Voi ...kele noita pääsiäsijuttuja tarhassa, uskonnosta.

KRISTITTYJEN pääsiäiskertomukseen. Pääsiäistä voidaan viettää myös pelkästään kevään ja ilon juhlana.

En ymmärrä, miksi monikulttuurisessa ja maallistuneessa yhteiskunnassa pitäisi pienille lapsille kertoa PÄIVÄKODISSA Jeesuksen kidutuksesta ja kuolleista henkiin heräämisestä.

vEnkä nyt tarkoita, että päiväkodissa pitäisi asioita noin selittää, mutta kyllä kuolema vaan kuuluu pääsiäiskertomukseen.

me ei olla kuuluttu kirkkoon ikinä, mutta lapset osallistuivat päiväkodin toimintaan kaikkinensa ja ala-asteella olivat vielä ussan opetuksessakin...



eivät ole menneet pilalle vaikka uskonnolliset tarinat ovat kuulleet ja oppineet, koska olemme kotona paljon keskustelleet erilaisista uskomuksista ja suomalaisesta kulttuuriperinteestä



nyt ovat ihania, avarakatseisia, elämänkatsomustietoa koulussa opiskelevia teinejä

uskonnollisista tarinoista tai uskonnon opetuksesta :) Mutta ei kai päiväkotiin ja kouluun kuulu kaikki sellainen, mistä lapsi ei yleensä mene pilalle?



Koulussa (mutta ei ehkä kuitenkaan vielä päiväkodissa) voi ja pitääkin käsitellä uskonnollisia tarinoita. Totuutena niitä ei pidä esittää koulussa. Joku raja.

mutta sen totean, että ei-uskovana ja ei-uskovien lasten kanssa on välillä vaikea elää yhteiskunnassa, joka pääsääntöisesti tunnustaa yhtä uskontoa ja jonka enemmistö ihmisistä ottaa annettuna.



Lapsemme ovat kavereiltaan alle kouluiässä kuuleet kaikki "eikö sun isäsi usko Jumalaan, sehän joutuu sitten Helvettiin" ja "sun isäsi on paha mies, kun se ei usko Jumalaan" jutut. Itkien on lapsi tullut päiväkodista. Erosimme koko perhe kirkosta (johon me muu perhe kuuluimme tavan vuoksi ja lapsena kastettuina, ateisti-isä ei ikinä kuulunutkaan) siinä vaiheessa, kun uskontotuntien tarinat ja vaihtoehdottomuus koulussa alkoivat ahdistaa lapsia.



Uskontovastainen en ole, mutta sydäntäni särki, kun ei-uskovaa lasta itkettävät uskovaiset ystävät.



Opettakaa hyvät uskovaiset vanhemmat lapsillenne, että maailmassa on erilaisia tapoja olla ja uskoa.

Kouluissa ja päiväkodeissa on aina kysytty, saako lapsi osallistua kristinuskon tapahtumiin , miten se kysymys sitten onkaan muotoiltu.



Voi siis ilmoittaa, ettei lapsi osallistu. Jos oma lapsi on KOKO päiväkodin AINOA lapsi, joka EI osallistu, ottakaa silloin vapaapäivä, niin ei lapsiparka ala vahingossakaan uskomaan toisin kuin vanhempana.



Mutta on typerää mennä selittämään, että jeesus on satua! Jeesus on historiallisestikin ihan totta, jopa muut uskontukunnat myöntävät sen!! JOpa muslimit myöntää että Jeesus on aikoinaan elänyt ja ollut.

Kiistaa on siitä, onko hän profeetta,vai Jumalan poika. Mutta itse henkilö on ollut olemassa. Todistettavasti.



Miksi ette sano: monet uskovat, mutta minä en.



Se, että asiat on esitetty niin että 4 v lapsi järkyttyy, on ehdottoman väärin, eikä kerro mitään uskota tai siitä onko asia totta,v aan siitä, että ko. luterilaisen kirkon lapsityötä tekevä ei ole oikein tehtäviensä tasalla ja sen sijaan että moitittaisi krisntinuskoa tai kyseenalaistettaisi sen olemassolo tai totuudellisuus, voisi ottaa yhteyttä ensin päiväkotiin ja sitten ko. seurakunnan lapsityöstä vastaavaan ja antaa palautetta tavasta jolla pääsiäisen sanoma lapsille kerrotaan!!



