Miten aspergen tai joku tuollainen

Nimittäin se kirjoitetaan asperger.

Voi olla vaikea tunnistaa. Yleensä kuitenkin viihtyy parhaiten yksin, ei saa pidetyksi tavaroitaan järjestyksessä ja pukeutuu lähes poikkeuksestta mukavuus etusijalla. Tykkää uppoutua johonkin ja tietää kiinnostuksen kohteistaan valtavasti. Voi olla täysin toimintakykyinen niin, ettei kukaan ulkopuolinen huomaa juuri mitään, tai sitten oikein outo, joka ei selviydy itsenäisestä elämästä. Useimmat kuitenkin pärjäilevät kohtalaisesti, jos ovat onnistuneet valitsemaan itselleen spivan ammatin.

On hyvä koulutus, mielenkiintoinen työ ja fiksu aviomies. Silloin kun hoidin lapsiani kotona preppasin käytökseni ns "normaaliksi". Seurasin aikuisten käytöstä ja valitsin omia tapoja toimia ikäänkuin varastoon. Liikuin paljon leikkipuistoissa, kaupungilla ja lasten kanssa harrastuksissa tapasin toisia vanhempia. Sain ystäviä.



Nykyisin aivoni raksuttavat välillä ihan samalla tavalla, kuin mitä uskon ns normaaleilla raksuttavan. Välillä edelleen uppoudun omiin ajatuksiini, enkä jaksa lukea niin toisten ihmisten antamia viestejä. Olen liiankin tarkka havainnoimaan, osun yleensä oikeaan intuitiollani, joten aina en jaksa ottaa kaikkea tätä aistieni keräämää tietoa analysoitavakseni.



Olen parhaimmillani vaikeissa tilanteissa. En vaihtaisi mitään pois elämästäni. Olen elänyt aina ilman lääkitystä. Nyt päälle 40 v iässä olen uskaltautunut toimimaan myös esimiestehtävissä. Olen kokenut olevani sosiaalisesti kyllin hyvä vasta nyt.

Olen ollut mielestäni aina muista poikkeava, mutta en ole koskaan tajunnut että miksi. Lapsena olin kiusattu, aikuisena minua on vältelty/syrjitty usein ja tuntuu, ettei kukaan tajua minua vaikka puhun mielestäni selvää suomenkieltä. Ihmiset ärsyyntyvät minusta enkä ymmärrä miksi. En ole mielestäni epätahdikas ja pidän kiinni käytöstavoista- harmikseni muut eivät näin tee ja paheksun heitä sitten itsekseni ;). Olen aina ollut surkea mm. liikkumaan, askartelemaan, solmimaan solmuja...piirrän ihan hyvin, mutta käsialani on sotkuista. Kiinnostun yhdestä asiasta kerrallaan ja koen suurta tarvetta puhua tästä jutusta sitten jatkuvasti. Nettikeskustelussa olen mielestäni lähinnä realisti, mutta muut keskustelijat kokevat minut empatiakyvyttömänä ja julmana ihmisenä. Olen yhden lapsen äiti ja saanut nimenomaan kiitosta kyvystäni hoivata, jutella ym. ja onhan minulla ystäviäkin. En siis voi olla ns. jäänainen, mutta sellaisen kuvan minusta kai sitten saa :).



Koska olen masennustaustainen, minua on tutkittu useampaan kertaan ja nyt viimeksi tehtiin testi, joka antoi vahvoja viitteitä aspergeriin. En ole ns. tyyppiesimerkki, mutta elämääni vaikeuttaa tämä kyvyttömyys tajuta ulkopuolista maailmaa. Ennen koin olevani masentunut tämän vuoksi ja angstasin + itkin, nykyään vaan naurattaa kun jopa kukkakauppias käsittää minut väärin(!)...

Luin viestini läpi ja harmitti, kun sanat menivät siinäkin taas väärään järjestykseen. Sori!



En ole osannut katsoa silmiin, minun piti opetella se sillä jouduin kiusatuksi. Nykyään se tulee automaattisesti, mutta jos olen täysin rentoutunut ja ainoastaan mieheni kanssa kotona...en katso häntä päinkään, kun hän puhuu. Keskityn paremmin itse sanoihin, kun ei tarvitse näyttää kiinnostuneelta. Usein huomaankin jälkikäteen, etten muista yhtään mitään siitä, mitä olen puhunut jonkun tuttavan kanssa. Olen kai keskittynyt vaan "reagoimaan oikein"...tarvitsen paljon omaa aikaa, nukun eri sängyssä kuin mieheni sillä minua ahdistaa, jos joku hikoilee/liikkuu/kuorsaa kun yritän nukahtaa. Oma huonekin minulla on ja sinne vetäydyn useamman kerran päivässä. Sen symbolinen merkitys on suuri, vaikken siellä jatkuvasti tahdo ollakaan. Ilman huonettani tulisin hulluksi.



5