En ois halunnut syntyä ollenkaan kun pelkään päivittäin että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu
Yritän tulla uskoon mut en vaan pysty täysin uskomaan Jumalaan. Pelottaa että joudun helvettiin tai että tapahtuu jotain muuta kamalaa. Miten pääsisi tästä jokapäiväisestä kuoleman pelosta eroon?
Kommentit (55)
No mitä sulle tapahtui ennen syntymääsi? Ihan sitä samaa on kuoleman jälkeenkin.
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sen ei tarvitse kärsiä eikä kuolla, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Wöö, yhyy. Muista, että olet tänään taas päivän lähempänä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sen ei tarvitse kärsiä eikä kuolla, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Biologinen lapsihaave on monelle niin iso asia, että ihmettelen jos joku ajattelee epäitsekkäästi ensisijaisesti lasta eikä omaa lisääntymistarvettaan.
Jos pää on noin sekaisin, niin ota lääkkeet. Ei kuolemaa tarvitse pelätä, paitsi jos jatkat pääsi sotkemista tuolla uskonto-moskalla.
Ihan turhaa miettiä jotain kuolemanjälkeistä. Itse olen enemmän huolissani siitä itse kuolemisprosessista eli kestääkö kauan, onko kivuliasta jne. Huolet on ohi kun elämä päättyy. Minulle ajatus jostain ikuisuudesta kuoleman jälkeen on ihan painajainen mutta onneksi koko ajatus on absurdi. Ajattelen myös niin että helvetti on lähinnä maan päällä.
Sun pitää nyt vaan päästä tuosta aivopesusta eroon että on olemassa joku helvetti ja yliluonnollinen tyyppi jossain tuijottamassa ja tuomitsemassa. Kokeile vaikka, mitään kamalaa ei tapahdu siksi ettet usko sellaiseen.
Kärsimys alkaa vasta olemassaolosta.
Oletko niin hirveän paha ihminen että helvetti on oikea paikkasi?
Enpä usko.
Jos haluat mielenrauhan siltä osin, ota Jeesus elämääsi.
Usko Hänen kuolleen puolestasi ja sovittaneen pahuutesi.
Äläkä enää tee pahaa toisille, jos olet tehnytkään.
Tuskin mitään, ja jos tapahtuu, turha sitä on pelätä, mitä pelko muuttaisi? Onko vaikeaa elää kuin kristitty ja uskoa Kristukseen ja vapahtajaan? Vaihda uskontoa jos ahdistaa.
Ihminen on elukka, jolla on selviytymisviesti. Tieto vääjäämättömästä kuolemasta on ristiriidassa selviytymisvietin kanssa, siksi on kehittynyt tarve saduille siitä, ettei kuolekaan silloin kun kuolee. Selviytymisvietti pyrkii eliminoimaan kuoleman mahdollisuuden.
Kuolemanpelko väistyy kun ymmärtää Jumalan olevan rakkaus.
Se synnyttää myös itsessä rakkautta Jumalaan ja kaikkia kohtaan.
"Älä pelkää,vaan usko." -Jeesus
Mitä helvetti on verrattuna nykymaailmaan? Parempi?
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko väistyy kun ymmärtää Jumalan olevan rakkaus.
Se synnyttää myös itsessä rakkautta Jumalaan ja kaikkia kohtaan.
"Älä pelkää,vaan usko." -Jeesus
En pysty uskomaan. Ehkä joku komponentti puuttuu, en tiedä mutta mitä väliä. Minulle koko jumalan epätodennäköinen olemassaolo on täysin irrelevantti asia. Ihan sama onko olemassa vai ei, ei vaikuta elämääni mitenkään. Arvo- ja moraalisääntöni eivät pohjaa siihen ja en ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaisi palvoa, rukoilla jne. jotain. Minua ei kiinnosta alistua minkään alle enkä tarvitse toivomusautomaattia arkeeni. Rakkaus on tietysti hyvä asia mutta en haaskaa aikaani jumalolentojen kuvitteluun.
Mä en pelkää kuolemaa. Pelkään enemmän kärsimystä.
Veljeni kuoltua miten paljon kaikkea tuonpuoleista ja sitä, että mitä se kuolema on - ja mitä on elämä. Kun aloin kelailla meedioita ja muita, että onko touonpuoleista tai onko jotain, mitä en ymmärrä. Niin sitten minulle tuli sellainen vahva oli, että oli tai ei ollut muuta tämän elämän lisäksi, niin se ei ole minun asiani nyt. Nyt minun asiani on elää tätä elämää täällä maan päällä, näine eväineni, mitkä minulla nyt on.
Jos jotain muuta on, niin sitten se on, mutta ei nyt.
Minä olen täällä, tässä ja nyt- Tässä ihmisen käsitettävissä
olevassa elämässä. Tämän aika on nyt.
Ihan hyvä on kelata asioita, mutta jossain kohtaa kannattaa antaa olla. Niin minä ajattelen.
Elämän kriisit herättävät monia ajatuksia ja ajatteluprosesseja. Ei niitä tarvitse vältellä tai pelätä tai kierrellä. Ajattelee ja kokee ne läpi, ja antaa sitten olla tai menee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Wöö, yhyy. Muista, että olet tänään taas päivän lähempänä sitä.
Ai kuin? Mitä sinä siinä ulvot😮
Jospa kuolemaa ei oikeastaan edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa miettiä jotain kuolemanjälkeistä. Itse olen enemmän huolissani siitä itse kuolemisprosessista eli kestääkö kauan, onko kivuliasta jne. Huolet on ohi kun elämä päättyy. Minulle ajatus jostain ikuisuudesta kuoleman jälkeen on ihan painajainen mutta onneksi koko ajatus on absurdi. Ajattelen myös niin että helvetti on lähinnä maan päällä.
Sun pitää nyt vaan päästä tuosta aivopesusta eroon että on olemassa joku helvetti ja yliluonnollinen tyyppi jossain tuijottamassa ja tuomitsemassa. Kokeile vaikka, mitään kamalaa ei tapahdu siksi ettet usko sellaiseen.
Itse ootan kuolemaa, koska oletan sen armahtavan. Sitä pelkään, että joudunko kitumaan ennen sitä. Olen nähnyt niin paljon sänkyihon kahlittu ja sairaita, että sitä en haluaisi. Mutta miten sen pääsee valitsemaan, kun eutanasia ei sallita. Oma käsikö?
Kannattaa ottaa rennosti. Aika moni on kokenut jo kuolemisen maailmankaikkeuden alusta lähtien, eikä kukaan ole tullut valittamaan.
Ap, sä olet jo helvetissä. Se on tämä maa ja tämä yhteiskunta, jossa me kaikki elämme. Sitten kun kuolemme, niin me vaan lakataan olemasta. Olemasta lakkaaminen on taivas, ja täällä eläminen on helvetti.
N.24
Up