Mutta Sitä ihmettelen, että ateistiset ja ei-uskovat perheet ja vanhemmat huutavat suvaitsevaisuuden nimeen, mutta itse ovat äärimmäisen vastaan ja äärimmäisen jyrkkiä nimenomaan kristinuskoa kohtaan. Ei samaa meteliä ole kun puhutaan islamista vaan hoetaan miten hienoa on kun päiväkoti on monikulttuurinen ja ihastellaan kun päiväkodissa vietetään yleisenä juhlana islamin uskon juhlia.



Ja samaan aikaan kun hoette, ettei ole pelastusta, ei armoa, ei jumalaa, ei taivasta, puette lapsenne pirunsarvipipoihin pari kertaa vuodessa ja väitätte, ettei tuonpuoleista ole, vaan kaikki on siellä satua.



Löysätkää vähän pipoa, ja antakaa OIKEASTI lapselle mahdollisuus päättää ITSE, mitä mieltä on. Uskooko vai ei. Nyt vaaditte lapsiltanne samaa ajattelua mikä itsellänne on.



Minun lapsilleni suuri ihmeteyksen aihe on keskellä pitäjäämme sieova kaunis vanha kirkko. Emme käy siellä, sillä viimeksi kun yritimme, perhemessu oli 2-tuntinen, koska siinä oli myös ehtollinen. Melkein 1,5 tuntia me jaksoimme ja sitten piti lähteä, lapsella oli pissahätä ja jopa koululainen oli tympääntynyt.

Ei se mitään, ennätimme hyvin oman kristillisen seurakuntamme tilaisuuteen ja lapset pääsi vessaan ja pyhäkouluun ja minä sain rauhassa kuulla Sanan, kun lapset oli omassa sanan kuulossa.



Päiväkodin pääsiäisvaelluksella 3-v pääsee kirkon katsomaan. Uskon että on ihastuksissaan vain siitä, että pääsee kirkon sisälle, että se on elämys.

Uskovana minä taas koen, että olemme aika vähemmistönä ja vallalla on tämä valtavan voimakas kristinuskon vastaisuus. Se, ettei ristejä saa näkyä eikä asista puhua edes jouluna eikä suvivirttä saa laulaa kun se loukkaa kaikkia muita toisin ajattelevia - mutta se, että uskonnon poisjättäminen joulusta ja suvivirren pannaan julistaminen loukkaa uskovia, ei kiinnosta ketään !

Asumme paikkakunnalla, jossa vapaa-ajattelijoilla on hyvin vahva sija.

On parempi olla hiljaa siitä, että on uskossa, sillä lasta, joka käy seurakunnan tapahtumissa ja pelkästään seurakunnan tiloissa, pilkataan ja kiusataan.

Mekin olemme eronneet kirkosta mutta täysin muista syistä, kuulumme ns. vapaisiin suuntiin. Eikä kukaan tuttavapiirini lapsista ole fundamentalisti-vanhempien tuotoksia tommosine kommentteineen!

Ovatko nuo lapset oikeasti kristityistä perheistä, vai ovatko he esim. jehovan todistajien perheistä, ja jehovan todistajat eivät ole kristinusko!

mutta sen totean, että ei-uskovana ja ei-uskovien lasten kanssa on välillä vaikea elää yhteiskunnassa, joka pääsääntöisesti tunnustaa yhtä uskontoa ja jonka enemmistö ihmisistä ottaa annettuna.

Lapsemme ovat kavereiltaan alle kouluiässä kuuleet kaikki "eikö sun isäsi usko Jumalaan, sehän joutuu sitten Helvettiin" ja "sun isäsi on paha mies, kun se ei usko Jumalaan" jutut. Itkien on lapsi tullut päiväkodista. Erosimme koko perhe kirkosta (johon me muu perhe kuuluimme tavan vuoksi ja lapsena kastettuina, ateisti-isä ei ikinä kuulunutkaan) siinä vaiheessa, kun uskontotuntien tarinat ja vaihtoehdottomuus koulussa alkoivat ahdistaa lapsia.

