Olen aivan raivon vallassa aloitettuani terapian

Siellä on varmaan kerrottu että kaikki on äitisi syytä.

Jospa tuo on juuri sitä terapiaa ?

Olet mulq narsisti etkä hyväksy olevasi itse se pahin kusipää ja ongelman ydin.

Solmut alkaa purkautua nyt kun siihen on mahdollisuus.

Terapeutti on kertonut sulle että sun lapsuudesta johtuu ihan kaikki ikävlt asiat elämässä, mikään muu ei vaikuta sen jälkeen enään elämänkulkuun 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti on kertonut sulle että sun lapsuudesta johtuu ihan kaikki ikävlt asiat elämässä, mikään muu ei vaikuta sen jälkeen enään elämänkulkuun 

Ja tämähän on tarkoittanut sitä, että olet vätys, joka koskaan ei ole voinut hallita omaa elämäänsä (koska äiti) eikä voi hallita sitä jatkossakaan (koska äiti). Ellet nyt sitten terapeutin 3 vuotisella avulla tee  henkistä äidinsurmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti on kertonut sulle että sun lapsuudesta johtuu ihan kaikki ikävlt asiat elämässä, mikään muu ei vaikuta sen jälkeen enään elämänkulkuun 

Ja tämähän on tarkoittanut sitä, että olet vätys, joka koskaan ei ole voinut hallita omaa elämäänsä (koska äiti) eikä voi hallita sitä jatkossakaan (koska äiti). Ellet nyt sitten terapeutin 3 vuotisella avulla tee  henkistä äidinsurmaa.

Juuri näin, terapeutin mielestä kaikki johtuu lapsuudesta kuten yllä terapeutti kirjottaa. Psykologia on ihan jut ku/ry ssä tieteenala, ei ole aitoa tiedettä.

Mä nussin mun terapistia ja hän maksaa mulle! - Iso Jorma 68v

Siitä johtuu että olet hullu.

Aloituksesi ainakin johtuu huomionhakuisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olet mulq narsisti etkä hyväksy olevasi itse se pahin kusipää ja ongelman ydin.

Narsisti tässä kyllä on, mutta se ei ole ap..

Muistan sen kun jotenkin avauduin. Pidin hetken etäisyyttä ihmisiin. Sitten terapia loppui. Eikä se terapeutti kovin kummoinen ollut. Nyt vaihdevuodet ajavat saman asian. Kaikki veetuttaa vaikka lääkityskin on. Ja loppujen lopuksi syytän itseäni. Ei ole kaksiset lähtökohdat mutta itse olisin voinut ottaa itseäni niskasta kiinni. 

Ehkä terapiasi on toden teolla potkaistu käyntiin, malta mielesi, valmista ei tule heti.

😅

Jos on selvää, että terapiasta ei apua tule, niin turhaan siellä ramppaa. Hakee vaikka kirjastosta alan kirjallisuutta ja tutustuu niistä aiheeseen.

Joskus voi yksikin käynti tietysti auttaa jotain solmuja aukaisemaan. Tai keskustelu jonkun täysipäisen ihmisen kanssa, joka osaa ehkä ehdottaa asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti on kertonut sulle että sun lapsuudesta johtuu ihan kaikki ikävlt asiat elämässä, mikään muu ei vaikuta sen jälkeen enään elämänkulkuun 

Eikä varsinkaan omat valinnat.

Et vaikuta kovin raivostuneelta.

Vaihda terapeuttia.

Niin, teraiassa käynnistyy erilaisia prosesseja. Nyt olisi tarkoitus, että syvennyt siihen, miksi se viha herää. Tuntuuko se raskaalta ja kiusalliselta? Myöhemmin tulee vielä muita tunteita, kuten suruaja häpeää. Tarkoituksesi on kokea mm. se surusi ja oppia elämään sen kanssa. 

On ihan tyypillistä, että terapian alussa vointi huononee. Se johtuu siitä, että antaa tavallaan itselleen luvan käydä läpi ja käsitellä vaikeita asioita. Siksi terapiaa ei kannata aloittaa, jos ei ole voimavaroja työstää asioita.

Akuutin kriisin keskellä voi olla aiheellista purkaa traumaa ammattilaisen kanssa muutaman käynnin verran, mutta syvempää käsittelyä kannattaa tehdä vasta kun pää on enemmän pinnalla.