Miten kirjoittaa päiväkirjaa?
Haluaisin kirjoittaa päiväkirjaa omista tunteistani ja tapahtumista. Elämä tuntuu usein epäreilulta eikä ole ketään kelle avautua. Haluaisin siis kirjoittaa päiväkirjaa mutta en tiedä miten kirjoittaisin ettei se kuulosta tyhmältä? Ihan sama mitä olen kirjoittanut joskus esimerkiksi lapseni vauvakirja joskus, jälkeenpäin teksti on hävettänyt niin paljon että olen heittänyt koko kirjan roskiin. Jotenkin todella typerästi ja nolosti kirjoitettu.
Toinen ongelma että missä säilyttäisin sitä ettei kukaan ikinä vahingossakaan tulisi löytämään sitä?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole muiden tarkoituskaan lukea. Kirjoita mitä päähän tulee! Vittua, jos joku sadan vuoden päästä lukee
Mutta itse jos lukee jälkeenpäin niin tulee hirveä myötähäpeä itseä kohtaan että ompas noloa tekstiä.
Kirjoitat kuule ihan just niinkuin susta tuntuu. Mitä enemmän kirjoitat, sitä paremmaksi myös kirjoitustaitoskin harjaantuu. Ihan rohkeasti vaan aloittamaan.
Elä lue niitä itse. Normaalia, että itse näkee paskana. Monet näyttelijätkään eivät halua katsoa ensimmäisiä sarjojaan / elokuvia. Ei ole mikään syy poistaa historiasta
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat kuule ihan just niinkuin susta tuntuu. Mitä enemmän kirjoitat, sitä paremmaksi myös kirjoitustaitoskin harjaantuu. Ihan rohkeasti vaan aloittamaan.
Hahah no eikä välttämättä harjaannu. Omat tekstit on yhtä noloja kuin 15 vuotta sitten. Onneksi kukaan ei niitä lue.
Jos siihen kirjoittaa sään, mitä näkyy ulkona tai taivaalla. Kotona. Mielialaan joku logo, eri tunteille. Ehkei tarvitse sinne purkaa kaikkea mitä pelkää jonkun lukevan.
Kirjoita samalla tavalla kuin ajattelet asian. Niin teen itse. Esimerkiksi pohdin erilaisia vaihtoehtoja yms. Olen kirjoittanut päiväkirjaa v. 2006 asti, tietokoneella kirjoittaminen on helppoa. Minulla on myös eri tiedosto pelkästään työpaikan asioille, jossa käyn läpi jotakin konfliktia. :D
Kirjoita tahallaan huonosti. Niin minä nuorena aloitin. Pääasia, että saat asiat ulos. Lopulta uppoudut niiden asioiden työstämiseen, etkä enää mieti kirjoittamista.
Päiväkirjojen kuuluu olla puppua. Ei niitä kellekään näytetä eikä itsekään kannata lukea. Voit vaikka polttaa aina, kun vihko tulee täyteen.
Ja jos joku erehtyy lukemaan, niin oikeasti ei ihmiset jaksa toisten valituksia lukea, kun eivät jaksa kuunnellakaan. Eri asia joskus teininä, kun päiväkirjalle avauduttiin kenestä tykkää yms.
Vaikka kukaan ei päiväkirjojani lue, en silti koskaan kirjoita sinne kenenkään nimeä. Puhun hänestä tai siitä, tai vaikka punaisesta pallosta. Tärkeintä ei ole kenen kanssa, vaan mitä tunteita itse tunnen.
Ei niitä ole muiden tarkoituskaan lukea. Kirjoita mitä päähän tulee! Vittua, jos joku sadan vuoden päästä lukee