Uskontovastainen en ole, mutta sydäntäni särki, kun ei-uskovaa lasta itkettävät uskovaiset ystävät.

Opettakaa hyvät uskovaiset vanhemmat lapsillenne, että maailmassa on erilaisia tapoja olla ja uskoa.

Kouluissa ja päiväkodeissa on aina kysytty, saako lapsi osallistua kristinuskon tapahtumiin , miten se kysymys sitten onkaan muotoiltu.

Voi siis ilmoittaa, ettei lapsi osallistu. Jos oma lapsi on KOKO päiväkodin AINOA lapsi, joka EI osallistu, ottakaa silloin vapaapäivä, niin ei lapsiparka ala vahingossakaan uskomaan toisin kuin vanhempana.

Mutta on typerää mennä selittämään, että jeesus on satua! Jeesus on historiallisestikin ihan totta, jopa muut uskontukunnat myöntävät sen!! JOpa muslimit myöntää että Jeesus on aikoinaan elänyt ja ollut.

Kiistaa on siitä, onko hän profeetta,vai Jumalan poika. Mutta itse henkilö on ollut olemassa. Todistettavasti.

Miksi ette sano: monet uskovat, mutta minä en.

Se, että asiat on esitetty niin että 4 v lapsi järkyttyy, on ehdottoman väärin, eikä kerro mitään uskota tai siitä onko asia totta,v aan siitä, että ko. luterilaisen kirkon lapsityötä tekevä ei ole oikein tehtäviensä tasalla ja sen sijaan että moitittaisi krisntinuskoa tai kyseenalaistettaisi sen olemassolo tai totuudellisuus, voisi ottaa yhteyttä ensin päiväkotiin ja sitten ko. seurakunnan lapsityöstä vastaavaan ja antaa palautetta tavasta jolla pääsiäisen sanoma lapsille kerrotaan!!

Mutta Sitä ihmettelen, että ateistiset ja ei-uskovat perheet ja vanhemmat huutavat suvaitsevaisuuden nimeen, mutta itse ovat äärimmäisen vastaan ja äärimmäisen jyrkkiä nimenomaan kristinuskoa kohtaan. Ei samaa meteliä ole kun puhutaan islamista vaan hoetaan miten hienoa on kun päiväkoti on monikulttuurinen ja ihastellaan kun päiväkodissa vietetään yleisenä juhlana islamin uskon juhlia.

Ja samaan aikaan kun hoette, ettei ole pelastusta, ei armoa, ei jumalaa, ei taivasta, puette lapsenne pirunsarvipipoihin pari kertaa vuodessa ja väitätte, ettei tuonpuoleista ole, vaan kaikki on siellä satua.

Löysätkää vähän pipoa, ja antakaa OIKEASTI lapselle mahdollisuus päättää ITSE, mitä mieltä on. Uskooko vai ei. Nyt vaaditte lapsiltanne samaa ajattelua mikä itsellänne on.

Minun lapsilleni suuri ihmeteyksen aihe on keskellä pitäjäämme sieova kaunis vanha kirkko. Emme käy siellä, sillä viimeksi kun yritimme, perhemessu oli 2-tuntinen, koska siinä oli myös ehtollinen. Melkein 1,5 tuntia me jaksoimme ja sitten piti lähteä, lapsella oli pissahätä ja jopa koululainen oli tympääntynyt.

Ei se mitään, ennätimme hyvin oman kristillisen seurakuntamme tilaisuuteen ja lapset pääsi vessaan ja pyhäkouluun ja minä sain rauhassa kuulla Sanan, kun lapset oli omassa sanan kuulossa.

Päiväkodin pääsiäisvaelluksella 3-v pääsee kirkon katsomaan. Uskon että on ihastuksissaan vain siitä, että pääsee kirkon sisälle, että se on elämys.

Älä yleistä.

Terveisin suvaitseva agnostikko, jonka lapset saavat valita ihan itse, mitä tekevät ja mihin uskovat. Yritän opettaa kotona maailman ja sen ihmisten monimuotoisia tapoja, kulttuureja, uskontoja. Samaa en voi sanoa kaikista Suomen tapakristityistä tai vakavamminkaan uskovista. Monista onneksi kyllä. Mutta paljon pahaa mieltä olemme saaneet sen vuoksi, että liian monelle uskovalle maailmassa on vain yksi totuus ja se on se oma, henkilökohtainen totuus. Sen varjolla saa pieniäkin lapsia kiusata, pilkata ja ahdistaa.

Uskovana minä taas koen, että olemme aika vähemmistönä ja vallalla on tämä valtavan voimakas kristinuskon vastaisuus. Se, ettei ristejä saa näkyä eikä asista puhua edes jouluna eikä suvivirttä saa laulaa kun se loukkaa kaikkia muita toisin ajattelevia - mutta se, että uskonnon poisjättäminen joulusta ja suvivirren pannaan julistaminen loukkaa uskovia, ei kiinnosta ketään !

Asumme paikkakunnalla, jossa vapaa-ajattelijoilla on hyvin vahva sija.

On parempi olla hiljaa siitä, että on uskossa, sillä lasta, joka käy seurakunnan tapahtumissa ja pelkästään seurakunnan tiloissa, pilkataan ja kiusataan.

Mekin olemme eronneet kirkosta mutta täysin muista syistä, kuulumme ns. vapaisiin suuntiin. Eikä kukaan tuttavapiirini lapsista ole fundamentalisti-vanhempien tuotoksia tommosine kommentteineen!

Ovatko nuo lapset oikeasti kristityistä perheistä, vai ovatko he esim. jehovan todistajien perheistä, ja jehovan todistajat eivät ole kristinusko!

mutta sen totean, että ei-uskovana ja ei-uskovien lasten kanssa on välillä vaikea elää yhteiskunnassa, joka pääsääntöisesti tunnustaa yhtä uskontoa ja jonka enemmistö ihmisistä ottaa annettuna.

Lapsemme ovat kavereiltaan alle kouluiässä kuuleet kaikki "eikö sun isäsi usko Jumalaan, sehän joutuu sitten Helvettiin" ja "sun isäsi on paha mies, kun se ei usko Jumalaan" jutut. Itkien on lapsi tullut päiväkodista. Erosimme koko perhe kirkosta (johon me muu perhe kuuluimme tavan vuoksi ja lapsena kastettuina, ateisti-isä ei ikinä kuulunutkaan) siinä vaiheessa, kun uskontotuntien tarinat ja vaihtoehdottomuus koulussa alkoivat ahdistaa lapsia.

Uskontovastainen en ole, mutta sydäntäni särki, kun ei-uskovaa lasta itkettävät uskovaiset ystävät.

Opettakaa hyvät uskovaiset vanhemmat lapsillenne, että maailmassa on erilaisia tapoja olla ja uskoa.

Nämä lapset, jotka kertoivat lapsillemme, kuinka pahasta perheestä he ovat, ovat aivan tavallisten tapakristittyjen lapsia. Eivät varsinaisesti uskovista perheistä, tiedän, sillä tunnen vanhemmat. Ja voin jopa sanoa, että vanhemmat ovat mukavaa, maltillista, asiallista väkeä. Ei ainakaan julkisesti tunnustavaa, mutta kirkkoon kuuluvia. Missä vaiheessa vain on unohtunut kertoa omille lapsille, että kaikki eivät usko samalla tavalla ja toisin uskovaa tai ei-uskovaa ei ole syytä itkettää. Vanhempi lapseni tuli päiväkodista itkien. Kaveri oli sanonut hänen isäänsä murhaajaksi, koska ei usko Jumalaan ja Jeesukseen(!). Lapsi itki, että ei meidän isä ikinä tee pahaa kenellekään.

Tiedän, että lapset puhuvat toisilleen mitä sattuu, mutta opettakaa nyt hyvät vanhemmat, että uskonnon varjolla tai sukonto aseenaan ei tarvitse toisten lasten kimppuun käydä.

Tuohon maailman aikaan ristiinnaulitseminen oli yleinen kuolemantuomio-tapa.

Vielä pahempi oli, että ristiinaulittiin pää alaspäin.... yöks.

Roomalaiset sotilaat oli laitettu valvomaan Jeesuksen hautaa oman henkensä uhalla, eli jos he eivät hoida hommaa hyvin, heidät ristiinnaulitaan pää alaspäin ja tiesivät sen oikein hyvin. SIKSI roomalaiset sotilaat eivät nukahtaneet - on selitetty väittämä, ettei ylösnousemusta tapahtunut vaan sotilaat nukahtivat ja sinä aikana Jeesuksen ruumis varastettiin.

Ihmettelen, miksi tämä uskonasia ja Jeesus herättää niin kiivasta väittelyä että täytyy perustaa oikein "vapaa-ajattelijoiden liitto" jossa ei suinkaan ajatella itse ja itsenäisesti vaan ajatellaan kristinuskonvastaisesti! Siis ajattelun ja toiminnan lähtökohta on, että Raamattu ei ole totta. Jaa-aa. Jos asia on yhdentekevä, silloin se on yhdentekevä eikä herätä tällaista metelia ja vahvoja tunteita ja kärkkäitä kommenteja nimenomaan ei-uskovilta, kuten täälläkin nyt.

Fundamentalisteja on tottakai kristityissäkin jotka paasaa ja lyö lekan painoisella Raamatulla päähän mutta meitä maltillisemmin asian ja elämänkatsomuksensa esille tuovia on valtaosa.

Ja miksi ette aloita meteliä muslimeja kohtaan? Hehän vasta uskontoaan esille tuovatkin, jo pelkkä pukeutuminen! Ja ne lapsimäärät! Lastadiolaisten lapsilukuja ihmetellään, mutta katsokaan muslimeja, ja somaleja etenkin ! Ja minkä ikäisenä, miten nuorina ne tytöt naitetaankaan! Entäs ympärileikkaus!? Luuletteko, ettei sitä suomessa oleville tytöille tehdä?!

(mm. roomalainen Tacitus) löytyy faktoja siitä, että jeesus on ollut historiallinen henkilö ja tuomittu ristiinnaulittavaksi kansankiihotuksesta. Liekö sama jeesus kuin kristityillä, mutta voisi olettaa..

Osa Jeesus-jutuista on kuitenkin historiallisia faktoja. Kyllä sen voi samantien lapselle kertoa, että tällainen Jeesus on oikeasti ollut, mutta muista asioista sitten ihmiset ovat eri mieltä, toiset ovat sitä mieltä että hän oli Jumala ja toiset että hän oli ihan tavallinen ihminen. On vähän hassua selittää ensin, että satuahan tämä on, ja sitten joitan vuosia myohemmin, että eikun totta :D

On varmaan ollut henkilö nimeltään Jeesus, ja on niitä edelleenkin, mutta ei ole ainoatakaan historiallista faktaa, jonka mukaan olisi ollut Jeesusta, joka sikisi pyhästä hengestä. Saati, että olisi herännyt kuolleista ja astunut taivaaseen. Niin kauan, kun asiasta ei ole faktoja, on se fiktiota. Uskominen ei tee asiasta totta.

Me ollaan uskova perhe, mutta en silti halua mässäillä ristiinnaulitsemisen yksityiskohdilla pienten lasten kanssa. Meillä on luettu paljon kirjaa "Isoäidin kullanmurut", jossa kerrotaan pääsiäisen kristillisestä sanomasta niin, että lapsikin sen ymmärtää.



Jeesuksen kuolemasta kerrotaan ja kerrotaan myös, miten se päähenkilöinä olevia lapsia kauhistuttaa, mutta samalla sivulla isoäiti jo kertoo, miten Jeesus nousi kuolleista. Kirjassa isoäiti ja kaksi lasta elävät läpi pääsiäisen perinteitä; virvontaa, suklaamunia ja lammaspaistia.



Lämminhenkinen teos niille, jotka eivät pidä pääsiäisen sanomaa satuna, mutta eivät myöskään halua mässäillä verellä ja kauheuksilla. Voisi toimia myös jälkiterapiaa, jos ajattelemattomat kerhotädit ovat saaneet lapsenne pois tolaltaan. Vaikka luulen kyllä, että ketjussa on taas vaihteeksi provoilijoita. Ainakin haluaisin uskoa, ettei seurakuntien lapsityöntekijät ole ihan ääliöitä.

sille, ettei meidän lapsi mene minnekään pääsiäiskirkkoon.



