Olisko vaan niin että kaikkea ihmissuhteissa ja elämässä ei vaan voi selvittää ja ei pystytä selittämään ainakaan oikein... ihminen ja elämä

Olisko vaan niin että kaikkea ihmissuhteissa ja elämässä ei vaan voi selvittää ja ei pystytä selittämään ainakaan oikein... ihminen ja elämä on aina puutteellista ja kykyä ja haluakin puuttuu jne, jne... jos ei kestä niin kait se vaan on poistuttava muihin maisemiin...

Jos elämänne on liian vaikeeta niin entäpä jos itse ja partnerinne kirjoittaisitte oman elämänne tarinat - ja antaisitte  toistenne lukea. Tämä voisi olla tarpeellista varsinkin suhteissa joita ei ole solmittu kaksikymppisinä ykköspartnerin kanssa ja mikä suhde yhä kestää - silloin oli vielä näes jonkunlainen mahdollisuus tietää 'kaikki' oleellinen toisen elämästä ja taustoista kun itse ollut ja elänyt samalla kartalla. 

Huono ideako tämä oman elämänkerran kirjoittaminen? Mitä lapsesi mahtaisivatkaan ajatella jos saisivat tietää totuudet vanhempiensa suhteiden taustalla? Mitä mahtaisi tytär ajatella äitinsä käytöksestä ja poika isänsä? Hirvittävää... hirvittää... toisaalta jos tietäisivät totuuden niin saattaisivat ymmärtää lapsuuden perhe-elämäänsä paremmin kuten myös omaa itseään... Kuka uskaltaisi olla näin rohkea? Minä olisin jos olisin elänyt jossain paskasuhteessa ja kusettanut jotain tai tehnyt jotain hirveetä ja silti saanut sellaiseen suhteeseen lapset. SELLAISEN 'TILITYKSEN' VOI JÄTTÄÄ TESTAMENTTILAHJANAKIN niille jotka sellaisen tarvitsevat.