Avautuminen

Vttu että vtuttaa. Jäin työttömäksi viime vuonna, ja olen ollut ansiosidonnaisella kohta maksimiajan, ja sen aikana etsinyt töitä enemmän kuin koskaan aiemmin koko elämäni aikana, tuloksetta tietenkin. Viimeisen parin viikon aikana olen ollut kolmessa eri haastattelussa, mutta joku parempi on onnistunut joka kerta vetämään paikan nenäni edestä. Tunnen jatkuvaa turhautumista siitä, että samalla kun opintojeni ja työkokemukseni kautta saamani ammattitaito rapistuu, niin poliitikot samalla vttuilee minulle turhuuteni takia kaiken maailman saksivitseillä. Mulla on maisterin paperit kauppatieteistä, eli en varsinaisesti edes tuhlannut aikaani opiskellessa alaa, jolla työllistymisen pitäisi olla näin surkea, ainakin huomioiden että alun perin halusin opiskella historiaa. Olen opiskeluaikana ja sen ulkopuolella tehnyt palkoistani säästöjä ja sijoituksia, koska ajattelin silloin tämän olevan järkevää huomioiden, että ikäluokkani kohdalla eläkkeelle pääsy on yhtä harvinaista kuin yksisarviseen törmääminen. Mutta ei. Nyt tämäkin ilmeisesti vaikuttaa asumisen tukiin. Voi vtun vttu. Kun ansiosidonnaiseni loppuu, päättyy myös kykyni elää täällä kalliilla pääkaupunkiseudulla kiitos leikkausten, eli joudun muuttamaan johonkin heikompien työmahdollisuuksien alueelle pikku hiljaa. Vihaan elämääni. Minua ei lohduta se, että moni muu kärsii tästä samasta tilanteesta. Itse asiassa tunnen entistä enemmän pahoinvointia heidän puolestaan, koska tiedän henkilökohtaisesti kuinka kamalaa tämä on. Olen rikki, enkä jaksa enää tätä.