Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa nuorta ja masentunutta
17.12.2024 |
Miksi minun pitäisi elää keskimäärin kahdeksankymppiseksi, kun minusta elämässä ei ole mitään järkeä. Kaikki mitataan rahassa muutenkin. En ole hankkimassa tai perhettä varmaan koskaan muutenkaan. Samoja asioita toistaa vuosikymmeniä ja siinä ei ole minusta mitään järkeä.
Kommentit (6)
Ja viiskymppisenä mietit mitä kaikkea olisit ehtinyt nuorempana tekemään. Kohtahan olet jo 70 v. Tee asioita, jotka tuntuvat sinusta hyvältä. Unohda ulkopuolelta tulevat oletukset ja vaatimukset. Jos maalaaminen on kivaa, niin maalaa. Jos kirjan kirjoittaminen on kivaa, niin kirjoita kirja jne. Lue ikigai ja hygge.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miten ihmiset voi masentua kun elämässä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Mä tässä itse jo mietin että en malttaisi odottaa seuraavaa elämää kun mitähän kaikkea sitä silloin keksii. Mutta joo mulla on ADHD ja se varmaan on voimavara kuin jaksaa kokoajan innostuu kaikesta uudesta ja keksii uusia juttuja. Taas oon miettinyt muuttoa viime päivinä kun vuos jo asuttu samassa talossa... Ei elämässä oo mitään tiettyä kaavaa, minkä mukaan pitäisi elää, sä voit tehdä asioita eri tavalla kuin suurinosa muista ihmisistä tekee. En minäkään syö lääkkeitä ja sen varaan huomaa, ihan kuin ois joku jatkuva mania päällä, vai mikä se sellainen olo on että ois jatkuvasti tehtävä jotain... mutta me like...
Vierailija kirjoitti:
Ota Jeesus vastaan, asiat valkenee siitä.
Älä hitossa. Näitä "Feliks onnellisia" on ihan tarpeeksi. Valitse sen sijaan hedonismi ja unohda järkeily, järjentavoittelu tai tarkoituksen etsintä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten ihmiset voi masentua kun elämässä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Mä tässä itse jo mietin että en malttaisi odottaa seuraavaa elämää kun mitähän kaikkea sitä silloin keksii. Mutta joo mulla on ADHD ja se varmaan on voimavara kuin jaksaa kokoajan innostuu kaikesta uudesta ja keksii uusia juttuja. Taas oon miettinyt muuttoa viime päivinä kun vuos jo asuttu samassa talossa... Ei elämässä oo mitään tiettyä kaavaa, minkä mukaan pitäisi elää, sä voit tehdä asioita eri tavalla kuin suurinosa muista ihmisistä tekee. En minäkään syö lääkkeitä ja sen varaan huomaa, ihan kuin ois joku jatkuva mania päällä, vai mikä se sellainen olo on että ois jatkuvasti tehtävä jotain... mutta me like...
En innostu oikein mistään. Tarkoitan, että muut voi olla innostuneempia, että onnistui jossain harrastujutussa, mutta mulle se on vaan "jaa".
ap
Ei sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Terveyttään ei osaa arvostaa kunnes sairastuu vakavasti.
Normaalia arkea ei osaa arvostaa kunnes koet jotain pahaa - sinut r**skataan, pahoinpidellään ym ja elämäsi muuttuu.
Joillain ihmisillä on outo sisäinen tyhjyys ja mielikuvituksettomuus mielessään. Itselläni on ADHD ja ajatukset liitää eikä tylsää ole ikinä.
Eräs nuoruuden psykologi sanoi että mulla on rikas sisäinen maailma.
Ei tulevaisuutta pidä miettiä liian pitkälle. Saatat jäädä auton alle ja kuolla kupsahtaa jo huomenna.
Lue kirjoja, liiku luonnossa, kehitä itseäsi ja opi kontrolloimaan ajatuksiasi itsestäsi poispäin.
Tosin nuorena sellainen minä minusta minuun-ajattelu on yleistä mutta oman itsensä ympärillä pyörivä ajattelu ei ruoki kasvua vaan aiheuttaa enemmänkin ahdistusta.
Ota Jeesus vastaan, asiat valkenee siitä.