Nykyään on helppo tuntea itsensä neroksi

En minä ikinä ole tyhmä ollut, jos nyt en mikään nerokaan. Kirjoitin lukiossa 6 L:ää ja minulla on (aika turha) yliopistotutkinto, mutta en ole elämässäni mitenkään menestynyt.

Mutta nykyään tulee aika epäuskoinen olo, kun huomaa jatkuvasti olevansa muita älykkäämpi. Tai "älykkäämpi". Siis kysehän on vain siitä, että ihmiset ovat passivoituneet ihan julmetusti. Jos luet edes muutaman kirjan vuodessa ja ylipäätään käytät aivojasi ollenkaan, olet yhtäkkiä älykkäämpi kuin 99% nykyihmisistä.

On erityisen turhauttavaa nähdä, miten tietämättömiä, passiivisia, hidasälyisiä, herkkäuskoisia, loogiseen päättelyyn kykenemättömiä, sanavarastoltaan suppeita jne. monet nuoret ovat, koska heissä pitäisi olla tulevaisuus. Liian usein myös sellaiset, joista näkee, etteivät he oikeasti mitään tyhmiä olisi - mutta jos sitä aivokapasiteettia ei harjoita kunnolla, ei siitä hyötyäkään ole. Enkä tarkoita tällä mitään sitruunan nielleitä ja tuhahtelevia teinejä, vaan työelämässä olevia parikymppisiä. Ilmeisesti tämä ei ole mitään omaa vahvistusharhaani, koska oppimistulokset ovat tilastollisesti laskeneet kuin lehmän häntä.

Eipä silti, näin nelikymppisenä täytyy sanoa, että suurin osa ikätovereistanikin passivoituu samalla tavalla, vuosi vuodelta enemmän. Tuntuu, että tutut ihmiset jopa unohtavat jatkuvasti ihan perusasioita, joita ovat ennen osanneet.

Tähän asti tämä kehityskulku on ahdistanut ja masentanut minua, mutta nyt tulin ajatelleeksi, että jos kerran minimaalisella panostuksella voi tuntea itsensä neroksi, kaipa siitä voi jotenkin hyötyäkin? Miten se sanonta menikään, "sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas".