Sinä ja sisaruksesi, kuka teistä on pärjännyt taloudellisesti parhaiten?

Miehelläni on hyvin menestyvä yritys jossa myös minä olen töissä. Periaatteessa "rikkaudet" on miehen ansiota, mutta toisaalta yhdessä olemme tyhjästä lähteneet ja toisiamme tukien nykytilanteen saavuttaneet.



Akateeminen siskoni on kotiäiti, mutta hänellä on myös menestyvä yrittäjämies, että eipä heilläkään taloudellisessa puolessa vikaa ole.



Veljeni on meistä kolmesta korkeasti kouluteituin, mutta hänellä on ainakin puolet pienemmät tulot kuin meillä siskoilla. Hyvin kuitenkin tulee hänkin toimeen. Veljeäni onnellisempaa ihmistä saa hakea!



Koko elämää jos ajattelee kuka on pärjännyt parhaiten niin ollaan tasoissa kaikki (onnellisuus mittarina). Meillä ollut kuitenkin eniten vastoinkäymisiä niinkuin menestyminen yleensä vaatiikin.

enpään oo miettiny moista...eikä ole kyllä mitään merkitystäkään kuka meistä seitsämästä pärjää parhaiten...hyvät ja läheiset välit toisiimme...

Oletetaanko, että puolison omaisuus on minunkin omaisuuttani? Silloin se olen minä, akateeminen yhdessä mieheni kanssa. Meillä yhdessä vähn yli 4 milj. euron velaton omaisuus (verottajan mukaan). Jos taas katsotaan, mitä on ihan omin voimin ja ilman puolisoa onnistunut keräämään, niin sitten se on opistotasoisen koulutuksen hankkinut siskoni. Huonoimmin on pärjännyt AMK-tutkinnon hankkinut pikkusisko, jonka perheellä on vain omakotitalo, 2 kesämökkiä ja 2 autoa.

jonka vuosiansio 100tonnia+vaimonsa 50tonnia. Tarkoittaako pärjääminen itse hankittua, vai kuuluuko siihen pappabetalar-porukkakin?

vaikka hänellä on huonompi palkka ja koulutus kuin minulla.

Siskolla on velaton talo, kesämökki myös, kaksi autoa, akateemisesti koulutettu.



Itse olen ollut pitkään lasten kanssa kotona, opistokoulutuksella. Velaton omakotitalo ja auto on, pääkaupunkiseudulla.



Ilmeisesti ratkaisevaa oli, että minä tein lapsia, sisko ei.

Mutta pikkuveljeni on osannut pelata korttinsa paremmin kuin minä. AMK-tutkinto, ulkomaankeikkaa n.5 vuotta ja sen jälkeen suoraan johtotiimiin. Nyt on velaton iso talo + muu "pakollinen sälä" (tyyliin monet autot, moottoripyörät, vene jne).



Minä sensijaan akateeminen pienipalkkainen pätkätyöläinen, velaton talo kyllä meilläkin, mutta taso on kuin yöllä ja päivällä verrattuna veljeni uutteen ja hulppeaan. Ja "säläähän" meillä ei ole.



Tulevaisuudessa sitten veli nauttii isoa eläkettä ja minä olen leipäjonossa rikkonaisen työhistoriani ansiosta. Tämä leipäjonotulevaisuus vähän ahdistaa.

Minä, koska olen ainut joka on enää hengissä.

mutta itse olen ainoa joka saa tuloja sisaruksistani (itse siis 23v) ja muut sisarukset 10,12,13 ja 15v.

Toiseksi vanhimmalla on vasta peruskoulu pohjana, itse maalari. ja saan 2500e/kk. Itselle kiitettävästi.

Kukaan meistä ei ole kai töitä tehnyt koskaan, mutta me kaikki olemme perineet niin paljon rahaa ja lisää tulee. Meidän lapsillakin on jo aika paljon rahaa, mm. reilun 1v lapsen pankkitilillä miltsi, isoimmilla enemmän ja 12v tytöllä jo 12 miljoonaa.



Eli vastaus on: me kaikki

ja omistusasunto yksin hänen nimissään.

Meillä muillakin akateemiset tutkinnot mutta bruttopalkat ei varmaan edes puolia siskon palkasta. Vituttaa.

Ei vituta. Jos olisin ollut rahan perässä, olisin tehnyt eri valintoja elämässä.

Poikamies, sillä on melkeen velaton asunto ja auto. täyttää nyt 30v. Hän on hirmuinen "roope ankka" ja tosi fiksu raha-asioissa.



Hänellä on myös Asperger. Olen niin ylpeä hänestä, kuten myös vanhempani.

tulot ja koulutukset tähän vaikuttaa.



Ja millä mittarilla lasket? Se on menestynein, joka tienaa eniten vai se kuka on säästänyt eniten?

meillä kaikilla neljällä on oma (pankin) asunto. Minä olen ainoa, joka asuu omakotitalossa. Olen myös ainoa, joka ei ole puolison kanssa ostanut asuntoa. itse maksan lainani ja pärjään hyvin. Palkkaakin taidan saada eniten.



Mutta tosiaan kaksi sisaruksistani on onnellisessa parisuhteessa. Minulle sellaista ei ole suotu.

Hän on työtön sh pohjoisen pikkupaikkakunnalla mutta hänellä ob velaton talo. Miehensä on yrittäjä.



Minä sen sijaan kitkutan pääkaupungissa vuokralla vaikka onkin vakkarityö.

Itsehän sössin talouteni jo parikymppisenä. Kumpakin ollaan valmistuttu ammattikoulusta, veli on käynyt myös lukion ja sillä on amk-opintoja myös. Veli etsii itseään jatkuvasti, eikä varmaan koskaan ole varma mitä haluaa tehdä, mutta se on niin pirun pihi ja osaa hoitaa taloutensa. Itse tiedän mitä haluan, mutta kun oot luuseriksi syntynyt niin minkäs tuolle mahtaa.

Itse olen ainoa, jolla on akateeminen loppututkinto ja olisi ollut mahdollisuus rahakkaaseenkin uraan, mutta valitsin toisin. Elän ihan leveästi keskikaupungilla, mutta toisaalta en edes tähtää siihen että kuolisin velattomana. Olen myös valinnut kaksi varatonta miestä.



Kaikki kolme veljeäni ovat yrittäjiä, joilla hyvä tuuri ja huono onni ovat vaihdelleet. Ainakin yksi heistä on tehnyt konkurssinkin, molemmilla on kuitenkin mukavat talot, autot sun muut, en osaa sanoa miten velattomat.



Siskoni on päälle päin ökyin, mutta hänestä olen ihan varma, että kaikki perustuu velkaan (kuten minullakin). Hän ja puolisonsa ovat yritteliäitä amiksia, toivotaan että putoavat jaloilleen.



Kaikilla meillä on aika tuhlaavainen elämäntapa ja riskinottokykyä löytyy. Ehkäpä siksi ei mammona ole tehnyt kenellekään pysyvää majaa.