Mies on täysin muiden pompoteltavissa, ei osaa sanoa ei

Ja sitten vaan odotellaan kuinka miestä haukutaan rivissä.

Linkkaat sille asiasta tietoa ja pyydät lukemaan. Kerrot myös että täysi rajattomuutensa on sinulle erittäin raskasta. Kerro myös että rakastat, mutta näin ei voi jatkua. Jos vaan suuttuu tms. niin eroaisin.

Ymmärrän, eihän se saanut sanottua sullekaan ei.

Jätä se. Ansaitset parempaa. 

Isä vainaa oli tuollainen. Maaseudulla kylänmies jonka kaikki tunsi ja aina apua pyysivät. Isäni ei koskaan kehdannut kellekään sanoa ei vaan omat hommat jäi siihen kun lähti jotain auttamaan. Eihän sitä luonteelleen mitään voi ja jos joku on kiltti niin saatetaan käyttää hyödyksi.

Siihen on vain yksi konsti. Opettelee sanomaan ei. Ottaa ensin yhden päivän viikossa ja silloin sanoo ihan kaikkeen ei. Loppupäivästä luulisi että sujuu jo rutiinilla. Oli asia mikä hyvänsä, kieltäytyy. Kun huomaa että osaa sanoa ei, seuraava harjoitus on opetella tuntemaan itsensä ja se, mitä oikeasti haluaa ja mikä on muiden miellyttämistä. Nyt sanotaan ei, niihin asioihin mitä ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on vain yksi konsti. Opettelee sanomaan ei. Ottaa ensin yhden päivän viikossa ja silloin sanoo ihan kaikkeen ei. Loppupäivästä luulisi että sujuu jo rutiinilla. Oli asia mikä hyvänsä, kieltäytyy. Kun huomaa että osaa sanoa ei, seuraava harjoitus on opetella tuntemaan itsensä ja se, mitä oikeasti haluaa ja mikä on muiden miellyttämistä. Nyt sanotaan ei, niihin asioihin mitä ei halua.

Sitten tämäkin käytös menee siihen, että kukaan ei halua olla sun kanssa tekemisissä, koska et muka ole kiinnostunut auttamaan muita ihmisiä

Siksi en ole ihmisten kanssa tekemisissä, kun paska tyyppi olen sama miten päin yrittää olla. Sitäkin sitten kauhistellaan kun ärsyynnyn ja kieltäydyn ihmisten vaatimuksista.

Sama. Tosin minulle kyllä osaa sanoa ei eikä muutenkaan osoita ihmeempää kiinnostusta yhdessä tekemiselle tai ihan vain olemiselle. Lisäksi kaikki kotihommat on ihan tervanjuontia eikä onnistu julmettua noitumista / mököttämistä / numeron tekemistä kun taas esim työkaverin muuttojeesiksi tai treenikaverin terassitalkoisiin lähtee vaikkei erikseen olisi pyydettykään.

Vierailija kirjoitti:

Isä vainaa oli tuollainen. Maaseudulla kylänmies jonka kaikki tunsi ja aina apua pyysivät. Isäni ei koskaan kehdannut kellekään sanoa ei vaan omat hommat jäi siihen kun lähti jotain auttamaan. Eihän sitä luonteelleen mitään voi ja jos joku on kiltti niin saatetaan käyttää hyödyksi.

Tuttua. Kotihommat olikin sitten ihan rempallaan eikä minkään tekemisessä ollut kiire eikä muutenkaan niin nokonuukaa mutta sitten kun muille teki ja auttoi niin kaikki tehtiin ihan viimeisen päälle pieteetillä. Noista siis ei koskaan valittanut näille vieraille ketä auttoi ja teki puolestakin vaan päinvastoin oli kovin vaatimaton, mutta kotona sitten messusi kuinka kukaan ei edes kiitä eikä kumarra eikä varsinkaan nosta jalustalle.

Tosin ei hän luonteeltaan niinkään kiltti ollut vaan huonoitsetuntoinen kynnysmatto joka yritti ostaa hyväksyntää ja kelpaamista itseään parempina ja arvokkaampina pitämiltään ihmisiltä. Sen sijaan me kotona eli äiti ja lapset oltiin arvoasteikossa alempana ja kenties jopa alle arvostelun eikä meille tarvinnut siksi olla millään tasolla mieliksi eikä mukavakaan.

Ap:lle sanon, että älä perusta perhettä miehen kanssa.

Varmaan tosi ärsyttävää, mutta voisiko olla kyse siitä että hän haluaa olla jossain muualla kuin kotona. 

Haittaako nuo muut menot ja muille avun antaminen (muille töiden tekeminen) häntä itseään? Jos ei, niin sillon tiedät että se on hänelle mieleistä eikä näe siinä ongelmaa, pikemminkin saa siitä jotain itselleen.

Monilla miehillä on myös naisista poikkeava tarve miellyttää muita silloinkin kun itsellä on jo perhe ja omat velvoitteet. He tarvitsevat muiden kunnioitusta ja jotain sellaista että heistä pidetään. Minun exäni oli ihan samanlainen, välillä tuntui että kaikki meni minun ja meidän kodin edelle. 

Mieti, sivuutatko sinä hänen kotona tekemisensä huomioinnin? Saako hän jotain poikkeuksellista hyväksyntää ja arvostusta niiltä muille joille tekee töitä ja auttaa. Siinä voi olla kyse siitä että kotona ei saa kiitosta ja hyväksyntää, muualla saa.

Omalla veljellä vähän samaa. Osaa rakentaa ja korjailla kaikkea. Kyläläiset ja tutut käyttävät hyväksi. Hyvä että ehtii omia hommia tehdä kun joutuu aina apuhommiin.

Sitten kun tarvitsisi apua oman katon korjaukseen niin arvatkaa auttoiko kukaan? Tyypillistä meininkiä pikkukylällä. Mua ärsyttää mutta minkäs teet, veli vaan on hyvä ja kiltti ihminen.

Kuulostaapa tutulta. Meillä meni tilanne jo siihen pisteeseen että eloin sanomaan esim hänen kauempana asuville vanhemmilleen jo paljon etukäteen, esim että me lähdetään lomalla jonnekin xxx ja zzz, nyt pitää saada vähän huilata, että mieheni ei siis ole nyt tulossa talkoisiin jne.  Samoin kun hänen kaveri rakensi taloa, mieheni oli siellä joka viikonloppu ainakin toisen päivän ja sitten oli ihan loppu, kiukkuinen ja kipeä ja meillä jäi kaikki työt niin sisällä kuin ulkona minun vastuulle. Tätä oli jatkunut jo useita kk.  Marssin kerran mieheni tietämättä työmaalle ja sanoin ihan ystävälli kaverille että nyt riittää, meillä on omakin elämä, lapset ja huusholli, voitko olla pyyyätt ja jos mieheni sanoo tulevansa niin sano sinä hänelle ettei tarvitse ja että pitäskö sun välillä olla kotonaki. 

Mieheni ei kyttää puhelintaan koskaan ja se on millon missäkin, jos se ei soi niin saattaa katsoa kerran päivässä onko tullu viestiä. Sammutin sen puhelimen kerran la aanusta että saadaan olla hemmetti ees 1 päivä rauhassa ja yhdessä.

Tuo on oikeasti aika raskasta. Minun mieheni tutut ovat vieläpä huomanneet, että mieheltä voi myös ihan vaan pyytää tavaroita, ja hän antaa ne. Ja rahaakin. Sitten itkee minulle kotona, kun antoi kaverilleen uuden padel-mailansa ja Esko ei taaskaan maksanut takaisin 100e. Ei vaan osaa sanoa ei, ja sitten uhriutuu, kun hyväksikäytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Isä vainaa oli tuollainen. Maaseudulla kylänmies jonka kaikki tunsi ja aina apua pyysivät. Isäni ei koskaan kehdannut kellekään sanoa ei vaan omat hommat jäi siihen kun lähti jotain auttamaan. Eihän sitä luonteelleen mitään voi ja jos joku on kiltti niin saatetaan käyttää hyödyksi.

Hah juuri tuli mieleen omat vanhemmat. Äidissä ehkä vähön sellaisra Justiinaa, mutta kuitenkin välittävä, hauska ja oikeudenmukainen aina ollut.  Kyselee onko hyvin ja auttaa ilman pyytämättäkin tai näkee ja tajuaa, miten voi auttaa ilman selittelyjä tau aneluja.  

Isä kiltti ehkä vähän liiankin vieraiden ihmisten kanssa. On myös välittävä ja sosiaalinen eli ei mikään tunteeton puupökkelö, mutta ei ehkä oma-aloitteisesti osaa olla niin muita huomioiva tai tajua miten voi auttaa, vaikka omia perheenjäseniään. 

 

Tuli mieleen yksi muisto Pariisista kun olimme lomalla siellä 80-luvulla. Tämä siis ihan pieni juttu, mutta kuvastaa vähön luonnetta. Aina ei ole ihanne olla hiljainen hissukka.

 

Olimme menossa Louvren museoon ja henkilö siinä kopissa jonon alussa pyysi meidän jättävän passit sinne koppiin. Sanoi että tämä on käytäntö. No juuri ennen pääsyä museoon kun olimme jonottaneet tovin, työntekijä pyysi nähdä passimme.

 

Selitimme hieman hämmästyneenä että ne piti jättää jo tuolla alkupäässä. Henkilö vaan jankkadi,  että näytettävä on. Luonnollisesti hieman närkästyimme tästä kaikki ja kun haimme passit ja näytin hieman ärsyyntynyt ilmettä työntekijälle tyyliin tässä ole hyvä, alkoi hän huutamaan. Sius ihan oikeasti huutamaan meille jotain ranskaksi.

Isäkin oli selvästi harmistunut juoksuttamisesta ,mutta ei sanonut mitään. Olisi voinut nyt vähön sanoa, että aivan älytöntä juoksutusta teiltä!