Miten te miehet onnistutte estämään itkun tulon?
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, miten estää itkun tulo. Huomenna työt jatkuu, mutta läheinen kuoli pari päivää sitten. Pitäisi pystyä olemaan "normaali" töissä ja pysäyttää herkistymisreaktio. On vaan todella vaikeaa... Miehiltä otsikossa kysyn, kun teillä tuntuu olevan aika harjaantunut tämä taito, mutta toki muutkin asiantuntijat vastatkaa. Itse olen aikamoinen itkupilli.
Kommentit (20)
Huutamalla ja raivoamalla, perinteinen mieskeino.
Minä en siihen pysty. Itkeskelen monesti yksinäänkin. Mutta pahan tilanteen tullen olen erittäin tulinen ja raivoisa.
Päivää voi helpottaa myös, että antaa itselleen luvan surra rauhassa ennen työpäivää. Käy ensin asioita läpi itsensä kanssa ja sitten sen jälkeen yrittää siirtää ajatukset päivän suoritukseen ja yrittää keskittyä siihen kaikkeen muuhun. Ja jos löytää jonkin ilon aiheen, niin yrittää myös keskittyä siihen.
Tee myös itsellesi jokin palkinto lähitulevaisuuden, niin aina synkällä hetkellä voi miettiä sitä, että jokin mukava asia odottaa. On se sitten mitä tahansa itselle merkityksellistä. Varaa pöytä mieluiseen ravintolaan, lähde mökille, kylpylään, risteilylle tai ihan minne vaan muualle. Muissa maisemissa on myös oletettavasti jotakin muuta ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Huutamalla ja raivoamalla, perinteinen mieskeino.
Ex-tyttöystävä harrasti tätä jatkuvasti. Siksi jätin hänet.
Perinteinen nollauskeino on vetää oikein kunnon lärvit ja huutaa koko yön. Seuraavana päivänä sitten voi keskittyä vain olon korjailuun.
En ole itkenyt varmaan kymmeneen vuoteen. Ei se edellytä mitään ihmeellisiä toimenpiteitä.
M51
Rupea lepsoksi niin naiset opettaa.
Ap, ota sairaslomapäivä, ihan sama vaikka keksitty diagnoosi ja itke sen verta kun huvittaa. Käsittämätöntä miten edelleen koetaan että miesten tunne-elämä on vähäpätöisempi ja/tai ei niin tärkeä kuin naisilla. Oma mielenterveys ja tunteiden pullottaminen sisuksiin ei ole leikin asia.
Töissä on muuta ajateltaa. Suriessa äidin kuolemaa itkuni itkin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Huutamalla ja raivoamalla, perinteinen mieskeino.
Ei todellakaan. Päihdyttäminen on se keino, jolla voimakkaita negatiivisia tunteita saa hallintaan. Raju liikunta on toinen vaihtoehto, jne.
Voi ajatella, että työpäivä on tauko suremisesta, voi auttaakin kun on välillä muuta ajateltavaa. Kotona sitten antaa itsensä itkeä niin paljon kuin sielu sietää.
Sikäli en kyllä itse ajattelisi pahalla, jos työkaveri purskahtaisikin itkuun kesken hommien. Ei siinä tarvitse sanoa kuin että läheinen kuoli tai vaikka vain, että on elämäntilanteesta johtuvaa surua, suurin osa ihmisistä ymmärtää. Jokainen meistä kohtaa menetyksiä ja vaikeita aikoja.
Miehenä ja läheisen kuoleman kokeneena voin sanoa, ettei kysymys ole mistään estelystä ja vastaan pinnistelystä. Lapsuuden ja teini-iän jälkeen se itkun tarve yksinkertaisesti lakkaa tulemasta meillä useimmilla miehillä, vaikka silmät toki voikin kostua.
Eli ap todennäköisesti et pysty hillitsemään itkua, jos se on tullakseen. Olet ymmärtääkseni nainen, joten miksi edes välität asiasta, koska itku on sosiaalisesti täysin hyväksyttävää ja normaalia sekä lapsille että naisille.
Vierailija kirjoitti:
Huutamalla ja raivoamalla, perinteinen mieskeino.
Minkälaisia miehiä sä oikein tunnet?!
Vedä perseet olalle edellisenä iltana. Huuda, raivoa, riko esineitä ja pahoinpitele puolisosi. Päivän podet siten krapulaa. Illalla vedät sitten herneen nenään, kun puolisosi ei ymmärrä kuinka vaikeaa sinulla on ja uusit kierroksen.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ja läheisen kuoleman kokeneena voin sanoa, ettei kysymys ole mistään estelystä ja vastaan pinnistelystä. Lapsuuden ja teini-iän jälkeen se itkun tarve yksinkertaisesti lakkaa tulemasta meillä useimmilla miehillä, vaikka silmät toki voikin kostua.
Eli ap todennäköisesti et pysty hillitsemään itkua, jos se on tullakseen. Olet ymmärtääkseni nainen, joten miksi edes välität asiasta, koska itku on sosiaalisesti täysin hyväksyttävää ja normaalia sekä lapsille että naisille.
Niin, se taitaa olla osittain hormonaalinen sukupuoleen liittyvä juttu tämä itkuherkkyys.
Outo kysymys. Miehet? Meillä mies pillittää jatkuvasti vähäisestäkin.
En muista enää koska olen viimeksi itkenyt. Vuosikymmeniä sitten.
Jos aloittaisin ei loppua tulisi.
Kovetin itseni kovassa elämässä. Jaksaa paremmin näin.
Vain naiset ja homot itkevät. Tosimiehet eli heterot eivät itke.
Muistakaa tämä.
Eipä siinä auta oikein muu kuin ajatusten siirtäminen johonkin muuhun, vaikka se onkin välillä hankalaa jos tunteet ovat pinnassa. Eli koko ajan pitää kääntää ajatus johonkin muuhun, jos alkaa ikävät fiilikset yhtään nostamaan päätään.
Mutta kun ihmisiä tässä ollaan, niin kai sitä saa kuitenkin tunteitaan näyttää.