Mikä on vinkkisi onnelliseen työelämään?

Ymmärrä oma tehtäväsi, lue vaikka roolikuvaus jos sellainen työsopimuksen tms ohesta löytyy, ja sisäistä se. Tee omat hommasi - ammattitaidolla, luotettavasti ja muita ystävällisesti kohdellen. Älä sekaannu muiden työtehtäviin, haali itsellesi hommia jotka eivät kuulu sinulle, hermoile ja valita jonkun muun yksikön tai kollegasi työtehtävistä, asioista tms.

Omalla työpaikallani kaikkein eniten kuormitusta aiheuttaa juuri se, että pari ihmistä pienessä yksikössä ei tunnu millään ymmärtävän omaa rooliaan.. Ikävää, että kakkoskerroksen sihteerillä on hänen mielestään liikaa töitä ja epäreilu pomo, ja johdon valitsema mainostoimisto on mielestäsi väärä, mutta nämä asiat eivät kuulu sinulle, et voi mitenkään niihin vaikuttaa eikä ketään auta, että kiukuttelet ja paasaat niistä jatkuvasti täällä kutoskerroksen asiantuntijayksikössä. 

Mun ratkaisuni on ollut keikkatyö. Riittävästi vapaa-aikaa ja voin henkisesti aivan valtavan paljon paremmin, kun ei tarvitse olla sitoutunut työhön. Ei sovi kaikille.

Stressin minimoiminen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mukaanlukien "alennuksen" hankkiminen, jos muu ei auta.

Työhyvinvoinnista, itsensä johtamisesta, palautumisesta työpäivän aikana, töiden priorisoinnista jne puhutaan asiantuntijatyössäkin tosi paljon. 

Jos olet onnistunut hankkimaan yllä mainitut taidot oman työ- ja elämänkokemuksen kautta, ehkä opiskellutkin niitä vapaa-ajallasi, niin ÄLÄ KERRO SIITÄ KENELLEKÄÄN. Valita vain aina sopivan hetken tullen hirveää työkuormaa, kiirettä, työn kuormittavuutta ja sirpaleisuutta jne, niin esihenkilösi ja työkaverisi pysyvät tyytyväisinä.

Jos menet sanomaan ääneen, että ehdit tehdä työsi oikein hyvin työajan puitteissa ja järjestät itsellesi palauttavia hetkiä myös työajalla, syöt esimerkiksi lounaan aina rauhassa ja käyt pienellä happihyppelyllä, niin vaikka teoriassa nämä kaikki asiat ovat varmasti johdon mielestä kannatettavia asioita, niin käytännössä se näyttäytyy niin, että sinulle kohta sysätään lisää töitä, pomo sisimmässään kuitenkin paheksuu niitä happihyppelyitä lounastauolla ja se työkaveri, joka ei osaa priorisoida tai on yksinkertaisesti vaikka vain hitaampi tekemään, on kateellinen ja valittaa vähäisestä työmäärästäsi ja siitä, että ehdit muka syödä rauhassa työpäivän aikana. 

Anna siis ymmärtää, että olet hirveän kiireinen, stressaantunut ja ylityöllistetty. Näin saat ahkeran leiman työssäsi.

Vaihda työpaikkaa parin vuoden välein. Pitää innon työhön kun aina kuitenkin saman alan sisälläkin eri yksiköissä on vähän eri toimintamallit, jotka täytyy opetella. Samoin draamat ja ongelmat työyhteisössä alkavat käymään hermoille parin vuoden jälkeen, kun niihin on joutunut enemmän osalliseksi.

Se, että on avoin ja rehellinen, ei ajattele muista pahaa vaikka joskus vit u tt aisikin.  Tällä tavalla ei ota taakkaa itselleen muiden käytöksestä. 

Muistaa oman terveyden laittaa aina etusijalle. 

Jos tekee niinkuin minä ja on kaikkea muuta kuin avoin ja rehellinen (henkilökohtaisista asioista lähinnä) ja miettii muiden tekemiä virheitä, niin ei mene hyvin. 