Muuten, Jeesuksen historiallisuus on täyttä tuubaa, ei ole ainoatakaan aikalaislähdettä hänen olemassaolostaan. Kuka tahansa vakavasti otettava historiantutkija myöntää tämän (ja heitä teologit eivät tietenkään ole).

Itse ainakin toivoisin, että koulussa ja päiväkodissa suhtauduttaisiin tasavertaisesti kaikkiin maailmankatsomuksiin. Jos niin tehdään, yhtä uskontoa ei voi asettaa muita paremmaksi tai opettaa totuutena.

Minun puolestani jokainen saa kantaa ristikoruja tai huiveja ja rukoilla sitä jumalaa, mitä haluaa. Koulussa tai päiväkodissa ei silti pidä opettaa rukoilemaan mitään jumalaa tai pitää jumalanpalveluksia millekään jumalalle. Silloin koulu ei ole tasa-arvoinen paikka.

Et kai sinäkään haluaisi, että ateistit kävisivät koulussa ja päiväkodissa kertomassa, ettei jumalia ole olemassa?

Uskovana minä taas koen, että olemme aika vähemmistönä ja vallalla on tämä valtavan voimakas kristinuskon vastaisuus. Se, ettei ristejä saa näkyä eikä asista puhua edes jouluna eikä suvivirttä saa laulaa kun se loukkaa kaikkia muita toisin ajattelevia - mutta se, että uskonnon poisjättäminen joulusta ja suvivirren pannaan julistaminen loukkaa uskovia, ei kiinnosta ketään !

vau ihan oikeestiko sun mielestä jokainen saa ihan kantaa ristikoruja jos haluaa...

pääsiäisestä verisiä yksityiskohtia vaan keskitytään ystäviin, joista osa petti Jeesuksen. Ja siihen, että Jeesus nousi kuolleista.



Sen sijaan naapurin ateistilapset hehkuttavat ristinkuolemalla koko rahalla.

. Muuten, Jeesuksen historiallisuus on täyttä tuubaa, ei ole ainoatakaan aikalaislähdettä hänen olemassaolostaan. Kuka tahansa vakavasti otettava historiantutkija myöntää tämän (ja heitä teologit eivät tietenkään ole).

Nimenomaan siitä historiallisuudesta on ei-kristillisiä dokumentteja. Joku Jeesus niminen kansanvillitsijä tuomittiin näitten dokumentien (Tacitus, Josephus) mukaan ristinkuolemaan. Ja muutakin niissä kertoillaan.

Se on sitten eri asia oliko Jeesus Jumalan poika ja muuta, mitä kristillinen kirkko opettaa Jeesuksen olevan. Vai elikö hän jossain harhoissa. Mutta historiallinen henkilö hän mitä todennäköisemmin on.

t. pappi eli siis teologi

(ja lapsille puhuessani pääsiäisestä en todellakaan yksityiskohtaisesti kuvaile kidutusta ja kuolintapaa. Jeesus kuolee, mutta pääpointti oon siinä kuoleman voittamisessa eli ylösnousemuksessa. Ja tätähän ei voi olla ilman kuolemaa. Eli todellakin ihan tietoisesti pyrin siihen, ettei lapsi ahdistuJa kyllähän lapset joutuu törmäämään ihan normaalielämässäkin kuolemaan, joten ei sen pitäisi olla mikään tabujuttu.)

Ja kyllähän lapset joutuu törmäämään ihan normaalielämässäkin kuolemaan, joten ei sen pitäisi olla mikään tabujuttu.)

sairauteen tai vanhuuteen kuoleminen on PIKKASEN eri asia kuin se että ihminen tapetaan tarkoituksella äärimmäisen julmasti hakkaamalla se käsistään ja jaloistaan nauloilla ristiin.

lasten tasolle sopiva versio ja aikuiselle sitten se tarkka versio. Miksei myös tässä. Kun ikää ja ymmärrystä tulee lisää voi tiedon ja tarkkuuden määrää lisätä lapsille.



