Rehellisesti - miten vuosi 2024 meni?

Vituix män.

Hukkasin koko vuoden menemään jatkuvaan masennukseen ja alakuloon. Eli ykkösen sanoin, vituix män.

Oli töitä syyskuun alkuun asti, sitten ne väheni ja tajusin että olen ylirasittunut ja vähän kuin heräsin tähän päivään. Nautin syksystä ja talven alusta ja tässä sitä nyt ollaan. Mun vuosi 2024 oli 3kk mittainen. Ennen syyskuuta en oikeastaan muista mitään tästä vuodesta.

Parempi kuin 2023, joka oli taloudellinen katastrofi. Miehen firma meni melkein konkurssiin ja kaikki mun säästöt meni siihen. Nyt on tehty hidasta nousua. Töitä ollaan paiskittu ja nyt on ihan ok fiilis. Toivon talouskasvua koko Suomelle vuodeksi 2025. Sitä todellakin tarvitaan.

Keväällä oli paljon surua, äiti kuoli, ja kaksi ystävääni. Muuten mukavasti, on reissattu puolison kanssa ja erikseen, mikäs tässä kotirouvaillessa. 

Saattohoidin kaksi läheistä, sairastuin sopivasti itsekin vakavasti ja työpaikalla ilmoitettiin että meidän tiimi siirtyy uusiin hommiin yhtäkkiä. Eli vähän on ristiriitaiset fiilikset.

On ollut hyviä ja huonoja aikoja ja hetkiä niin parisuhteessa kuin lasten kanssa. Samoin työelämässä. Toisaalta tienasin enemmän kuin koskaan, toisaalta työ oli välillä vastenmielisempää kuin koskaan. 

Oikeastaan kauttaaltaan näin. Mikään ei mennyt aivan putkeen, mikään ei ollut kamala katastrofi. 

Paremmin kuin vuosi 2023, mutta ei siltikään kovin hyvin. Aika uuvuttava alkuvuosi oli, äiti kuoli lopulta toukokuussa. Kesällä oli sitten hautajaishässäkkä, perunkirjoitukset muine kuvioineen ja sitten piti ruveta miettimään, että isä on nyt kotonaan yksin, joten en voi palata kuitenkaan ihan entiseen vaan onhan isästäkin huolehdittava (vaikka tarvitseekin vähemmän huolehtimista kuin äiti). Kunhan tämän joulun saa rutistettua ohi, niin sitten voi ruveta miettimään vaikka jotain uusia juttuja elämään. Ensi vuodesta toivon siis parempaa.

Itselläni taas oli menestyksen vuosi. Pitkästä aikaa. Olen nyt 28-vuotias. Olen sairastanut vakavaa masennusta ja traumaperäistä stressihäiriötä pitkään, ja käytännössä junnannut paikallaan elämässä viimeiset 10-vuotta.

Tämä vuosi oli elämäni aikuisiän paras. Seurustellut kaksi vuotta maailman upeimman miehen kanssa, pääsin opiskelemaan yliopistoon ykkösellä. En uskonut koskaan nousevani, ja näytin koko suvulle ja eniten itselleni että pystyn tähän. Lähdin kaksi vuotta sitten väkivaltaisesta suhteesta. Lähdin vaikka masentuneelle ja lähisuhdeväkivallan alla elävälle se on todella iso päätös. Voimavaroja ei ollut, ja pystyin silti lähtemään.

Hain silloin töihin, muutin ekaa kertaa omilleni ja myöhemmin tapasin nykyisen mieheni. Ja viime keväänä, pääsin lääkikseen ykkösellä! :D Ja nyt aionkin nauttia tästä täysin rinnoin.

Tuntuu että kymmenen vuotta meni sumussa, nyt alan elämään.

Kamala. Olen itkenyt lähes päivittäin, tuntenut ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Huono "suhde", jota en ole saanut päätettyä ja joka on estänyt tarttumasta käsiin joita mulle ojennettu. Työelämässä kaikki väärin. Taas itkettää.

Viime vuosi alkoi sairaalassa, joten toivon että tuleva vuosi alkaisi rauhaisasti. Viime uusivuosi tosiaan sairaalassa koska selvisi että minulla oli kohdunulkoinen raskaus ja hengenlähtö lähellä. Uskon että tämä vuosi alkaa vahvemmin. Ei se toki paljoa vaadi :D

Vituix män ! Isä haudattiin, äiti täysin avustettava ja kiukkuinen. Itselläni suuri leikkaus ja kuukausi sairaalassa ja töissä muutoksia. Lapset lähtivät maailmalle ( lapsille toki hyvä aloittaa oma elämänsä) mutta MINULLA on lapsia ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vituix män.

Sama. Tosin muutama ilon hetkikin mahtui mukaan, mutta tähän astisen elämäni raskain vuosi muutoin.

Aika hyvin, kiitos kysymästä! Eka sinkkuvuosi pitkään aikaan ja seksiä on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vituix män ! Isä haudattiin, äiti täysin avustettava ja kiukkuinen. Itselläni suuri leikkaus ja kuukausi sairaalassa ja töissä muutoksia. Lapset lähtivät maailmalle ( lapsille toki hyvä aloittaa oma elämänsä) mutta MINULLA on lapsia ikävä.

Minä en taas saa millään omaa lastani ulos, koska tykkää kun palvelu pelaa. Otin sosiaalihuollon avuksi. Olen koko ajan limbossa sen suhteen että pääsisipä vihdoin elämään vapaana omaa elämääni. Shoppailen, syön, juon liikaa alkoholia kun vain odotan että muuttaisi pois. Kuvittelen itseni tyhjässä asunnossani vihdoinkin yksin.  En jaksa enää edes siivota, käyn niin minimillä kuin voin. Vain odotan ja odotan. Aamukammastakin on jo piikit loppuneet yli 100 päivää sitten. Olen kohta 2000 päivää laskenut. Että minä vihaan asua ihmisten kanssa.

Todella hyvin.

Sain annettua paljon aikaa perheelle. Omakotitalon pihahommat saatiin pitkälti päätökseen. Taloudellisella puolella tulot yllättivät positiivisesti ja ylittivät 10t eurolla ennakoidun. Parisuhde kukoistaa ja muutenkin näkymät tulevaisuuteen ovat hienot. 

Todella heikosti. 😞

Sairastelua ja takapakkeja.

Toivon, että vuosi 2025 olisi parempi.

T: Tuntematon 

Huono vuosi, ei yhtään positiivista sattumusta tänäkään vuonna, vain alaspäin luisumista taloudellisesti ilman että mahdan sille mitään. Vain kahdesti pääsin edes haastatteluun työnhaussa. Mitään parannusta ei ole näköpiirissäkään, vahvasti epäilen että ensi vuoden alussa menetän autonkin jos katsastuksessa tulee korjattavaa, ei ole rahaa ainakaan mihinkään isompiin korjauksiin. Menetyksiä ja vastoinkäymisiä toistensa perään, ei koskaaan mitään positiivisia ja eteenpäin vieviä sattumuksia :/