Mulla menee hyvin silloin kun jaksan yrittää ja ennen kaikkea uskoa itseeni ja hyvään.  Osata ottaa tarpeeksi rennosti tämä elämä.  Kyky nauraa.  Se multa ainakin puuttuu nyt. 

Tee työsi. Pysy erossa kaikista toimiston draamoista, pahan puhumisesta selän takana jne. Ja jos kuitenkin joudut jollakin lailla osalliseksi tai kuuntelijaksi näissä draamoissa, niin muista, että asioilla on aina kaksi puolta ja ihmiset värittävät näitä tarinoita aina omaksi edukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ratkaisuni on ollut keikkatyö. Riittävästi vapaa-aikaa ja voin henkisesti aivan valtavan paljon paremmin, kun ei tarvitse olla sitoutunut työhön. Ei sovi kaikille.

Tulet toimeen pelkällä keikkatyöllä?

Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa /vuodessa töitä?

1. mieti, mitä haluat tehdä

2. mieti, mitä et halua tehdä

3. pyri järjestämään työnkuvasi sellaiseksi, että siinä on mahdollisimman paljon haluamiasi ja mahdollisimman vähän inhoamiasi osia

4 siinä missä edellinen ei onnistu, ymmärrä, että pullasta ei saa pelkkiä rusinoita ja nuo jäljelle jääneet inhokkihommat on vaan jotain, mikä on siedettävä jotta see ne kivatkin hommat.

5. ole itsellesi rehellinen. Todennäköisesti olet vähintään jollain tavalla, usein useammalla kuin yhdellä tavalla, ihan itse syyllinen omaan asemaasi työpaikalla. Olet saattanut jopa aktiivisesti pyrkiä siithen. Myönnä se, äläkä syytä siitä muita.

Osa-aikatyö

antaa enemmän aikaa hengittää ja palautua,

vaikken vapaa-ajankaan mestari ole.

Vierailija kirjoitti:

1. mieti, mitä haluat tehdä

2. mieti, mitä et halua tehdä

3. pyri järjestämään työnkuvasi sellaiseksi, että siinä on mahdollisimman paljon haluamiasi ja mahdollisimman vähän inhoamiasi osia

4 siinä missä edellinen ei onnistu, ymmärrä, että pullasta ei saa pelkkiä rusinoita ja nuo jäljelle jääneet inhokkihommat on vaan jotain, mikä on siedettävä jotta see ne kivatkin hommat.

5. ole itsellesi rehellinen. Todennäköisesti olet vähintään jollain tavalla, usein useammalla kuin yhdellä tavalla, ihan itse syyllinen omaan asemaasi työpaikalla. Olet saattanut jopa aktiivisesti pyrkiä siithen. Myönnä se, äläkä syytä siitä muita.

Pystyykö toisen listoilla työkuvaansa järjestämään? Töitä on tehtävä kun niitä on?

Itse olen saanut rauhalliset yöunet ja huomattavasti mukavamman arjen, kun olen oppinut ajattelemaan työni työnä. Yritys ostaa minulta tiettyä summaa vastaan tietyn tuntimäärän osaamistani ja tekemistäni. That's it. En ajattele työasioita työn ulkopuolella, en juuri vietä vapaa-aikaa työkavereiden kanssa ja harvoin osallistun pikkujouluihin tai mihinkään virkistystoimintaan. Vapaa-ajalla minulla on aivan eri kuviot ja ihmiset. 

Työasiat ovat nimenomaan asioita, ja ne selviävät lähes aina niin, että asioista keskustelee järkevästi ja rauhallisesti asioina. Teen työni hyvin ja olen pidetty työkaveri, mutta minulla ei ole oikeastaan minkäänlaisia tunteita kiinni työssäni ja jaksan aina ihmetellä näitä, jotka ottavat hirveät kierrokset ja rakentavat valtavaa päiviä kestävää draamaa milloin mistäkin pikkuasiasta, joka olisi asiallisella keskustelulla selvitetty kymmenessä minuutissa. 

Vierailija kirjoitti:

Työhyvinvoinnista, itsensä johtamisesta, palautumisesta työpäivän aikana, töiden priorisoinnista jne puhutaan asiantuntijatyössäkin tosi paljon. 