Eihän kukaan täyspäinen vanhempi kuvaa lapsille sodankaan kauheuksia yksityiskohtaisesti vaan kertoo suuntaa antavasti mitä siellä Libyassa nyt tapahtuu. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että lapsi saattuu kuulemaan ohimennen aiheesta uutisissa mainittavan ja kysyy siitä. Meillä ei katsota toistaiseksi uutisia pienten lasten ollessa hereillä ollenkaan.

Sellainen kommentti väliin, kun joku ihmetteli että mikä järki on jossakin vapaa-ajattelijain liitossa, niin järki lienee siinä, että sen perustamisen aikoihin Suomessa oli hieman erilainen tilanne kirkon aseman suhteen. Jos nyt uskovaisesta tuntuu, että hän alkaa olla syrjityn vähemmistön asemassa, niin 70 vuotta sitten tilanne oli aivan eri.



Ja sekin päätös, että antaako lapsen vapaasti tutustua uskontoon/uskontoihin ja päättää itse, vai ei, riippuu täysin vanhempien katsantokannasta. Tapakristitty lienee hyvillään, että lapsi edes jossain kuulee siitä Jumalasta. Agnostikko hyvinkin voi suhtautua myönteisesti uskonnon opetukseen, koska hän ei kiellä jumalan/jumalien olemassaolon mahdollisuutta, joten hyvä vain jos lapsi saa tutustua aiheeseen ja päättää itse puhutteleeko uskonnolliset asiat häntä vai ei, mutta olisi myös hyvä jos lapsi oppisi useista uskonnoista. Ateistille taas kaikki uskonnot on samaa valhetta ja harhaa, jolle on ihan turha altistaa lapsia ainakaan tunnepitoisella tavalla ja totuutena, ennen kuin heille on päästy (vanhempien toimesta, tai koulussa) opettamaan ajattelua ilman uskonnollisia vaikutteita.



Uskovaisen näkökulmasta tuo ateistin mielipide varmaankin tuntuu kauhistuttavalta, että miten voi pieneltä lapselta kieltää uskonnon mahdollisuuden (ja oletus on että kun ateisti ei kuitenkaan itsekään voi tietää varmasti). Mutta yhtä kauhealta tuntunee ateistista, jos lapselle jauhetaan monta kertaa vuodessa juttuja satuhahmoista totena.



T: yksi tapakristitty joka ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella päiväkodin uskonnon opetuksesta



ps. Minun on kuitenkin hyvin vaikea sympatiseerata loukkaantuneita uskovaisia, jos joulun/pääsiäisen/jne. kristillisestä puolesta ei saa puhua koulussa/päiväkodissa. Että jos tällaisia muutoksia tehdään, niin kristittyjä syrjitään tässä. Ymmärrän että saavutetuista eduista on vaikea luopua, mutta miten voitaisiin perustella se, että yksi uskontokunta (olkoonkin valtionkirkko) saa tupata opetuksineen lasten kasvatukseen? Miksei riitä, että sitä tehdään uskontokunnan omissa tiloissa ja jokainen vanhempi saa sitten vapaasti päättää tuoko lasta sinne vai ei. En tosin halua että lapseni päiväkodissa varsinaisesti juhlitaan muidenkaan uskontoryhmien juhlapyhiä. Minulla ei ole mitään vaikka sen suvivirren laulamista vastaan, mutta ei se minusta myöskään ole sama asia kuin jumalanpalveluksessa käyttäminen tai rukoilemisen opettaminen.

Mun on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä joiden mielestä pääsiäistä voi juhlia vaan kevään uhlana ja joulua perhejuhlana lahjojen taki jne.



Vaikka joskus ennen muinoin kyseisten juhlien aikana on ollut pakanalliset juhlat, joita on sitten kristyn uskon juhlilla peitelty, niin nykyään mun mielestä pääsiäinen, joulu ja juhannus on kristinuskon juhlia. Eikä niitä mun mielestä voii juhlia minkään mun takia. Hiukan niin kuin synttäreitä ei juhlittaisiinka syntymän vuoksi vaan vaikka nimipäivän takia.



Joko juhlaa pitää juhlia alkuperäisen asian takia tai sitten jättää kokonaan välistä.

jottei tule vääriä vaikutteita.

Voithan kertoa sen sijaan Natsi-Sakasn kidutuksista ja joukkomurhista.