Lue keskustelun säännöt.
Elämä menee niin nopeasti eteenpäin että pää ei pysy perässä. Eräs asia joka tapahtui 5v sitten tuntuu kuin 2v sitten.
26.11.2024 |
Ja tajuaa ettei ole päässyt vieläkään yli asiasta ja kauhistuu kun kaikki menee eteenpäin ja itse olen kuin ällikällä lyöty mihin vuodet katoavat.
Ulkoisesti se on minunkin elämä paljon muuttunut ja mennyt eteenpäin mutta psyykkisesti tuntuu kuin junnaisin vähän ja aika juoksee enkä käsitä miten.
Nyt olen 29 vuotta ja kuulemma aika vanhetessa tuntuu vain kiihtyvän. En pysty näin nopeasti etenemään kuin pitäisi.
Kommentit (6)
Ehkä ne ovat traumoja, ne eivät välttämättä parane koskaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin asioiden painoarvo kai vaan on niin iso että verrattuna johonkin vähäpätöisempään että säilyvät pidempään ja tuoreempana mielessä. Hieman tätä sivuten, ihmettelen perheenjäsentäni, hän on elänyt ns. ruuhkavuosiaan n. 15 v, saaden lapsia ja työpaikat on vaihtuneet jne isoja muutoksia, toisin kuin itselläni, ja silti hän piikittelee ja muistelee edelleen todella pikkutarkastikin esim minun elämäni asioita ja mokia, mitkä eivät sinänsä hänelle edes kuulu biologisesta verisiteestä huolimatta. Mun elämä vaan menee jotenkin eteenpäin ja muistot uusiutuu, ja hän vaan jumittaa, näissä nyt jo vuosikymmenten takaisissa, tyyliin ihan teiniasioissa. Tosi erikoista jotenkin, ja yritän vaan pitää rajani.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne ovat traumoja, ne eivät välttämättä parane koskaan kokonaan.
On joo. Huokaisen tavallaan että onneksi on niin pitkä aika jo siitäkin helvetistä ja tunnen helpotusta. Samaan aikaan olen äimistynyt miten se voi olla mahdollista kun se tuntuu vieläkin niin lähellä olevan ja muistan todella tarkkaan aikajanan ja mitä kaikkea tapahtui. Päässä käsittelee edelleen vaikka tietenkin koko ajan etenen jollain tapaa mutta en yhtään linjassa ajan kanssa.
Ap
En usko että olet 29v vaan joku jo todella vanhempi ihminen. Et puhu 5v:sta vaan ehkäpä 50v:sta eli koko elämästä ja asiat eivät tunnu kuin 2v sitten tapahtuneilta vaan kuin eilen tapahtuneilta. Itsekin nyt heräilen usein öisin ja tulee mieleen tapahtumia ajalta jolloin olin just täyttänyt noin 20v. Ne asiat merkitsevät nyt tosi paljon ja kaikki tarttee selvittää minkä vain voi selvittää. Tässä on sellainenkin kumma juttu, että tunnen olevani onnellinen koska minulla on hirveistä tapahtumista kuitenkin puhdas omatunto - jonka lisäksi asioita joita en ymmärrä, mutta niille ei voi mitään - etsin kuitenkin vastauksia ihan päivästä toiseen ja omaa osuuttani kaikkeen tapahtuneeseen. Asioita en osaa katuakaan - abortti olisi sellainen, mutta sen olen jotenkin sovittanut.
Mieleeni on tullut että jos olisin tehnyt jotain hirveitä paskajuttuja - esimerkiksi varastanut joltakin naiselta partnerin tai tehnyt jotain paskaa jollekin ihmiselle tietoisesti - niin luulen että olisin niin sekaisin kuin seinäkello että voisin vaikka sairastua johonkin muistisairauteen... ja siten yrittää kieltään tekoni... kysynkin että voisiko noissa muistisairauksissa olla kyse juuri tämmöisistä asioista, että ihminen on ihan sekaisin omista paskateoistaan ja paskasista ihmissuhteistaan... Voisin kuvitella että itse alkaisin kieltää omia tekojani jne ja pyrkiä pois vastuusta... katuminen ja Jumalan anteeksiantokaan eivät ikään kuin riittäisi... Jos nyt sairastun muistisairauteen niin ainakaan se ei johdu huonosta omastatunnosta johtuen asioista jotka tiedän. Muistisairaus perinnöllistä? No, tiettyjä asioita ja asenteita sun muuta perii perheeltään ja sanotaanhan että isien teot periytyvät kolmessa sukupolvessa... Raamatussako?
Hei ap, kuulostaa tutulta. Meitä on muitakin. Uskon, että osaltaan tuota kokemusta selittää oma temperamentti. Toiset meistä ihmisistä "mutustelevat", prosessoivat kaikkea informaatiota ja ärsykkeitä perusteellisemmin kuin toiset.
Peruskoulussa ymmärtäväiset opet muistuttelevat aina vähän väliä viisauksia kuten " Ihmiset ovat erilaisia" ja "Erilaisuus on rikkaus", vaikka ne viisaudet eivät hektisessä maailmassamme välttämättä suurta osaa ihmisistä kiinnostakaan tai tavoitakaan.
Minulle (53v.) eilinen päivä, eletty elämä, lapsuudenmuistot, 30 v. takainen muisto silloisista kuvioista ovat kaikki yhtä läheisiä ja tosia kuin tämänhetkiset kuviot. Intensiivinen kokeminen ja tunteminen on ominaisuus, ei virhe, vaikka se nykymaailmassa näyttäytyykin ongelmana.
Luonto vaan on tarkoittanut niin, että kaikkien ihmisten ei kannata olla samanlaisia. Jos kaikki ihmiset savannilla eläessämme olisivat rynnänneet samalla rohkeudella ja innolla leijonaa metsästämään, ihmissuvun tarina olisi loppunut lyhyeen. Tarvitsemme myös harkitsevia ja muistelevia luonteenpiirteitä. Kolikolla on toinen puoli jne.
Toivottavasti löydät matkallasi hyviä asioita kyvystäsi tuntea ja muistaa syvästi. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! Muista että kukaan ei omista totuutta elämästä- olet juuri oikeanlainen Telluksella matkustaja!:D
Olen nyt neljäkymppinen mies ja 2 vuotta tai 5 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat molemmat kuin puoli tuntia sitten tapahtuneita. Myös 10 vuotta sitten tapahtuneet ovat korkeintaan eilispäivää.