Jos olet onnistunut hankkimaan yllä mainitut taidot oman työ- ja elämänkokemuksen kautta, ehkä opiskellutkin niitä vapaa-ajallasi, niin ÄLÄ KERRO SIITÄ KENELLEKÄÄN. Valita vain aina sopivan hetken tullen hirveää työkuormaa, kiirettä, työn kuormittavuutta ja sirpaleisuutta jne, niin esihenkilösi ja työkaverisi pysyvät tyytyväisinä.

Jos menet sanomaan ääneen, että ehdit tehdä työsi oikein hyvin työajan puitteissa ja järjestät itsellesi palauttavia hetkiä myös työajalla, syöt esimerkiksi lounaan aina rauhassa ja käyt pienellä happihyppelyllä, niin vaikka teoriassa nämä kaikki asiat ovat varmasti johdon mielestä kannatettavia asioita, niin käytännössä se näyttäytyy niin, että sinulle kohta sysätään lisää töitä, pomo sisimmässään kuitenkin paheksuu niitä h

TÄMÄ! Toimii myös ihan duunarityössä, itse olen teollisuudessa ja meillä oikeastaan kaikki on ottanut asenteeksi kiiren valittamisen ja "no tehdään kunhan joudetaan, katsotaan kun ehtii" asenteen kun pomot tulevat jakamaan uusia tai ekstrahommia. Ei meillä oikeasti ole kiire, monena päivänäkin jos oikein ahkeroiksi niska limassa raatajiksi heittäydyttäisiin  niin ehdittäisiin tehdä 8h työpäivän hommat varmasti kahdessa tunnissa. Eli ei missään nimessä kannata näyttää joutilaisuuttasi jos saman palkan saat vähemmälläkin. Ja siis on meilläkin työn luonteesta johtuen välillä niitä päiviä kun ei meinaa ehtiä syömään ja naiset olisi tässä tunnollisempia ja jättäisi syömättä mutta porukan miehet taas jyrkkinä siinä että "mehän syömme nyt, oli tilanne mikä hyvänsä". 

Eri asia tietysti tilanne jos meinaa pää hajota tylsyyteen kun ei juuri ikinä ole mitään hommaa niin sillon itsekin kysyisin lisää, olen nimittäin nuorena ollut kesätöissä toimistossa (ennen kännykkäsometus aikaa) ja oikeasti meinasin tulla hulluksi siellä kun ei ole mitäään tekemistä vaikka pyysin. Sain jonkun excel tai word homman ja olin tehnyt sen tunnissa "sinähän olitkin nopea", mietin vain että miten leppoisia päiviä vakkarityöntekijöiden päivät oikeasti olivatkaan.. tarjosivat vielä kuukauden jatkoa työlle mutta valehtelin että en pysty valitettavasti jäämään, olisin varmaan heittäytynyt ikkunasta tylsyyden takia.

Osa-aikatyö, joka 100% etänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. mieti, mitä haluat tehdä

2. mieti, mitä et halua tehdä

3. pyri järjestämään työnkuvasi sellaiseksi, että siinä on mahdollisimman paljon haluamiasi ja mahdollisimman vähän inhoamiasi osia

4 siinä missä edellinen ei onnistu, ymmärrä, että pullasta ei saa pelkkiä rusinoita ja nuo jäljelle jääneet inhokkihommat on vaan jotain, mikä on siedettävä jotta see ne kivatkin hommat.

5. ole itsellesi rehellinen. Todennäköisesti olet vähintään jollain tavalla, usein useammalla kuin yhdellä tavalla, ihan itse syyllinen omaan asemaasi työpaikalla. Olet saattanut jopa aktiivisesti pyrkiä siithen. Myönnä se, äläkä syytä siitä muita.

Pystyykö toisen listoilla työkuvaansa järjestämään? Töitä on tehtävä kun niitä on?

