Olen yh ja nuorempikin on kohta muuttamassa, en vaan pääse tästä yli

Hankit itsellesi miehen/rakastajan ja nautit yhdessäolosta ilman sitä että tarvii omassa kodissa siivoa toisen sotkuja.

En ole yh ja minulla on vain 1 lapsi, mutta hänen muuttaessaan tein samanlaisen aloituksen kuin sinä. 

Siihen vaan jotenkin sitten tottui, vaikka älyttömän vaikeaa olikin. 

Taustalla oli koko ajan, että näinhän elämän kuuluu mennä. 

No nyt sitten keksit jotain aitoa sisältöä elämääsi ja kohtaat itsesi, sen sijaan että pakenet äidin rooliin.

Tavallista elämää.

Mulla lähtee vasta erikoinen omilleen reilun kk päästä. Musta on vaan ihanaa kun hän muuttaa! Hällä tosi kaunis koti tulossa. Ei muuta hirveän kauas ja mun työpaikka on siinä lähellä niin varmaan tulee usein kyläiltyä ihan puolin ja toisin.

Seuraavaksi vanhin on kans kohta menossa armeijaan. Sen jälkeen varmaan viimeistään muuttaa omilleen. Varmaan veljensä asunnossa viettää jo nyt aikaa kun ovat tosi paljon yhdessä ja suunnilleen sama kaveriporukka.

Sitten jää vielä kaksi. Toinen teini ja kuopus vasta 6-vuotias.

Kyllä sitä jo nyt miettii että mitähän sitten kun kuopuskin aikanaan lähtee. Mieheni on silloin jo jäänyt eläkkeelle ja itse toivottavasti vielä työelämässä terveenä.

Mä uskon että me kyllä miehen kanssa nautitaan kahdestaan olosta ja jos jostain syystä olisin yksin niin nauttisin siitäkin. Vapaus tehdä mitä huvittaa.

Varmasti ap sinunkin lapset kyläilee luonasi paljon ja pääsethän itsekin kyläilemään lastesi luo.

Ei muuta kuin Hervantaan baariin lähellä sulkeutumisaikaa niin kyllä sieltä löytyy joku polkaisemaan yh elämälle jatkokauden. Hyvällä tuurilla saattaa olla tuloksena tummempaakin paahtoa. 

Haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh pahalle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla lähtee vasta erikoinen omilleen reilun kk päästä. Musta on vaan ihanaa kun hän muuttaa! Hällä tosi kaunis koti tulossa. Ei muuta hirveän kauas ja mun työpaikka on siinä lähellä niin varmaan tulee usein kyläiltyä ihan puolin ja toisin.

Seuraavaksi vanhin on kans kohta menossa armeijaan. Sen jälkeen varmaan viimeistään muuttaa omilleen. Varmaan veljensä asunnossa viettää jo nyt aikaa kun ovat tosi paljon yhdessä ja suunnilleen sama kaveriporukka.

Sitten jää vielä kaksi. Toinen teini ja kuopus vasta 6-vuotias.

Kyllä sitä jo nyt miettii että mitähän sitten kun kuopuskin aikanaan lähtee. Mieheni on silloin jo jäänyt eläkkeelle ja itse toivottavasti vielä työelämässä terveenä.

Mä uskon että me kyllä miehen kanssa nautitaan kahdestaan olosta ja jos jostain syystä olisin yksin niin nauttisin siitäkin. Vapaus tehdä mitä huvittaa.

Varmasti ap sinunkin lapset kyläilee luonasi paljon ja pääs

<3 tämänhän kuluun elämään. Mutta silti 

Minua puolestaan harmittaa kun vielä yli kolmikymppisenä "lapsi" vaan makoilee peräkammarissa. Hyvin sinä olet hommasi hoitanut ja saisit kyllä olla tyytyväinen itseesi.

Meillä on kolme lasta ja kaikki ovat lähtee jo ajat sitten. Nuorempi poika oli armeijan jälkeen muuttamassa omilleen ja pyysi autoa että saisi  viedä tavaransa uudelle kämpilleeen. Hän vei ja seuraavana päivänä vain lähti. Tulin töistä ja katsoin pojan huoneeseen ja näin vain tyhjän huoneen. Itku tuli, ei voinut mitään. Tytär näki sen ja sanoi ihmeissään, itketkö sinä? Tytär kertoi sen vaimolle kun hän tuli kotiin ja sanoi, iskä itki kun näki Jussin tyhjän huoneen. Vaimokin alkoi itkeä sanoi miten vaikeata se on kun lapset lähtevät. Se on ihan normaalia kun lapset lähtevät, mutta haikeata se on. Eilen taas vein nuoremman pojan junalle kun oli joulun kotona käymässä. No tänään menemme vanhemman pojan kanssa teatteriin ja huomenna hänkin lähtee. Sitten ollaan taas vaimon kanssa kahdestaan.Tytär asuu perheineen tuossa lähellä ja heidän lapsiaan toisinaan hoidetaan.

Hyvää tulevaa vuotta teille kaikille!

Vierailija kirjoitti:

En ole yh ja minulla on vain 1 lapsi, mutta hänen muuttaessaan tein samanlaisen aloituksen kuin sinä. 

Siihen vaan jotenkin sitten tottui, vaikka älyttömän vaikeaa olikin. 

Taustalla oli koko ajan, että näinhän elämän kuuluu mennä. 

Minäkin otin todella raskaasti lapseni poismuuton, mutta siihen tottui sitten jossain vaiheessa. Alkuun tuntui kyllä siltä, että sydäntä revittäisiin irti.

Suihkuun ja aamulla töihin