Mitä ajattelet superlahjakkaista, jotka suorittaa esim kaksi yliopistotutkintoa tai amk ja yliopistotutkinnon?

Aiotko kylvää tätä lapsellista kommenttiasi joka keskusteluun. Eikös sinun pitäisi olla jo koulussa tähän aikaan?

Että ei se niin vaikeaa ole, kun pääsee vauhtiin. Ja hupaisasti yllättävän moni näistä lähteekin sitten henkiselle polulle joko intiaan tai luostariin, kun toteaa ettei akatemia ollutkaan "totuus" :)

Lopeta tuo lapsellinen lässytys. Ota ne lääkkeesi!

Ajattelen, että miten se on muka superlahjakkuuden merkki, ettei pysty edes päättämään mitä haluaa tehdä vaan opiskelee koko ikänsä. 

Olen minäkin suorittanut työturvallisuustutkinnon ja hygieniapassin.

Mulla on yksi AMK- ja kaksi maisteritutkintoa

En kestä olla naispomon alaisuudessa. Syö hyvää työmiestä. Kaikki se woke ja hömppä.

Öö..

Ap

Nykyään kaikki maisterit suorittaa kaksi yliopistotutkintoa

1) Kandidaatti

2) Maisteri

Eli ajattelen, että aika yleistä

Nopeasti tohtorin tutkinto tohon päälle ja samalla työpaikan, jossa on samanlaista porukkaa. Uskon, että tämä parantaa elämässä tyytyväisyyttä. 

En ajattele yhtään mitään, en pitäisi missään nimessä superlahjakkuutena. 

Jos tekee työn ja perhe-elämän ohella niin sitten mietin jaksamista ja priorintia.

Mitä järkeä on suorittaa amk ja yliopistotutkinto samaan aikaan kun maisteritutkintoon sisältyy jo kanditutkinto (eli suunnilleen amk-tutkintoa vastaava).

Ja jos ei luota siihen että yliopistotutkinnolla saa joskus töitä (edes tutkijana) niin kannattaisiko jättää se sitten kokonaan väliin? Tuo se vasta yhteiskunnan varojen tuhlaamista onkin.

Jos rahkeet riittää yhteen kouluun riittää toiseenkin. Rinnakkain suoritettuna ja tavoiteajassa kova saavutus. 

Turhaa. Ajattelen samoin oppilaista, jotka kirjoittavat 9 aineitta ylioppilaskirjoituksissa. Suurinta osaa tiedoista ei tarvita ja siksi niiden määrällinen kerryttäminen on hukkaa. 

Ei tuohon tarvita mitään erityistä lahjakkuutta

nimim. KTM ja AMK-inssi

Ihmettelen, etteivät löydä omaa paikkaansa mailmasta, kuluttavat veronmaksajien rahoja itsekkäästi.

Yhden korkeakoulututkinnon (kandi+Di) suorittaneena en pidä enää mitenkään superlahjakkuutena, jos joku opiskeleekin kaksi korkeakoulututkintoa. Di tutkinnon jälkeen olen opiskellut luonnontieteitä, kauppatieteitä että oikeustieteitä ja ei nämä kurssit ole ns päätä huimanneet. Opiskelen nyt omaksi iloksi ja käyn niitä kursseja, jotka kiinnostaa ja jotka liittyy omaan työhöni edes jotenkin. Ehkä näistä joskus saa kokonaisen tutkinnon raavittua kasaan, mutta en kyllä pidä sitä enää mitenkään tavoiteltavana asiana. Kurssien asiat oppii lopulta vasta käytännön työssä, jos silloinkaan. Yliopistossa kun monet asiat on syvällisiä ja teoreettisia ja jos ei tutkijaksi ryhdy, niin veikkaan että monet opitut asiat kyllä unohtuu eikä niihin ihan helposti törmää.

En ajattelisi ainakaan, että huippulahjakas

Hm, jos noin on, olen hänen puolisonsa.

Olen DI ja KTM, eikä mitään päällekkäisyyksiä tutkinnoissa ettei kukaan pääse väittämään että samoista kursseista teit 2 tutkintoa. Lähinnä ajattelen, että olenpa ollut reipas nuorempana kun jaksoin istua persuksillani ja lukea ja tehdä kaiken maailman tehtävät, harjoitustyöt ja esitykset. Mua kiinnosti paljon nuo aiheet, edelleenkin kiinnostaa, teen töitä näiden asioiden parissa ja tutkinnoista on ollut erittäin paljon hyötyä. Mulla on ollut kiva elämä tutkintojeni kanssa ja oli hyvä ja luonnollinen päätös jaksaa painaa ne kasaan. Muille ihmisille se on ollut enemmän ongelma, monet kuvittelee että olen joku supernero ja jännittävät mua tms. Ihan sama, itseäni ajattelin kun ne tein, että pääsis tekemään töitä justiinsa näiden mielenkiintoisten juttujen kanssa.

Ei ole lahjakkuutta. Haluaa kehittää itseään, on kiinnostunut ja ahkera. Tuttuni suorittaa kolmatta korkeakoulututkintoa. Ikää alle 40v, kolme lasta, yliopistotutkinto, amk - tutkinto ja nyt toinen yliopistotutkinto.