Lue keskustelun säännöt.
Kauheeta. Olen alkanut miettimään että annan mummin häälahja-astiaston jämät jonnekin lahjoituskirpparille
16.12.2024 |
On sitä kesäkukkasarjaa. Jäljellä ei ole paljoa, kermakko+sokerikko, soppakulho, jotain lautasia. Osa vähän saaneet osumaa. Ne on olleet mun kaapissa jo kohta parikymmentä vuotta enkä muista että olisin niitä ikinä käyttänyt. Ehkä tuo soppakulho menisi vaikka kukkapyttynä nyt jouluna vaikka hyasinteille tms.
Kauheeta siksi kun ne joskus sain, sanoi mummi että näitä älä hävitä, näissä on suvun historiaa... mutta ne on lähinnä vastuksina minulle kun pyörivät käyttämättöminä kaapinperukoilla. Olen velvollisuudentunnosta niitä säilyttänyt.
Mitä tekisit minun asemassani?
Kommentit (46)
Millä tavalla niissä on historiaa jos ei ne sulle sano mitään, niin laita pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon tunnearvon mummillesi mutta muista että aika kuluu ja elämäkin muuttuu. Mummisi tarkoitti hyvää mutta niin sinäkin tarkoitat.
Tein itse kunnon puhdistuksen kotiini ja olin sitä mieltä että kaikki saa mennä joka ei resonoi tässä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla niissä on historiaa jos ei ne sulle sano mitään, niin laita pois.
No on siinä se että tiedän mistä ovat tulleet ja että olivat tärkeä osa mummin ja vaarin arkea sotien jälkeen. Oli ollut kuulemma hyvä ja tarpeellinen lahja kun pulaa oli vähän kaikesta.
En ole mikään vitriini-ihminenkään joka pitäisi esillä tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Tee ihan miten haluat. Kukaan ei ole velvollinen säilyttämään toisten rojuja nurkissaan. Jos mummo on vielä elossa, kysyisin, haluaako astiat takaisin. Jos mummo ei ole enää elossa, kysyisin sukulaisilta, haluaako joku asiat, ja jos ei, niin astioista eroon.
Siis pitäisi kysyä lahjan antajalta ottaako hän lahjan takaisin kun ei ole osannut sitä arvostaa ja ottaa käyttöön?
Ota käyttöön, poistuvat sitten aikoinaan luonnollisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee ihan miten haluat. Kukaan ei ole velvollinen säilyttämään toisten rojuja nurkissaan. Jos mummo on vielä elossa, kysyisin, haluaako astiat takaisin. Jos mummo ei ole enää elossa, kysyisin sukulaisilta, haluaako joku asiat, ja jos ei, niin astioista eroon.
Eivät ne ole toisten rojuja, jos ne on lahjaksi annettu. Kiva asenne ihmisillä nykyään lahjoja kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla niissä on historiaa jos ei ne sulle sano mitään, niin laita pois.
No on siinä se että tiedän mistä ovat tulleet ja että olivat tärkeä osa mummin ja vaarin arkea sotien jälkeen. Oli ollut kuulemma hyvä ja tarpeellinen lahja kun pulaa oli vähän kaikesta.
En ole mikään vitriini-ihminenkään joka pitäisi esillä tavaroita.
Minä otin yhden kuppiparin mummon jäämistöstä muistoksi. Enempää en halunnut tilaa viemään. Entä jos teet samoin; jätät jonkin kappaleen ja muut pois.
Vie pois, mitä noita säilyttämään vievät vain kaappi tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie mummi kirpparille ja pidä astiasto itsellä.
Paljon arvokkaampaa olisivat valokuvat, päiväkirjat ja tarinat. Ne sentään oikeasti kertovat elämästä ja ihmisistä.
Säilytä se yksi vaikka kukkapurkkina, kuten kerroit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie mummi kirpparille ja pidä astiasto itsellä.
Mummi on ollut haudassa jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota käyttöön, poistuvat sitten aikoinaan luonnollisella tavalla.
En oikein keksi noille mitään järkevää käyttöä, toi hyasinttiastia on ehkä käytännöllisin. Eivät ole oikein konepestäviä ja lyijyäkin niissä varmaan on enemmän mitä suositeltavaa on.
Olisiko muita sukulaisia, joille niillä on tunnearvoa? Niin lahjoittaisit sellaiselle jolla mummin toive toteutuu. Jos ei, niin täällä oli hyvä ehdotus että säilytä yksi kuppi muistona ja tee lopuille mitä haluat.
Arvatkaapa mikä valtava rasite jälkipolville tulee olemaan ne kamalat muumimukit. Ihan turha alkaa höpisemään niiden arvosta, pari sukupolvea niitä hillotaan kaapin perällä jonka jälkeen ketään ei kiinnosta.
Tiedän tunteen, itse säilytin vuosikausia äidin hääpukua ja yhtä toista, 50-luvun räätälin tekemää mekkoa, sekä useita virkattuja sängyn päiväpeitteitä vuosia. Jokaisessa muutossa mietin, että ne vie vaan tilaa enkä tee niillä mitään, ja ennen viimeisintä muuttoa laitoin ne kaikki kierrätykseen (punaisen ristin ylläpitämään Konttiin ne lahjoitin). Ajattelin, että ehkä löytävät sitä kautta kodin, jossa niitä oikeasti käytetään ja arvostetaan enemmän.
Eivät ne kaapin perukoilla mitään tarinaa suvun historiasta kerro. Ikivanhat astiat ovat sitäpaitsi hankalia käytössä, kun eivät kestä konepesua, ja niiden valmistuksessa on saatettu käyttää nykyään kiellettyjä aineita. Veisin kirpparille, ja jos eivät sinne kelpaa, niin kaatopaikalle. Jonkun kulhon voisin säilyttää, mutta hyötykäytössä, kuten kukkapurkkina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee ihan miten haluat. Kukaan ei ole velvollinen säilyttämään toisten rojuja nurkissaan. Jos mummo on vielä elossa, kysyisin, haluaako astiat takaisin. Jos mummo ei ole enää elossa, kysyisin sukulaisilta, haluaako joku asiat, ja jos ei, niin astioista eroon.
Eivät ne ole toisten rojuja, jos ne on lahjaksi annettu. Kiva asenne ihmisillä nykyään lahjoja kohtaan.
Monet kyllä asuvat ahtaasti eikä asunnossa ole tilaa "turhille" tavaroille. Useimmilla on jo ennestään tarvittava käyttötavara ja päälle tulee sukulsten ja ystävien antamat lahjat. Olisi huomaavaista, että tilaa vieviä esineitä lahjoittava henkilö kysyisi ensin ottaako toinen vastaan huonekalun, astaston, 15 kirjaa tms. Joku iäkkäämpi vanhus ei aina ymmärrä, että nykyisin ei ole pulaa tavaroista vaan esim. saajan rahat eivät riitä ruokakaupassa tai talvitakki on kulunut ohueksi.
Tee ihan miten haluat. Kukaan ei ole velvollinen säilyttämään toisten rojuja nurkissaan. Jos mummo on vielä elossa, kysyisin, haluaako astiat takaisin. Jos mummo ei ole enää elossa, kysyisin sukulaisilta, haluaako joku asiat, ja jos ei, niin astioista eroon.