Lue keskustelun säännöt.
Huono intuitio tästä miehestä
02.12.2024 |
Olen suhteessa miehen kanssa, oltu nyt yli puoli vuotta kimpassa. Juttu tuntuu ristiriitaiselta. Voitteko analysoida nämä asiat minulle läpi?
-Aluksi tapailtiin rauhassa ja kaikki oli ihastunutta ja mukavaa. Mies järkkäsi kivoja treffejä ja pyysi usein ulos, kaikki meni "oikein" ns. kaavan mukaan, miten suhteessa alkuvaiheessa asioiden "kuuluu" mennä.
-Laittaa joka ilta viestiä päivän kuulumisista ja toivottaa hyvät yöt. Minä hänelle myös.
-Alusta lähtien sanoo olevansa introvertti ja tarvitsevansa omaa tilaa. Yökyläilyjä ei itse ehdota, mutta nykyään kyllä yökyläilemme välillä viikonloppuisin. Tämä oudoksuttaa: jos on rakastunut niin eikö luulisi haluavan yökyliä ja aitoa yhdessäoloa enemmän?
-Tapaamme 2-3 krt / vko, loppuaika menee molemmilla töissä ja lasten kanssa
-4kk kohdalla otan puheeksi, että millainen suhde hänellä on toiveissa, haluaako tapailla kevyemmin vai enemmän. Sanoo että enemmän. Sanoo haluavansa tutustua lapsiin (molemmilla yksi lapsi edellisestä liitosta) ja että "edetään elämässä yhdessä"
-Hän tutustuu minun lapseeni, mutta ei saakaan aikaiseksi tutustuttaa minua omaansa, jota kylläkin näkee paljon harvemmin kuin minä omaani. Seuraa sarja selityksiä ja kinaa.
-Pidin miehelle puheenvuoron, jossa kerroin, millaista suhdetta toivon ja että jos ollaan yhdessä, haluan jossain vaiheessa muuttaa yhteen ja oikean elämänkumppanin, en vain tapailusuhdetta. Ja tietenkin tutustua hänen lapseensa. Hän nyökyttelee myöntyväisenä, että kuulostaa hyvältä hänelle ja haluaa samaa.
Olenko liian hätäinen vai annanko vielä mahiksen miehelle? On jotenkin kusetettu olo, vaikka yhdessä ollessa hän on tietenkin tosi ihastunut ja juttelee syvällisiä ja niin kovasti muka tykkää. On ns mixed feelings tästä koko jutusta, että olenko vain huijauksen uhri taas kerran. Vai onko mies vaan hitaampi ja epävarmempi? Hän on todella skarppi ja fiksu, uskon että osaisi pitkäänkin huijata, jotta saisi haluamansa (eli monogaamisen suhteen, jossa ei tarvitse sitoutua mihinkään oikeaan)
Kommentit (18)
Kuulostaa introvertille jonka elämä on näinkin ihan mallillaan. Miksi sinun pitää aloittaa jokin hirveä uusperhekuvio? 2-3 kertaa viikossa on ihan tarpeeksi seuraa, itselleni siinä olisi jo 2 kertaa liikaakin, kerta viikossakin riittää ja on ihan tarpeeksi. Mikä kiire sinulla on pilata kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle miehenä tuo olisi liian kireä aikataulu ja tuntuisi painostamiselta.
Vuosi pitäisi tiiviisti tapailla ennen kuin lapsia otettaisiin millään tavalla tulilinjalle.
Vaikea näillä tiedoin sanoa. Jos sua on aiemmin petetty niin luulis sun merkit tietävän? Ei toi lapsiasia pelkästään ole iso juttu, mutta jos muutakin outoa on niin älä turhaan hoputa etenemistä.
Sehän tässä onkin turhauttavaa, että minulle olisi sopinut ihan hyvin, että lapsia ei vielä tuoda kuvioon, mutta hän painokkaasti halusi, että voi viettää aikaa minun ja lapseni kanssa yhdessä. Sanoi ihan selvästi, että haluaa tutustua lapsiin. Nyt sitten onkin jarrut päällä ja ei halua tutustuttaa minua lapseensa tai kehenkään läheiseensä oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin entisenä etä-äitinä tuon tähän nyt sellaisen kokemuksen elämästäni, että mikää muu ei syö niin hirveästi ihmistä kuin se, kun kasvatat nykyisen kanssa sen lapsia ja olet itse pois omien lastesi elämästä. Sen tajuaa niin käsin kosketeltavasti, että minä täällä tuhlaan ainutta elämääni ja lasteni ainutta lapsuutta jonkun toisen mukulan kanssa. Miten paljon sinä hetkenä vihaa itseään ja ei voi sietää sitä toisen mukulaa, kun tajuaa että mun pitäisi olla tekemässä näitä asioita oman lapseni kanssa ei tämän. Että ehkä se mies ei ole niin innoissaan tästä kuviosta siksikään.