Itse olen kyllä pystynyt. Usein se vaatii vähän aikaa, ja joskus jonkun verran lisäkoulutusta, ja jokseenkin aina suun avaamista keshityskeskusteluissa ja niiden välilläkin, mutta onnistuu.

t. numero 9

Tunnista itse, milloin olet burn outissa ja sairausloman tarpeessa. 

Suomessa loppuunpalaminen nähdään aina yksilön ongelmana ja häntä kovasti säälitään. Mutta todellisuudessahan ongelma on koko työyhteisön: nämä loppuunpalaneet työkaverit ovat usein todella raskaista työkavereita, kyynisiä, negatiivisia, kaikesta valittavia, pitävät paljon lyhyitä päivän parin saikkuja ennen kuin todella romahtavat, ovat työhönsä ja alaan kyllästyneitä, purskahtelevat itkuun palavereissa, monilla tulee väsyneinä ja stressissä aika outojakin piirteitä kuten vainoharhaisuutta tms. 

Olen itse ollut kaksi kertaa samassa tiimissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut ns. romahduksen partaalla. Se on todella raskasta ja vaikuttaa valtavasti koko työporukan ilmapiiriin, kun yksi valittaa ja vttuilee koko ajan ja aivan kaikesta. 

Toivoisin, että ihmiset itse ymmärtäisivät myös tämän näkökulman ja ottaisivat reilusti sen pidemmän sairausloman ja apua vastaan esim. työpsykologilta ennen kuin koko työyksikkö alkaa oireilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnista itse, milloin olet burn outissa ja sairausloman tarpeessa. 

Suomessa loppuunpalaminen nähdään aina yksilön ongelmana ja häntä kovasti säälitään. Mutta todellisuudessahan ongelma on koko työyhteisön: nämä loppuunpalaneet työkaverit ovat usein todella raskaista työkavereita, kyynisiä, negatiivisia, kaikesta valittavia, pitävät paljon lyhyitä päivän parin saikkuja ennen kuin todella romahtavat, ovat työhönsä ja alaan kyllästyneitä, purskahtelevat itkuun palavereissa, monilla tulee väsyneinä ja stressissä aika outojakin piirteitä kuten vainoharhaisuutta tms. 

Olen itse ollut kaksi kertaa samassa tiimissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut ns. romahduksen partaalla. Se on todella raskasta ja vaikuttaa valtavasti koko työporukan ilmapiiriin, kun yksi valittaa ja vttuilee koko ajan ja aivan kaikesta. 

Toivoisin, että ihmiset itse ymmärtäisivät myös tämän näkökulman ja ottaisivat reilusti se

Sairaslomat ovat vaan niin sietämättömän kalliita työntekijälle. Burnout sairasloma on palkaton ja päivärahaton. Vaikka siihen saisi venkoiltua jonkun mt-diagnoosin, jotta saisi jotain rahaa, päivärahat putoavat nopeasti tasolle, jolla ihminen ei elä, eikä elätä perhettä. Ei sellaiseen ole kenelläkään varaa. JOS siis ajattelet, että ongelma on työyhteisön, kannatat varmaan myös aina palkallisia sairauslomia.

Ystävällisyyttä, kannustavuutta, avoimmuutta, ym. positiivisia piirteitä työelämäkäytännöiksi.

Nyt mennään kaikella negatiivisuudella: paljon riitoja, kampituksia, pahan puhumista, liian suurilla ja laajoilla työkuvilla. Liikaa turhia kokouksia. Esimiehet eivät kannusta, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ratkaisuni on ollut keikkatyö. Riittävästi vapaa-aikaa ja voin henkisesti aivan valtavan paljon paremmin, kun ei tarvitse olla sitoutunut työhön. Ei sovi kaikille.

Tulet toimeen pelkällä keikkatyöllä?

Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa /vuodessa töitä?

Hoitajista iso osa tekee pelkkää keikkaa nykyään. Parempi liksa, voi itse valita työvuoronsa ja työpaikkansa, ei ole sellaista vastuuta kuin vakihoitajilla. 

Toki riippuu, missä asuu. Isossa kaupungissa keikkalaisille enemmän töitä ja vaihtoehtoja kuin pikkukylässä.