Lue keskustelun säännöt.
Todella riitaisa ero
07.04.2011 |
Takana 13 yhteistä vuotta ja kolme lasta ja ero tulossa, mies jo muutti pois kotoa. Elämä on yhtä helvettiä nyt! Kaikki on luhistunut ja sortunut, elämältä mennyt pohja. Miehellä oli suhde yhteiseen perhetuttuun, kuulemma ihan päähänpisto ja tylsistytti. Mutta hänkään ei halua enää olla yhdessä joten ero on ainut vaihtoehto. Ihan kaikki on riitautettu. Tapaamisoikeudet, elatusmaksut. Eikä riidat pysy aisoissa vaan ne eskaloituu ja tehdään ja sanotaan asioita joita kadutaan ja joita ei tarkoiteta. Lapset selvästi kärsii, keskimmäinen oireilee ihan fyysisesti "äiti mä en saa nukuttua, mulla on maha kipee jne" ja vanhin oikkuilee ihan eri lailla kuin aikaisemmin. Itse otin sairaslomaa töistä koska en vaan jaksa mennä sinne. Tämän piti olla mun elämäni mies ja elämäni liitto, ja nyt vedän täällä torstain kalsarikänniä... Voi apua, voiko tästä selvitä...?
Kommentit (5)
ihan varmasti. Kuten aiempi vastaaja sanoi, lopeta riitely. Älä anna talloa oikeuksiasi, mutta älä haasta riitaa. Kokeile, toimii yllättävän hyvin; toinen tuntee olonsa hyvin pian vain tyhmäksi, jos yrittää riidellä ilman vastakaikua. Yritä jaksaa, lasten tähden mutta myös itsesi.
Joku päivä vielä saat hakea keittiöstä kupin kuumaa teetä lasten nukkuessa ja käpertyä sohvan nurkkaan, ja tunnet, että sinä selvisit tästä. Olet viimein onnellinen... Jaksa sen voimin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, on ihan normaalia surra jonkun kuten esim. avioliiton loppua. Ei se tee sinusta huonoa äitiä tai ihmistä, että koet kaiken luhistuneen. Sinun maailmasi onkin luhistunut. Sure rauhassa.
Tärkeää on se että et kuitenkaan koe menettäneesi elämänhalua (okei, varmasti siltä tuntuu hetkellisesti). Sure aikasi, käy ehdottomasti jonkun ammatti-ihmisen kanssa eroa läpi. Mutta älä anna itsesi katkeroitua ja jäädä kuukausiksi märehtimään kohtaloasi. Vaikka tuntuu raadolliselta sanoa näin, niin usko mua että se on tärkeää, että et kieri itsesäälissä. Tajua se että ero ei ole maailmanloppu. Se on erään elämänvaiheen loppu, mutta hei, se on myös uuden alku. Tottakai asiat järjestyy. Nyt ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle, mutta parin kk päästä voi olla jo aivan erilainen tilanne.
Kuka teillä riitauttaa ja vaikeuttaa eroa? Ette ilmeisesti pysty miehenne kanssa keskustelemaan?
Eihän tuossa muuta voi, kun yrittää itse olla riitelemättä.
Meillä kanssa ero tulossa, yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja lapsia on myös. Mies piti sivusuhdetta ja kielsi asian viimeiseen asti. Yritin antaa anteeksi, mutta en ole täysin varman onko mies lopettanut suhdettaan, mitään ei tietenkään myönnä edelleenkään. Olen nyt tehnyt päätökseni ja ilmoitin, että laitetaan asunto myyntiin ensi viikolla. Mies luhistui ja uhkasi tehdä itselleen jotain, en ymmärrä oikein häntä tällä hetkellä. Haluaisi kai pitää kahta naista yhtäaikaa. Saa nähdä mitä tästä oikein tulee ja tuntuu tosi pahalle lasten takia.
Joko on asiat paremmin kun pari kk:ta kulunut. Minulla nyt päällä samanlainen tilanne ja tunteet heittelevät tosi paljon. Olisi kiva jutella vaikka sähköpostilla...
Asia on täysin omissa käsissäsi. Kun lapsetkin jo kärsivät, suosittelen lämpimästi riitelyn lopettamista. Sen voi tehdä yksipuolisesti, kokeile. Muutenhan teillä menee aivan lapset pesuveden mukana. Mitä iloa on esimerkiksi siitä, jos saa oikeuden päätöksellä pitää lapset luonaan muutaman tunnin enemmän kuin sovinnon tekemällä, jos lapset ovat ihan hajalla?