puolella. Työ on 85% puhumista. En jaksais vapaalla ketään.

Tykkään ihmisten kanssa työskentelystä, mutta jostain syystä se myös uuvuttaa tosi paljon. Ehkä siksi, että en osaa olla sosiaalisissa tilanteissa ihan rento. Olen vähän ujo ja epävarma; tulkitsen helposti pienetkin vihjeet negatiivisesti. Se aiheuttaa paineita, koska tuntuu, etten kelpaa ihmisenä. En tiedä mistä tämä kumpuaa, koska teen yleensä töitä mukavien ihmisten kanssa.



ap

ja joudun päivittäin olemaan tekemisissä kymmenien eri oppilaiden kanssa. Välillä jaksaa hyvin, joskus taas tuntuu, ettei saisi sanaa suustaan. Oppilaat ovat ihania, mutta aina ei itse jaksa.



Omat lapseni ovat pieniä, joten heidän kanssaan pitäisi jaksaa ihan samoja juttuja vielä iltaisin.

Voin vaan kuvitella, kuinka rankkaa noissa töissä voi olla, kun on itse se, jonka täytyy vaan kuunnella empaattisesti, jaksaa toistaa samoja juttuja päivästä toiseen, ja juttuseura voi olla välillä aika tukahduttavaa. Arvostan työtänne!



ap

Olen pohtinut, olisiko esim. jostain vuorovaikutuskoulutuksesta tms. hyötyä? Että oppisi jotenkin paremmin tulkitsemaan muiden viestejä, sietämään kritiikkiä ja epävarmuutta ja ottamaan etäisyyttä, katsomaan asioita ulkopuolelta? Minulle ainakin on ongelma, että otan usein pienetkin asiat tosi vakavasti, ja mietin niitä vielä kotonakin.



Onko kokemusta? Ovatko tuollaiset koulutukset ihan humpuukia?



ap

mutta työkaveristani kyllä! Hänellä on kamala tapa haukkua asiakkaita ja muita työkavereita. Edessäpäin hän on "kaikkien kaveri" ja on empaattinen.. moni luottaa hänelle huoliaan.. Mutta kaikki nuo huolet hän kertoo mulle. Työkaverini on varsinainen läyhääjä :-(((

toisinaan työpäivän jälkeen haluaisin vain olla hiljaa, puhumatta, tuumia, keskittyä lehteen, ottaa torkut. Joskus kotona sanonkin, että olen koko päivän puhunut, enää en jaksa;-0! Olen ammatiltani kouluttaja, työskentelen maahanmuuttajien kanssa. Puhun päivän aikana enemmän kuin normielämässä puhuisin viikossa;-D! Eli aina en jaksa. Työpäivän jälkeen joskus haluaisin vain olla hiljaisuudessa ja vaikka torkahtaa..sitten lapsilla on Asiaa ja Kysymyksiä ja ties mitä!



Olen sosiaalinen siten, että tulen toimeen kaikkien kanssa. Osaan kyllä sopeutua enkä joudu kenenkään kanssa riitaan. Toinen puoleni taas on epäsosiaalinen niin, että olen ujo ja arka, viihtyisin yksin jne...työssä pärjään hyvin, kuulemma vuorovaikutustaidot ovat jopa vahvuuteni. Mutta jos olen vapaalla, olen ujo ja vetäytyvä, epäsosiaalinen suorastaan;-o.

Nostan tämän ketjun koska etsin juuri tällaista.. työskentelen keskussairaalassa ja se valtava ihmispaljous on uuvuttavaa. Ihmisiä tulee ja menee ja aina pitäisi tulla uusien kanssa juttuun..

En ymmärrä kenen pää voi kestää ihmisten kanssa työskentelyä tai ihmisiä muutenkaan.

Hep!

Uuvuttaa. 😔

Olin vuosia töissä kaupan alalla sekä ravintola-alalla. Huomasin uupuvani paljon pelkästään jo kaikesta melusta ympärillä. Olin kaupan alalla töissä isoissa marketeissa ja myös liikkeissä, jossa soi jatkuvasti musiikki. Olen edelleen asiakaspalvelussa, mutta nykyään toimin etänä kotoa käsin ja olen huomannut vointini parantuneen. Tämä ei varmasti koske kaikkia, mutta ahdistun ihmispaljoudesta ja taustamelusta. Lisäksi minulla on astma ja yllättävän moni asiakas ja työntekijäkin käyttää liian voimakkaita hajusteita, joten iso plussa ettei sitäkään haittaa enää ole. Lisäksi vaateliikkeissä tuo oireilu paheni mm.vaatepölyn vuoksi. Nykyisessä työssäni osan ajasta teen taustahommia, joten puhelimessa ei tarvitse olla jatkuvasti. Kannattaa miettiä erilaisia vaihtoehtoja, jos työ tuntuu vievän kaikki mehut jatkuvasti. Kaikki työt eivät sovi kaikille.