Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vammainen ja vihaan itseäni!
30.11.2024 |
Lapsena tein kaikkea typerää kun en tajunnut asioita ja nolasin itseni monia kertoja, nuorena ja teininä sama juttu ja koulussa kun vaativuus nousi niin itselläni ei enää riittänyt osaaminen. Ammattikoulun jotenkin menin läpi mutta siitä ei ollut hyötyä kun ammatille ei ollut käyttöä myöhemmin. Kun aikuisuus alkoi niin loppui se suoja mikä lapsena oli nyt olisi aikuisena pitänyt ymmärtää ja osata kaikki mitä kuuluu mutta en osaa vieläkään kuin muutamia asioita vaikka 40 mittarissa.
Kavereita minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan eikä kouluaikaisia lasketa kun ne jäi sinne menneisyyteen. Parisuhdetta ei tietenkään ole ollut koska sosiaalinen osaaminen on tasoa nolla jolloin mennyt naisen luo johon ihastunut ja sanonut jotain "moi mennäänkö kahville tai jotain" joka ei innosta ketään mutta parempaan en ole pystynyt livenä tai netissä. Lisäksi olen muotitiedoton jolloin näytän pelleltä.
Työelämässä en ole pärjännyt koskaan vaan jatkuvaa taistelua ollut ja taistelu päättyi häviöön kun paloin loppuun ja olen ollut vuosia työkyvytön.
Minulla on kaikenmaailman diagnoosit ja eri sairauksia. On hoitosuhteet ja lääkitykset jne.
Vihaan itseäni enkä ole minkään arvoinen. Elämä mennyt ohi ja menee ohi kun ei nauti enää mistään. Mieluummin kuolisin ja parempi olisi ollut jos minut olisi abortoitu niin kaikki olisivat säästyneet kaikenlaisilta vaivoilta ja häpeältä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne tuo itsensä vihaaminen. Jotkut jaksaa vänistä ettei sitä itseään vihaa vaan niitä tiettyjä ominaisuuksia itsessään, mutta kun ne ominaisuudet ovat sellaisia ettei niistä eroonkaan pääse, esim. vammaisuus nykylääketieteen keinoin, joten ne ovat kiinteä osa itseä, jolloin sitä vihaa itseään.
Im on pyörinyt mielessä ihan lapsesta asti. Veikkaisin että suurin osa jos yllättäen joutisi tilanteeseeni tekisi im:n välittömästi tajuttuaan ettei muutosta parempaan ole tulossa. Tämä on kaukana elämisen arvoisesta elämästä. Silti en sitä pysty vanhempieni takia tekemään.
Minä sentäs pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Virallisesti epäonnistunut. Oli oikeastaan ihan helpotus, ei tarvitse enää hakata päätä siihen harmaaseen rotkon seinämään koska muut olettaa minun pystyvän kiipeämään rotkosta ylös. Nyt saan olla ihan luvan kanssa pohjalla.
Olen kuntoutustuella mikä tavallaan työkyvyttömyyseläke mutta joutuu aina uusimaan sen ja todisteleen että ei pärjää työelämässä mutta eläkeyhtiöissä ei uskota. Minä en usko että saan olla pohjalla vaan minun pitäisi ennemmin kuolla töissä kuin saada olla paikallaan kun ei pysty mihinkään ja ihmiset varmasti nauraa ja haukkuu minua kun en kuule koska näkevät että olen luuseri ja näin ollen minulla ei ole mitään arvoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha niitä lapsuuden ja nuoruuden kämmejä on vatvoa. Menneisyys muutenkin niin turha suunta, johon katsoa. Rauhallisesti se ovi kiinni vaan.
Kaikilla ollut noloja juttuja, nykynuoret kuvataan vielä nettiinkin. Siitä olet säästynyt.
Jänniä nuo kaikenmaailman lääkitykset, eivät toimi hyvin, kun noin paska olo? Ei mikään kiinnosta? Ei ole synnynnäistä tuollainen apatia, aivokemiasi on lääkkeillä lamautettu. Ota puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Turha niitä lapsuuden ja nuoruuden kämmejä on vatvoa. Menneisyys muutenkin niin turha suunta, johon katsoa. Rauhallisesti se ovi kiinni vaan.
Kaikilla ollut noloja juttuja, nykynuoret kuvataan vielä nettiinkin. Siitä olet säästynyt.
Jänniä nuo kaikenmaailman lääkitykset, eivät toimi hyvin, kun noin paska olo? Ei mikään kiinnosta? Ei ole synnynnäistä tuollainen apatia, aivokemiasi on lääkkeillä lamautettu. Ota puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa.
Minulla ei ole muuta vatvottavaa kuin omat mokat ja miten huono olen. Joo muillakin mokia ja vielä pahempia mutta pärjäävät elämässä mutta minä en eli joko minua rangaistaan tai en tiedä koska rikolliset pääsee virkoihin mutta jos ei osaa mitään niin ei ellei mielistele muita. En tiedä minä en ymmärrä mistään mitään. Olen niin ahdistunut ja masentunut että mikään ei kiinnosta kun en tule koskaan pärjäämään ja elämä tulee vaan kurjistumaan minulla eikä lääkkeet auta yhtään koska niillä loppuu teho minun kohdalla koska olen niin paska. ap
Alue: Aihe vapaa
Tuttu tunne tuo itsensä vihaaminen. Jotkut jaksaa vänistä ettei sitä itseään vihaa vaan niitä tiettyjä ominaisuuksia itsessään, mutta kun ne ominaisuudet ovat sellaisia ettei niistä eroonkaan pääse, esim. vammaisuus nykylääketieteen keinoin, joten ne ovat kiinteä osa itseä, jolloin sitä vihaa itseään.
Im on pyörinyt mielessä ihan lapsesta asti. Veikkaisin että suurin osa jos yllättäen joutisi tilanteeseeni tekisi im:n välittömästi tajuttuaan ettei muutosta parempaan ole tulossa. Tämä on kaukana elämisen arvoisesta elämästä. Silti en sitä pysty vanhempieni takia tekemään.
Minä sentäs pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Virallisesti epäonnistunut. Oli oikeastaan ihan helpotus, ei tarvitse enää hakata päätä siihen harmaaseen rotkon seinämään koska muut olettaa minun pystyvän kiipeämään rotkosta ylös. Nyt saan olla ihan luvan kanssa pohjalla.