Vierailija kirjoitti:
Näin entisenä etä-äitinä tuon tähän nyt sellaisen kokemuksen elämästäni, että mikää muu ei syö niin hirveästi ihmistä kuin se, kun kasvatat nykyisen kanssa sen lapsia ja olet itse pois omien lastesi elämästä. Sen tajuaa niin käsin kosketeltavasti, että minä täällä tuhlaan ainutta elämääni ja lasteni ainutta lapsuutta jonkun toisen mukulan kanssa. Miten paljon sinä hetkenä vihaa itseään ja ei voi sietää sitä toisen mukulaa, kun tajuaa että mun pitäisi olla tekemässä näitä asioita oman lapseni kanssa ei tämän. Että ehkä se mies ei ole niin innoissaan tästä kuviosta siksikään.
Tämä voi ihan hyvin pitää paikkaansa. Toki luulisi, että hän olisi tajunnut ajatella sitä jo etukäteen, kun itse varta vasten toivoi, että saisi olla lapseni elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies kuulosta edes hitaalta. Älä sössi mukavasti alkanutta suhdetta sotkemalla "intuitiota" siihen. Jospa lapsi ei halua tavata vielä? Minkä ikäinen hänen lapsensa on?
Vierailija kirjoitti:
Ei mies kuulosta edes hitaalta. Älä sössi mukavasti alkanutta suhdetta sotkemalla "intuitiota" siihen. Jospa lapsi ei halua tavata vielä? Minkä ikäinen hänen lapsensa on?
Kovasti yritän olla sössimättä. Varmaan ongelmat aina kumpuaa kommunikaatiohaasteista. En kykene ymmärtämään, miksi mies ei puhuisi minulle ääneen siitä, jos on jotain tällaisia oikeita fiksuja syitä, miksi lapsen tapaamista pitää odotella. Lapsi on 11v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin entisenä etä-äitinä tuon tähän nyt sellaisen kokemuksen elämästäni, että mikää muu ei syö niin hirveästi ihmistä kuin se, kun kasvatat nykyisen kanssa sen lapsia ja olet itse pois omien lastesi elämästä. Sen tajuaa niin käsin kosketeltavasti, että minä täällä tuhlaan ainutta elämääni ja lasteni ainutta lapsuutta jonkun toisen mukulan kanssa. Miten paljon sinä hetkenä vihaa itseään ja ei voi sietää sitä toisen mukulaa, kun tajuaa että mun pitäisi olla tekemässä näitä asioita oman lapseni kanssa ei tämän. Että ehkä se mies ei ole niin innoissaan tästä kuviosta siksikään.
Tämä voi ihan hyvin pitää paikkaansa. Toki luulisi, että hän olisi tajunnut ajatella sitä jo etukäteen, kun itse varta vasten toivoi, että saisi olla lapseni elämässä mukana.
Se on sellainen tunne mihin ei mikään valmistanut eikä kertonut, että sellainen oli edes olemassa kunnes yksi päivä se tuli. Ja se ei mennyt ohi missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotiasta lasta ei tartte todellakaan esitellä jollekkin 4 kk tuntemalleen tyypille (eli sulle), vaikka kuinka sulla olis mennyt hyvin ne 2-3 tapaamista viikossa ton miehen kanssa.
Ymmärrän miestä aivan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän tässä onkin turhauttavaa, että minulle olisi sopinut ihan hyvin, että lapsia ei vielä tuoda kuvioon, mutta hän painokkaasti halusi, että voi viettää aikaa minun ja lapseni kanssa yhdessä. Sanoi ihan selvästi, että haluaa tutustua lapsiin. Nyt sitten onkin jarrut päällä ja ei halua tutustuttaa minua lapseensa tai kehenkään läheiseensä oma-aloitteisesti.
Niin, hän muutti mielensä oman lapsensa suhteen ja hän on ihan oikeutettu siihen.
Mun mielestä ei edes puolen vuoden kohdalla esitellä tällaisia kumppaneita, joita nähdään 2-3 kertaa viikossa.
Ymmärrän miestä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei ole eronnut.
Lisään tähän omaan kommenttiini, että mies ei kai sanonut milloin haluaa esitellä sinut lapselleen? eihän se, että haluaa edetä yhdessä ja tutustua lapsiin tarkoita että huomenna tai ensi viikolla. Ajan kanssa.
Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Mies on tosiaankin selvästi muuttanut mieltään ja minunkin tekisi mieli sanoa, että otetaan rauhallisemmin. En halua omaa lastani pitää mukana tapaamisissa, jos hän on tosi epävarma omalta puoleltaan.
Onko hänellä lasta lainkaan? Kaikki voi aina olla vedätystä.
Siis sinusta tuntuu ristiriitaiselta kun et ole tavannut hänen lastaan? Ehkä asiassa on joku ongelma hänen ex:änsä puolella. Ehkä hän ei halua että lapsi viettää aikaa sinun kanssasi ja miesystäväsi on tavallaan kahden tulen välissä ex:än mielipide ja sinun mielipide koskien lasta. Voihan olla myös että lapsi ei halua tavata sinua. Joskus lapsilla on aika jyrkät mielipiteet vanhempien nyksistä. Mitäpä jos kysyisit asiaa ihan suoraan mieheltä.