Mistä kirjoista älykkäät pikkulapset tykkäävät?

Grimmin sadut alkuperäisversioina.

Lapset tykkäävät kirjoista ylipäätään, jos vain saavat, ja heitä tuetaan lukemiseen ja katselemiseen. Jokin ikätasoon nähden lapselliseksikin sanottu kirja voi olla pitkään henkilökohtaisesti hyvin tärkeä.

Kilon poliisi

Tatu ja patu

Minäkin sanoisin neljän lapsen kokemuksella, että Tatu ja Patu, älykkäimmät (heh, siis parhaiten koulussa menestyneet) tykkäsivät siitä, toiset eivät tykänneet. 

Kyllä nekin käyvät. Jokaisella on omanlaiset mielenkiinnon kohteenaa. Kysypäs pieneltä itseltänsä.

Minä luin kaikenlaisia luontotietokirjoja.

Tiina ja Alfons Åberg.

Ainakin oma lapsi rakastaa ylipäätään kirjoja ja lukemista - myös niitä ryhmä hau -kirjoja. Ehkä isoimmat suosikit ovat olleet Molli- ja Fanni-sarjat. 

Kyllä se niin on, että älykkäät lapset nimenomaan tarvitsevat niitä kirjoja, missä käsitellään tunteita, viljellään huumoria ja ollaan myös tyhmiä. Kauhea virhe alkaa ajatella, että älykäs lapsi tarvitsisi jotakin superspesiaalia, mikä vieraannuttaa arjesta. 

Ihan pienille huomaat kyllä kokeilemalla. Tärkeää ei ole se mitä luet vaan kunhan ylipäätään luet lapselle.

Minä luin 7-9 vuotiaana tietosanakirjat hiirenkorville mutta niiden aika oli ja meni. 

Kaikenlaisista kirjoista. Voit valita lapselle hieman vanhemmille lapsille tarkoitettuja kirjoja, jos hänen sanavarastonsa on laaja ja hän esimerkiksi ymmärtää vähän isompien huumoria ja ajatuksenjuoksua. 

Itse luin mm. Oscar Wildea ja Virginia Woolfia kun olin 10v.

Älyllisesti haastavista. Älä jätä lasta kirjan kanssa yksin. Sillä on elinikäiset seuraukset, joissa paljon vähemmän positiivisia. Haasta pienen ymmärrystä ja älyä. Yhä vaativimmilla osaamistasoilla. Opeta 4-vuotiaallesi vaikaka shakkia tai muuta logiikkapeliä. Voitto ei ole epäsuhtaisten päämäärä, vaan asioiden ja kokonaisuuksien ymmärtäminen ilman selityksiä, mihin kyvykkyys syntyy sisältä oman prosessoinnin tuloksena.

Aina rima korkeammalle. <jotenkin humaani lainalaisuus, että parempien ollessa puolella, myös oma suoritustaso nousee uudelle tasolle.

Ihan omakohtaista kokemusta lapsuudesta. Kuudesluokkalaisena minut sisällytettiin koko "maakunnan" välisiin 5-ottelukisoihin. En harrastanut yhtään mitään lajia. Koti oli "koti", jossa ei läheisiä ihmissuhteita, joten ei mitään harrastuksia ti muitakaan yksilöön liittyviä "etuoikeuksia". Sen sijaan olin numeerisesti mitattuna koulun älykkäimmistöä.

"Seinästä revittynä" osallisen tein parhaani. Kisoissa kaikki henkilökohtaiset ennätykset. Me voitettiin koko iso kisa:) Kiiyokset keräsi tietenkin ne, jotka oli siihen "oikeutetumpia, ja vähän virallisemmin treenattuja "parempien veljien" jälkikasvua.

Hyvin moni toisistaan erillinen kokemusperäinen asia on lapsesta asti opettanut, että on helpompaa jääddä "varjoihin", kuin tulla kenenkään kadehtimaksi. Koska se on niin v***n turhaa. Yhteistyöllä ja toisia sietämällä ja arvostamalla kunkin vahvuuksia, olisimme niin paljon parempia kaikessa, kehityskykyisempiä, ja aidosti henkisesti paremminvoivia.

Riippuu iästä ja henkilöstä. Pienenä tykkäsi että luen hänelle loruja ja kirjoja monella eri kielellä. Heti kun oppi lukemaan, alkoi lukemaan eri kielten sanakirjoja. Sitten kiinnostui avaruudesta ja luki useita aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Nyt on 9 vuotias ja tykkää lukea Aku Ankkoja.

autismin kirjoista

Mun veli, joka on huippuälykäs, tykkäsi ainakin Mauri Kunnaksen kirjoista. Luettiin kaikenlaista.

Respektiä Seksikirja pojille ja Why women deserve less

Kuvia, tekstiä. Kivoja, positiivisia kirjoja. Jos ei osaa lukea vielä on kuvia ja erikoisia kirjoja, jotka toimivat tietyllä tavalla, voi koskea muotoiluun tai johonkin aistileluun.

Richard Scarry oli lasteni suosikki, kun he olivat pieniä. Hieman myöhemmin mm. Aku Ankat, Tintit ja Asterixit seä Narnia-sarjat olivat suosiossa.