Elämä on opettanut, että kiitosta ei juuri saa
vaikka on tehnyt paljon jonkun hyväksi. Auttanut jotain pääsemään johonkin tiettyyn pisteeseen mikä ilman apua ei olisi onnistunut. Kun on päässyt siihen, unohtuu kenen apu siihen tarvittiin. Näin on käynyt lukuisia kertoja. Paras ajatella vain itseään.
Kommentit (17)
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Tämä pitää paikkansa. Toisaalta kannettu vesi ei pysy kaivossa. Näinpä kun auttaja unohtuu, kannattaa auttajankin hakea etäisyyttä. Kun paksasangon kahva katkeaa, voi sitten etäämmältä ihmetellä huuli pyöreänä.
Kai AP muistaa itse kiittää ja kehua toisia?
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Et ymmärtänyt aloitusta.
Kun tekee auliisti muidenkin työt, ponnistelee muiden eteen, jne saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa? Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Et tainnut päästä isipapan firmaan :D
Vierailija kirjoitti:
Kai AP muistaa itse kiittää ja kehua toisia?
Aina jos on aihetta.
Toisen ehdoilla (ei siis väkisin) auttaminen lisää bonuksiasi henkimaailmassa ja täälläkin. Pitää muistaa että osa kiittää mielessään ja jälkikäteen. On mielissään. Joillakin ei ole kykyä kommunikoida sanallisesti tai siinä tilanteessa. Jälkeenpäin ei uskalla ottaa yhteyttä ehkä. Ja tietysti voi olla että jotkut eivät tajua tai muista sillä hädän hetkellä. Hyvä aiheuttaa aina hyvyyttä maailmaan ja turvallisuutta. Se toimii vastalääkkeenä huonoille asioille ja negalle. Ollaan siis iloisia että apu meni perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Et tainnut päästä isipapan firmaan :D
Kolahtiko. Luota siihen, että firma on pystyssä kymmenen vuoden päästäkin tai voi koittaa ankeat ajat 😁
Mut on opetettu kiittämään pienimmästäkin ja sain jopa kritiikkiä siitä, kun ärsyttävästi aina kiittelen. Päätin jatkaa ärsyttävänä. Mut tottahan tuo, täytyy opetella kiittämään itseään.
Onko se sitten pyyteetöntä, jos odottaa sitä kiitosta?
Vierailija kirjoitti:
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Tällainen tuli suhteilla töihin. Oli tyhmä kuin saapas, ei viitsinyt opetella mitään, piti työpaikkaa suojatyöpaikkanaan. Kertoi tietävänä kuinka töitä tekevälle löytyy. No ei se kantanut ja on vaihtanut työpaikkaa usein ja aina vain alempitasoisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten pyyteetöntä, jos odottaa sitä kiitosta?
Pitäisi osata olla kiitollinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Et tainnut päästä isipapan firmaan :D
Kolahtiko. Luota siihen, että firma on pystyssä kymmenen vuoden päästäkin tai voi koittaa ankeat ajat 😁
Jos vanhemmat ovat saaneet firman kukoistamaan ja jälkipolvi on vain pitänyt kaikkea itsestäänselvänä voi olla ettei firman jatkuvuus olekaan yhtä hyvä kun vanhemmat jää eläkkeelle ja firma annetaan jälkikasvun harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama asia kuin ihminen, joka menee isipapan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen ja huutelee työttömille mennä töihin. Viljelee fraaseja kuten jokainen on oman onnensa seppä ja töitä tekevälle löytyy. Itse ei ole kirjoittanut yhtään ainutta hakemusta tai ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Tällainen ihminen on tuuliajoilla jos isin firma menee joskus konkkaan. Mitään tajua oikeasta elämästä ei ole.
Et tainnut päästä isipapan firmaan :D
Kolahtiko. Luota siihen, että firma on pystyssä kymmenen vuoden päästäkin tai voi koittaa ankeat ajat 😁
Jos vanhemmat ovat saaneet firman kukoistamaan ja jälkipolvi on vain pitänyt kaikkea itsestäänselvänä voi olla ettei firman jatkuvuus olekaan yhtä hyvä kun v
Se onkin niin helvetin helppoa olla perintöprinsessa. Pienestä pitäen ladataan odotuksia, jne miten jatkat vanhempiesi valitsemalla tiellä. Olin 16v kun karkasin Ranskaan ja sillä tiellä olen vieläkin mustanalampaana.
Muisti on valikoiva. Ihminen haluaa uskoa omiin kykyihin ja kun tavoite on saavutettu unohtuu miten pääsi tavoitteeseen.